PARASTA IHANAA VALOISAN MIELEN JOULUA RUNOKAVEREILLE JA LUKIJOILLE

T. Lealiisa

suora, karu totuus

kaverini puntari

retropuntari kirpputorilta vuodelta '97

Herkkä puntari.

Osaa reagoida tunteissa

Astu varovasti,

ota aikaa

Älä järkytä, anna sen varustautua

Hitaasti, mutta varmasti

Siirrä paino puoliksi

(tukea hyllystä)

Katso miten lukemat nousee

ja

nouse pois ennen kuin

se toteaa karun totuutensa

tai

jos olet tyytyväinen,

jatka siirtymistä varoen

Joululahja

Nyt olisi tarjolla LSP-runoilijoille joululahja - lippu joulukonserttiin

Sinfonia Lahti, johtajana Esa Heikkilä ja Laulupuu-kuoro

Itämaan tähti. Torstaina 15.12. klo 20.30 > Sibeliustalo

Soita tai laita tekstari,

lipun saat minulta Sibbetalolla ennen konserttia - voitais juoda runoblögit väliajalla?

Tonttu-liisa

Sunnuntaikirje runoystäville

Se oli sittenkin vain loskaa. Voi ei. Mutta Jorma kai pyöräilee mieluummin töihin kun ei ole pakkasta ja lunta? Minua ärsyttää, kun kunnon lumi ei tule - valo antaa odottaa itseään. Juu on ollut syksyssä pitelemistä.

Mitä teille immeiset kuuluu? Käykö näillä sivuilla enää kukaan? Ei taida runoja syntyä, jos syntyy ne ilmeisesti kaivautuu pöytälaatikon kätköihin tai suljettuihin tiedostoihin. Minä kirjoitan runon pari viikossa ja suoraan jompaan kumpaan blogiin. Siitä tuli hyvä tapa tämän LSP-blogin myötä.

Ylen yksinäiseltä välillä tuntuu, kun ajatusten ja kokemusten vaihto on nyt vähäistä. Seuraavasta kirjasta minäkään en tiedä. Runot on periaatteessa kasassa liuskoina, mutta nyt ei ole ollut viimeistelyn aika. Kokoelma on puolivalmis. Ja uutta, toisenlaista syntyy taas päälle, sataa kuin uusi lumi vanhan surmaksi.

Maria-kirjasta jäi ja on hyvä kokemus. Mielestäni vain se markkinointi, kirjan vieminen eteen päin ja sen myyminen on perin työlästä. Minulla oli kyllä hyvä startti kirjamessuilla ja tarkoitukseni oli julkaista seuraava helmikuussa. Mutta vielä ei ole aika. Liittyminen Salppurin kirjailijoihin on kyllä antanut potkua myös Maria-kirjalle, kiitos Sirpan. Maria jatkaa myös matkaansa edelleen Soilan&minun yhteisyön merkeissä - sekin projekti on viivästynyt, vaan ei kuopattu.

Luetteko te paljon vanhoja, jo julkaistuja tekstejänne? Itselleni se on ollut aina vaikeaa. Jo näytelmissä. Kolumnit kyllä luen uudelleen. Runot jos esitän. Mutta Maria-kirjaa "muistelen" joskus sivu sivulta, mutta en juurikaan lue uudelleen; se tuntuu vaikealta.

Muuten Visa, mitä sinulle kuuluu? Entä Eeva - mitä projekteja on menossa? Olisi mukavavaa kuullu ihmisten kuulumisia ja tekemisiä. Ja Anna-Liisa, anteeksi, kun fb-chattailuni jäi lyhyeksi pari päivää sittten, ystäväni Saksasta soitti skypeen ja vastasin.

Syksyn kirjasadosta en juuri osaa mitään sanoa. Kaupasta on kotiin tullut Johanna Venhon Syntysanat, mutta en ole sitä vielä lukenut ja Vilja-Tuulia Huotarisen Valoa Valoa Valoa - se on tytöillä kovassa luvussa, en ole nähnyt kirjaa sen jälkeen kun kaupasta toin. Liksom on lukematta kuten muut Finlandia-ehdokkaat.

Olempas yhden runouutukaisen lukenut! Liisa Kojamon viimeisimmän (jo toisen tänä vuonna) runokirjan Rakkauden ylistykseksi. Ja siitä pidin. Ihanilen myös Liisan päättäväisyyttä ja ahkeruutta.

Minun on ikävä hetkiä kanssasi
kumpupilvien purjehdusta
punaisen katon yllä

sininen taivaanlaki
syksyinen raekuuro unohdetulla tiellä

minä en jaksa puhua
tuuli painautuu ovea vasten

ikävöin silmiin katsomisen hetkeä.

Liisa Kojamo: Rakkauden ylistykseksi (2011, Kirja kerrallaan)


Olen tullut siihen tulokseen, että minun kohdallani on niin, että runous ei voi olla työtä, vaikka se kovaa työtä vaatiikin. Paradoksi. Niin, jos työn määritelmä on toiminta, josta saa palkan ja leivän pöytään - tietyt kelloajat, velvollisuudet, vaatimukset. Runoilijuus on ainakin minulle niin kokonaistavltaista, työlästä ja haastavaa, että se ei ole työtä työn periteisessä mielessä, merkityksessä.

Olen kovasti yrittänyt pohtia mitä voisin sitten työkseni tehdä, perinteisessä mielessä. Enkä voi käsittää kuinka saan aikani riittämään edes työntekoon, jos aion runoilla, luotsata kahta murrosikäistä ja hoitaa alzheimersairasta isää. Ja maalaaminen - olen myös maalannut tänä syksynä aika paljon, siinäkin uusia virityksiä> vasta sisäilellä tasolla ja syntymässä. Niin, että milloin ihmeessä minä sitten tekisin niitä töitä? Ei aavistustakaan milloin, mitä - miksikö? - no tätä velkaa on niin hemmetisti ja jotain pitäisi syödäkin.

Tällaisia pohdin tänään sunnuntaina, kuulumisiani teille. Kirjoitelkaa nyt jotain. On niin pitkästyttävää, kun ei ole blogilukemista.

Oikein hyvää kunnon lumen ja pakkasen odotusta ihan jokaiselle Lsp-runoilijalle, lukijalle ja ystävälle.

Lealiisa

Teema: miten kirkastat ajatuksesi. Rosessi....

 Itsenäisyys 6

Syntymän ja kuoleman välissä
voit tehdä päätöksen: 

rakastat, vaikka et pitäisi
rakastat, vaikka on monta veruketta tehdä toisin

rakastat - kaikissa aikamuodoissa.


 * * * *


Itsenäisyys 5


Syntymän ja kuoleman väliin jää
ainoastaan yksi asia, johon voit vaikuttaa:

Mistään huolehtimatta päätät rakastaa
kaikissa aikamuodoissa.



 Itsenäisyys 4


Kastepuvun nauhojen väri määräytyy biologiasta ja perinteistä.
Mustavalkoisessa kuvassa nauhat ovat harmaat.

Viimeisen vuoteesi tyyny on jokin valkoisen sävy
sekin on perinnettä. Materiaalin valitsee joku toinen puolestasi.

Mitä hetkien väliin jää?

Joku oli laittanut ensimmäisen maitohampaasi
rasiaan, kadotit sen muutossa.

Muistat sen koulupäivä jolloin oivalsit:
pelkkä tieto ei riitä selviytymistarinaksi.

Pettymyksen, kun kerroit itsestäsi
monin omin sanoin. Toinen ei kuunnellut.

Huomaat, että rakastuminen on alitajunnan hämärä oikku
paljaan ihon ilo; kämmenten viivat joita seuraat.

Ensimmäisestä katseesta alkaa luopuminen
se ei kysy valintaa. Suru valtaa sinut ajallaan.

On vain yksi asia, jonka voit valita:

 minä rakastan kaikissa aikamuodoissa -


 itsenäisyys 3


Kastepuvun nauhojen väri määräytyy biologiasta ja perinteistä.
Mustavalkoisessa kuvassa nauhat ovat harmaat.

Viimeisen vuoteesi tyyny on jokin valkoisen sävy
sekin on perinnettä. Jos tahdot pellavaisen liinan
säästä rahaa ja osta se itse ennen kuin tarvitset sitä.

Mitä hetkien väliin jää?

Joku oli laittanut ensimmäisen maitohampaasi
rasiaan, kadotit sen muutossa.

Muistatko sen koulupäivä
jolloin oivalsit pelkkä tieto ei riitä selviytymistarinaksi.

Pettymyksen tunteeen, kun kerroit tämän monin sanoin,
eikä kukaan kuullut. Harva meistä rohkenee löytää
vihan kätkettyjä aarteita.

Huomasitko, rakastuminen on alitajunnan hämärä oikku
paljaan ihon ilo; kämmenten viivat joita seuraat.

Ensimmäisestä katseesta alkaa luopuminen
se ei kysy valintaa. Suru valtaa sinut ajallaan.

Silti, on yksi asia, jonka voit valita: rakastaminen

kaikissa aikamuodoissa.

* * * *

itsenäisyys 2


Mistä asioista päätät itse, voit(ko) valita?

Kastepuvun nauhojen värin.
Viimeisen tyynysi materiaalin.

Mitä niiden väliin jää?

Ensimmäinen maitohammas rasiassa.

Koulupäivä, jolloin oivallat - pelkkä tieto ei riitä
selviytymistarinaksi.

Rakastuminen; alitajunnan hämärä oikku.

Paljaan ihon ilo; kämmenten viivat joita seuraa.

Vihan ja pettymyksetn kätketty aarre
elämn kaaret, joita sinun on vaikea hyväksyä

Ensimmäisestä katseesta alkaa luopuminen
se ei kysy valintaa. Suru valtaa sinut ajallaan
niin kuin päätös:

Minä rakastan: kaikissa aikamuodoissa.


* * *


itsenäisyys 1 (raakaversio, kehikko)

mistä lopulta saat päättää itse
siitäkö, onko sinulla vara valita

et syntymästä, kuolemasta
et rakkastumisestakaan, sen valitsee alitajunta
[jonka kadotat päivittäin] puolestasi

rakastamisesta ehkä, ehkä vihasta
kenties ilosta, mutta et surusta

luomumaidon voit valita, jos sinulla on 42 senttiä euron yli.


 * * *

*

Hanhet puhuvat -
järvi on jäätymässä
ankarin sanoin

*

 *

En palaa kotiin
Sormenpäissä tiivistyy
lumen odotus

*

Yöpuhetta 3

Kello 23 Orion on noussut kokonaan ja näkyy kaakossa.
Saamelaiset sanovat: Kallapartne - Viisas metsästäjä,
muinaiset suomalaiset puhuivat Väinämöisen viikateesta.

Sinä olet suunnistanut lapsuudesta saakka sen mukaan; yhä

tiedät: usko, toivo, rakkaus.

Kerroin papille: tähtitaivas on kuin kompassi.Tahdotko iloita?
Pleijadin-kuviossa seitsemän sisarta tanssii tähtipölyä hiuksissa.
Pieni karhu kulkee halki taivaan ja
silloin on hyvä olla suurennuslasi.
Nuorena upposin unessa Anromedan sumuun, se oli pehmeää,
minulle näytettiin ihmeellistä geometriaa.
Eräänä yönä kuulin tähden itkevän.
Yöpimeässä pyyhin kyyneleen lapsen poskelta.

Pappi sanoi: niin me ihmiset olemme erilaisia. Minä nyökyttelin.
Hän kertoi aina tahtovansa ylös, korkealle kuin vuorelle.
Nyökyttelin edelleen: eikö se ole sama asia?

[Kuinka monta kohtaamista lukija jaksaa kantaa?]

[Kuinka monta työasua voi lisätä samaan kirjoitukseen?]

Se vain tapahtui, jälleen.

Sen jälkeen kuin psykologi ja psykiatri olivat kysyneet:
entä nukkuminen, unet?
Ja koska he olivat sanoneet, että vielä ei ole lupa puhua
lapsuuden nukkumisesta, unista niin vastasin: niin kuin ennenkin.
Eiväthän he tiedä mikä on vertailukohta!

Silmäni tulivat valolle araksi ja normaali
iltapäiväkahviaikani on klo 3.00. Joskus kuvittelen, että
olen aamukahvilla kollegani kanssa.
Hänen unikiekko on aurinko.

Käyn parvekkeella tupakalla, kurkotan kaiteen ylitse:
vieläkö Jupiter loistaa sumuharson lävitse. Vielä.
Astrologi kutsuu Jupiteria Linnunradan joulupukiksi.
Se laajentaa tietoisuuden ja tuo lahjoja.
Kädet avonaisena, jokainen kokonainen yö, Härän tähtikuviossa.

Toiset ainoastaan sanovat
pappi, psykologi, psykiatri ja astrologi, mutta


vain Sinä Tiedät:

Usko, toivo, rakkaus. Ja kompassin neula liikahtaa kaakkoon.

(Lasselle)

Piste. Kuka päättää sen paikan runoilijan lauseissa piste. Voiko sen merkitys kasvaa kokoaan suuremmaksi? Voiko se antaa mahdollisuuden jättää taakse ja katsoa selkeämpänä eteen. Ilman sumua. [piste] Hakasulut ovat vakuuttavammat kuin pehmeät pyöreät muodot. Onko kohteliasta laittaa piste merkintöjen sisään? Onko se kohteliampaan kuin ! Vihjailevat merkit ja sanat ovat runoudelle ominaisia. Entä elämälle? Piittaako se vihjeistä, seuraako niitä? Vai onko kerta toisensa jälkeen ja kaikkiaan puhuttava sanoilla ilman piilomerkityksiä. Nyt Minä Kirjoitan Pisteen Menneisyyden Tarinoille?
Vain hengästyen: nytminäkirjoitanpisteenmenneisyydentarinoille. Piste. Runokoulussa opin jo hyvin nuorena, että vain lahjattomat ihmiset käyttävät kolmea piste-merkkiä peräjälkeen. Onko opettajaan aina uskominen? Entä itse elämä? Ehkä se on riippuvainen näkökulmasta. Jos mielikuvittelen itseni Saturnuksen renkaalle luistelemaan minun ! . tai ; ovat merkityksettömiä, itsestään, vaivattomasti luonnon kierrossa toteuttavia muutoksia. Kun katselen elämää näyttöpäätteen avaruudessa HUUTO, PISTE, PUOLIKAS ovat suurempia kuin itse olen. [...juuri sen vuoksi kauheita...] Ja helpottavia merkkejä; voi uskoa tekevänsä oman luontonsa muutoksen. Pisteen. Todellisuuden.

Betonin värinen marraskuu. Outo lämmin tuuli. Etelästä. Ovatko navat vaihtaneet jo paikkaa? Pohjoisen lapsi nääntyy pimeään ilman taivaasta satavaa valoa. Kaivattu kylmä hohde on kirkas, armahtava. Se näyttää polkua ja polun vierestä lähteviä sivujuonia. Talven saarekkeita, levähdyspaikkoja. Nuoruuden Amsterdam oli samaa outoa sumuaa tulvillaan kuin tämä. Marraskuu. Jotain tapahtuu. Pelottaako minua? Lemmikkipelto on noussut omenapuiden alle. Jos luonto ei enää tiedä kiertoa. Kuka tietää? Sähköiset valoilmiöt niittävät maisemaa. Yhä pimenevää. Ei hallanvaaraa edes alavilla mailla. Minun on kuolettavaa ilman. Joulun Tähteä. Lumikola valittaa varaston nurkalla. Vai kuka täällä nyyhkyttää? Ränneista valuu vettä. Jossain toisaalla haukkuu vauhkoontunut koira. Vai onko se ihminen?

Kääriydyn lapsuuteen takaisin. Sanon jokaiselle kysyjälle. Tulen ulos vasta, kun on talvi. Lunta.

Isänpäivä teema

Muistatko
kun istuin pyörän tarakalla ja huusin
kantapää jäi pinnojen väliin
arpi
on ikuinen
kun Sinä olet pois
itkin silloin jo sitä ikävää
joka ei koskaan lopu
vaikka
arpi on tunnoton

AINO

[Keskeneräinen ehdotelma myyttisestä Ainosta 2000-luvulla.]

Kuka kuka varasti sielusi vei keskiyön kehtoon
Oi nuori Karoliina.

Street dance: eriväriset pirut&enkelit tanssivat
street dance epärytmissä. Katu loppuu,
alkaa polku, nielaisee lampi. Voi kaunis, miksi miksi
mutaiseen pohjaan vauhti loppuu.

Poliisi ja oikeuslääkäri toteavat: mitään ulkoisia
väkivallan merkkejä ei ole havaittavissa.
Kaikki viittaa siihen, että rikosta ei ole tapahtunut.

Teknologia on ihmiskunnan historian kehittynein,
mutta vain pörssikurssien kaltainen - oikukas,
sillä ei mitata tunteen lammen syvyyttä, haavan leveyttä.

Nyt ponkaistaan kohdusta suoraan stagelle
loisteputkien kirkkauteen,
sieltä suurien talojen yksinäisiin huoneisiin
unikouluun: eikö uni tule, tule uni tule uni,

itse piika pikkarainen uneen itsesi 
keinutat valmismaidolla lohdutat
omassa arktisessa pimeässä, aurinko
painui mailleen, raapi syliin kylmän, ikävän.

Pikseleistä rakennettu sähköinen maailma
varastaa mielen voiman,
kilpaa laulajalle, eniten tarjoavalle -
kaikki on kaupan.

Veriveljet raatelevat yön hampailla,
putoamista putoamista, jos etuhammas,
läheinen, jos taaempaa niin kaukainen
kokoajan,(mitä itket piikueeni?)
joka hetki ihmisen sukulainen kuolee.

Koulutie peruskouluun, viralliseen uimakouluun
missä hapensaantikyky on mielen voimasta
ei keuhkojen tilavuudesta kiinni.

Pystytämme ostoskeskuksiin pisa-mittareita
ylpeilemme, kunnes käytävällä räjähtäen lentää
etusormia - soo soo! näyttää opettaja.
Fuck you: nussi kuolemaa, huudat.


Olet itsesi varassa puhkottu aukile - street dance.

Autokouluun, kilpaa laulavat moottorit
upottavalla asfaltilla ilman ohituskaistaa.
Kuka kuka on voitokas tänä yönä jäljelle
jää vain tennari kuin tuhat muuta tennaria,
joita kukaan ei tunnista omaksi eikä läheiseksi.

Samuuden valtakunnassa painetaan peukkua
samalle tuotemerkille saitpa silkit silmillesi
kultalangat korvillesi samanlaiset
mielipiteet (mitä itket piikueeni?)
-truut truut kello löi jo kakstoista
keisari seisoo palatsissa [...]
ja jos olet eropeli yksi
jäät iäksi parittomaksi numeraaliksi.
Voiko sitä pelata
iphonella, juuri sillä ja
sormet verillä: soo soo :toisella puolella
jonkun toisen sisko
ompeli sen sauman, taivutti muistikortin,
joka purkaantui - huippumalli haussa,
idosltähtitalent. Tosi on tosi on life.

Pirut ja enkelit taistelivat huusivat
karjuivat kiljuivat niin et kuullut
omaa ääntäsi, mutta saitpa silkit
silmillesi, kultalangat korvillesi 

Oi nuori kaunis, (may you stay forever young)

kuka kuka puhkoi silkkisi päistikkaan
metsään johdatti. Totuuden henki johda
sinä meitä, kerran usko lapsuuden.

Lilja ruusu kirsikkapuu rippikuvassa
arkun kannella tuoksuvat
painomusteen&sähköisen sanoman
nopeat armottomat sormet.



Kaikki viittaa siihen, että rikos On tapahtunut:

Oi aino, Sinun haaveiden haavat 
virta vie, tuuli puhaltaa linnun sielusi
siiville kokasta Ilmattaren asuinsijoille.


Kevätaika on valoa verhoava, ekyen etsivä,
sen rauha on rikottu. Äiti haravoi nuppuja, 
sirpaleita; ihmettä ei tapahdu vaikka rakkaus on väkevä kuin -



****

Hahmotelma rispaantuneen runoilijan omakuvaksi

Syyssade pieksee pyykkiä narulla, en tiedä kuinka monta vuoden kiertoa, niitä ei enää laske. Nyt kun ei odota tai muistele. Kun, jos putoaa maailman läpi, ohittaa greditin ja debitin, kelan konttorin, psykiatrisen poliklinikan jonon, joka ei supistu vaan laajenee. Kun, jos, ja sitten vain putoaa; saa siivet ja toisen olomuodon: metsän ja kanervikon kalliokruunun. Syyssade pesee ja pesee pyykkiä. Märkiä unia. Koivun keinussa roikkuu päitä menneiltä vuosituhansilta.Runoilijat kirjoittavat omakuvia, jotka eivät avaudu, ne sysätään pois rivi riviltä. Kuka lopulta tietää tavujen määrän? Kuka mittaa määrittämättömän kauhun ja kauneuden? Jota, mitä voi kuvitella tutkivansa akateemissa kehyksissä? Vierasta kieltä? Ulkopuolelle jäävää rotua? Itsensä, mitä ketä - mitä tahansa kolmatta persoonaa?  Ulkopuolisuutta. Kesän heinä lakoaa. Jäljellä on uudelleen hurmaava jokellus. Lietsova loitsiva tuuli; ja sade, rispaantuneet pussilakanan reunat, päättelemättömät päät.

Maailmanparantaja

Kello

raksuttaa

kello käy.

Uni ei käy.

Kukapa saisi nukuttua

saman peiton alla

nälkäisten lasten

ilmastonmuutoksen

ja talouskriisin kanssa?

Ei Imovan maailmaa paranna.

Enkä minä,

jos vain nukun.

Naapurissa

joku kusee veteen.

Metsän reunassa

Kuu oli puolikas
                 minä täysin
yksinäinen,
vaiti
       mutta kokonainen
                             vielä


-Ruotsalaisuuden päivän kunniaksi
Google-kääntäjän tulkinta:

Skogskanten

Månen var halv
               jag helt
ensam,
tyst
men hela
                    mer

Viikko sitten polulle pudonneet keltaiset lehdet
ovat
muuttuneet ruskeiksi, mullan tuoksuisiksi

Illalla jos kävelytien lamput sammuisivat
olisi pelottavan pimeä, marras, kuu.
Keltaisen lehden muisto, valoa.

Kiivetäänkö?

Syksyn tullen kuulo tarkentuu

sinipunaisessa puutarhassa,

sen yllä

khiiiiih

tiivis ääni

kutsuu

khiiiiiih

pimeyttä samettia sametin päällä

paksua, tajutonta

siirtyvät sivuun

kuuntelen yön tajuttavaksi

pisarroivaksi

aamuyön tik-tik-tik hetket

lintujen unista tirskuntaaa

krhih krhih krhih krhih x ainakin 100

vain yhtä selkeää sanaa

PLOP S

loppuun sanottua

kaipaan


Kiivetään

marraskuuauringon korkeudelle?

Repäistään joka-aamuinen suttusumu

edestämme

ihaillaan

äänetöntä violettia


T.

Marraskuu on virittänyt harmaan säkin päivien päälle.
Meidät on unohdettu pimeään nälkäisinä. tik-tak- tik-tak

[60-70 runoliskoa eksyksissä, vailla synnyttäjää]

Perkele! Purit vuodenaikojen seinät kuin ränsistyneet huoneet.
Valo katosi puutarhasta jälkiä jättämättä.

Pimeä verkkoa ei uskalla kokea kukaan muu kuin runoilija
jonka kieli tarttui varoittamatta rauta-aitaan

hallayö, kaunis yö

kuuraa ikkunoihin outoja merkkejä

kiteytyneitä aavistuksia, näkyjä.






(Terhille)

nautinnollista tulevaa pyhäinpäivää
lsp-runoilijoille. Sytytetää kynttilät, pannaa huivit
korville ja painutaa kalmankiekalle -

 [monta viestiä yhdessä]

muurin reunalla ammuttii, ku siinä seisoo
yhessä kohassa
tuntee vieläki, vaik ne oli vaa
lapsii ja naisii.

Tiistaina syyskuussa 18.59, kolmea päivää ennen syyspäiväntasausta kirjoitan: Ihmeellisen värinen taivas. Eikä tuo lause kuvaa mitään. Kirjoitan: Mikä on tämä taivaan ihmeellinen väri? Tai. Minkä värinen on ihmeellinen taivas? Mitä värejä sekottuu valopalettiinjuuri nyt, kun koen, että olen keskellä renesanssiajan maalausta, Lahdessa Pyhättömänmäellä 2011? Pudottaako Rembrant taivaasta valoa suurina pisaroina? Tai väitän: Rembrant pudottaa taivaasta valoa suurina pisaroina. Pisarat taittavat laskevan päivän värit: siennan keltaisesta sitruunaan, tiilen punaisen, violettiin joka on taiteilijan kärsimys, purppuran vaalea ja hento sininen, miltei vaalea turkoosi, jostain vielä lohen puna pilven poskelle. Ihmeellinen maalaus! Pensselillä en sitä ainakaan tavoita. En sanoillakaa. Voin kertoa mielikuvan ja tunnelman. Minä tiedän tammikuun sinen, mutta mikä on tämä väri, joka tasaa yön pidemmäksi päivää.

Näkyvissä olevaan tulevaisuuteen turhautunut

Ilmoitus:
Myydän käytetyt ikkunat.
Mahdollisuus katsoa molempiin suuntiin.

Empaattien kyynikko

Useimmat ihmiset tarvitsevat
rakkautta enemmän kuin mitä he ansaitsevat.

huomattavan tärkeiden asioiden lista lokakuussa

- villasukat ja maihinnousukengät
- tunnin aamulenkki herra pitkäsen kanssa
- pikkuherkkupalat taskun pohjalla (ja kakkapussi)
- voi ja kylmäpuristetut öljyt
- tulitikut, kynttilät ja tupakat
- yle puhe-radiokanava
- kanamunat
- puolukat
- erilaiset tee- ja yrttijuomat lämpiminä
- päivätirsat (herra pitkäsen kanssa) jos siltä tuntuu
- laventelisaippua (dr hauska)
- kookoskerma ja litlin tummasuklaa (80%)
- pölynimuri ja uusi, itse ostettu esiliina
- iltarukous ja iltasuukko
- auton talvirenkaat ja ajovalot

Kuopio lauantaina 8.10.2011

Runopuulaakin finaali
   -kuunelkaa ja ihmetelkää
http://areena.yle.fi/audio/1318076113209
 
lisäinfoa:
http://runokukko.blogspot.com/

Red Hot Chili Peppers - Under The Bridge [Official Music Video]

Kellonremmi

Kirjoitan sinulle, nyt kun
vielä ehdin, ettet unohtaisi
hankkia uutta kellonhihnaa. Sitä josta olet
niin monesti puhunut, sitä joka on tehty
suolasta sokerista
heilimöivästä rukiista, omenoiden kuulaudesta
luumun  tuoksusta
haavan kaarnasta. Ilon rypyistä
silmänurkassa. Minuutin odotuksesta
tunnin osoittamisesta.
Vuosirenkaista.

Mi mi mitä!

Ruosteisen tynnyrin reunalla

on meneillään esitys,

jota tuskin uskallan katsoa:

mittarimato
siinä
loikkii
kumartelee
mataa
kiemurtelee


Mittaa maailmaa

On se taitava.

Mi mi minä?


Raukka, ei tiedä mitään

yleisöstään,

ja nälkäisistä räksistä,

jotka pyrähtelevät kohti,

kuin hävittäjät


Läiskäytän kämmenet yhteen.

Laivue kääntyy.


Mi mi mittarimato

jää tynnyrin reunalle

maailmaa mittaamaan.

Koko elämä,

yhtä hyppelyä

kasalta kasalle,

surinan loppuessa

joku nousee lentoon

Harju valuu katukanjoniin

Vielä viikko sitten kuljin koiran kanssa auringossa
harjun reunalla Anssi Kelan tahdissa....

Lahen uutisissa realiaikainen tilanne
http://tarmon.vuodatus.net/

J Karjalainen: Laura Häkkisen Silmät

Kiiltävät pinnat pitäisi pestä ikkunanpesuaineella
että erottuisivat elämää kannattelevat esineet

valon ääriviivat
nukkaiset villapaidat

arvaanko hangata suuren peilin kokonaan
kertaamaan tekemäni havainnon

miten monilta planeetoilta olemme tänne
ahtautuneet
koettaen selittää kukin alkukielellämme
mitä tiesimme ennestään
ja oliko jollain toisella
yhtä merkillinen matka maahan

Tenava-Tonttilan rajamailla

Varssinaisen Suomen runoilija Chr.
vierailulla 'Kahden runoilijan koskella'
4.syyskuuta 2011

Terveisiä Anna-Liisalle

Anssi Kela Nummela

Kiiltävä Elias

 Ihan nenää kipristyttää ja silmät menee sikkaralle,

 kun en koskaan ole ollut näin lähellä Lönnrotia -

kuin eilen iltapäivällä Sammatissa, Paikkarin torpalla.

Syssyllä

Poimimme kanttarelleja

etana tuijottaa

aurinko nauraa

se on keltainen

kuin kanttarelli.

Luonto on keltainen

ja punainen

niin että hengästyttää

värejä

ja iloa

voisi ammentaa

kapustalla.

Jumalauta

onko tämä törrösuomuvalmuska?

Tule tänne

tämä mätäs

on täydellinen

outdoor-suuteluun

Tiedoksi

Syksyllä alkaa Tampereella vapaa kirjoittajakoulu
runo- ja proosaryhmät. Runoryhmää ohjaa Risto Ahti
tiedustelut ja hekemukset

http://www.orivedenopisto.fi/monimuoto/vapaa_kirjoittajakoulu_tampere.html

 Jos linkki ei aukea Mene www.orivedenopisto.fi
ja klikkaa monimuotokoulutus.

Brutto

Olen taas viettänyt koko viikon
pahvilaatikoiden välisessä ystävyydessä.
Ihastellen kollien ja taarojen
pukeutumista ja avautumista.
Kuinka -  eriarvoisuudesta huolimatta -
brutot ja netot elävät harmonisessa symbioosissa
sisäkkäisissä hiljaisuuksissansa
  -omissa kuutiojaloissansa

niinpä kysynkin sinulta nyt kun
perjantai  pian koittaa, olisiko minulla mahdollisuus
olla  päivä tai kaksi siinä toisessa maailmassa
johon lentomuurahaiset juuri heräävät, jossa kaakkurit lentävät
jossa aamu tulee yönselkää vasten
aina hymyilevänä

(sarjasta pöytälaatkkokaivelua)


Annelle

Mummo jyrisi kuin ukkonen, pudotti taivaan vaunuista
tulisia kiviä: seinäkello on pysähtynyt yhden kerran aikaisemmin
silloin kun isäni kuoli.

Makasimme ojassa neljätoistavuotiaina,
vaikka ei tarvinnut piiloutua
keneltäkään. Tiesimme kaiken,
 taivaan paino keuhkojen päällä
leikimme kuolotarta:
ole sinä Edith, minä Katri.

Totuus tarttui  tukkaan kuin runo tyttöön.

Tahdoimme pois ketjusilmukoista
suvussa kulkevasta ajasta.
Vaihdoimme virkkuukoukun kynään ja paperiin.

Kuin nykyrunot ainutkertaisessa rytmissään
rakensimme uuden historian ja tulevaisuuden
yhdessä hetkessä
viisarit heiluivat oman itsemme ulkopuolelle.

Vainajat tulevat uniin.
Välillä valveeseen,
keskustelemaan keittiön pöydän ääreen.
Tämä on luontevaa.
Mutta vaikka minulle kuinka uskotellaan
facebookissa - nappia painamalla pystyn
seuraamaa mitä teet juuri nyt.
Sitä en usko,
vaikka yhteys onkin langaton.

(Aulikselle)

Kurpitsan kukka on kirkas keltainen
viisi terälehteä kuin värityskirjassa
vihreää nurmikkoa vasten.

Peili

Joku käveli kohti näyteikkunan peilissä.
Polvipituinen takki liehahteli, olkalaukku liikkuu askelten
tahtiin.
Hahmo muistutti minua kun oli kiire tapaamiseen
läheisessä kahvilassa.
Esitys oli jatkuva tässä varjoteatterissa.
Olin
matkalla kävelleen ilman karttaa.
Mitä minä sillä.
Katson missä silmät loistavat valoa
missä
tuo tuolla näytti siltä joka halusin olla.
Kävelen
peilin sisään katsomaan keitä siellä asuu.
Halusin
uskoa että he tunsivat minut
huomaisin kuinka he heristäisivät korviaan
kun puhuin.
Halusin niin kovasti kertoa missä Sirius sijaitsi
kuinka karanneet laulut soivat siellä lakkaamatta
niin
kuin
peilikin toistaa vain sen mikä on.


Anna-Liisa Lemmetty

Luojan tähden paetkaa!

matkalla itä-suomessa
etsimässä seitkytluvun loppua
sitä polaroidkuvien mielenmaisemaa
Messerschmitt akvaariossa kentänlaidalla

ohitan Salpalinjan
Imatrakaan ei enää haise
hautausmaiden sammaloituneet kivet
suljetut kyläkaupat lahoavat pytyyn

valtatiemarketit
vetoavat tyhjän kulttuurin lapsiin
ostan "Julmin peto" pokkarin
ilmassa leijuu murenemisen makua

mökillä vedän myssyt
kellun kaislikon reunassa
vesi tuoksuu suolta
huomenna palaan takaisin

heinäsirkkojen viritellessä peltoaukeilla
tummien kuusien varjoissa
vain asvaltti ulvoo
enkä ajattele mitään

tämän matkan aikana

Uutta punkaaltoa synnytetään kaiketi jo

Kiiitos postikortista.

kylvelijä(ä) kaksi

Rivit,
sarat sarkojen päät
miespuoliset naispuoliset
stondit ja pondit
tyylit, lyylit ja daktyylit. hah.
Mikä on
huudahtusten, teesien antiteesien
maan kääntämisen, sanajärjestyksen
laatu ja määrä
Mikä on sakoluku
sanojen rikkaus. Onko hallan vaaraa.
Mennäänkö säettä kaksin, ymmärryksen
sarkaa nelipolvin.

väistämättä tässä

läsnä tässä

lämpimässä

läikehtivän liekehtivässä päivässä


lämmöllä

läsnäololla


läheisyydessä


väistymättömässä tässä

väsymättömässä tässä

vääjäämättömässä tässä


yhä tässä

silti tässä

vielä tässä


aina


tässä on hyvä

läsnä tässä



8.4.2011

EL

Lehtimajan hämärässä
lakkaan olemisen.

Itsessäni lepään.

Jos heinäkuu jatkuisi,
ei loppuisi koskaan.

Puiden latvat
lävistävät sinisen.

Temppeli

Maan henget,
taivaan mannasta kylläisinä.
Ikonit puhuvat vihdoin
ja kasvavat ihosi nukkaa.

Siunaa sinäkin temppelisi.

Rinnat jotka valuvat
koivujen mahlaa.
Reidet jotka tihkuvat
kuusien pihkaa.

Siunaa temppelisi
ja kirkkosi ja huone,
jossa asut.

Siunaa temppelisi ja
kuuntele nauravaa jumalaa.
Valu mahlaa ja pihkaa
ja kukoista.

Heinäkuuta

Tässä heinäkuun puolivälin lämmössä istun
 puutarhassa, hyönteisten  paahteinen hyrinä ympärille

ylhäällä lentokoneen vana -

lounaasta koilliseen, aina.

Lähellä kirjosiepot ja  hippiäiset, niiden
 nurinpäinen sirinä mäntyjen oksilla

Luen Mirkka Rekolan runoa vuodelta 1972 -

ajattelen - se, mitä en kerro kaikille

on minusta itsestään selvää.;

Rakkaani valmistaa hirvenpaistia
ja uusia perunoita päivälliseksi
Ruoho, joka minun olisi leikattava
saa vielä hetken jatkaa kasvuaan

Päiväkirjasta

M'oon uinu Suomusjärvellä,
kimaltaen kiitänyt kirkkaan,
viileän veden päällä. kuten
möysäläinen hopeanharmaa
tyylirikko lyyrikko,
ikään kuin vain voi.
Ihmetellen, onko  kukaan
konsanaan, missään, edes uinuen
uinut Suomusjärvessä

Bruno Mars - The Lazy Song [Official Video]

Juhannusidylli

Nainen oli punertunut -
vuoristossa niin, että olkavartensa kesi
ja miehen luisella nilkalla kulki kärpänen.

Korpit kiistelivät, niin me luulimme
mustasta kissasta, mutta tämä
nukkui ansarissa selällään
ja näki unta metsähiiriperheestä.

Puurahakeinu natisee ja
keinun taivas on vihreä.

Kukkuuko kaukana käki? Ei!
Nimipäiväkakku odottaa jääkaapissa.

terv. Chr. & Jorma

ajatusten mutkikas tanssi

eheys <> moninaisuus
irtonaisuus <> sidonnaisuus

läsnäolon elävyys

mantra on sirpale merta
amuletissa

Omenapuu kukkii kuin hulmuaisi
morsiamen huntu tuulessa
Komea kuusiaita on joskus suojannut taloja tuulelta
Aita
on vähän tiestä sivussa
nyt
se on tehtävää vailla
Kullerot kukkivat pitkin rinnettä
valtoimenaan kunnes
vihreä metsä nousee ja päättyy siniseen taivaan utuun
Tästä
ei lähtisi minkälaiseen tulevaisuuteen tahansa
Ei turha tähden
- Ainoastaan
elämänmittaisen tarkoituksen

Pussitan tavaroita vien kirppikselle
Mikään ei auta
Tavaroita on yhä tarpeellinen määrä!
On
etsittävä raivausvälineet että näkisi
käännekohdan
jossa on antanut periksi
Ja
miksi minä käännekohtia etsin
kun juuri nyt on mahdollisuus valita
lähteäkö keskelle metsää
vai
keskelle toria!

Gaudeamus

Oih!
Onnea!
Minun suvivirsi
Minun gaudeamus

Käytöskymmenen
Hellyyskymmenen
Huolellisuus tarkkaavainen
Kaipuu yksitoista, auringonkeltainen

Luonnontiede hersyvä
Talous järkähtämätön
Uskonto ailahteleva, aina epäileväinen

Kuvaamataito, kuultava
Käsityö kiinteä

Matematiikka, ääretön
Maantiede äärellinen

Tuntemattomien kielten haltija


Ei siirretä ylemmälle,
ei lasketa maanpinnalle. Mennään lähemmäs.

Lahdessa 4.6.2011

JM

Mikä lie vikana että minun kommenttini eivät tallennu? Jorman runot ja nyt tämä Lealiisan viimeinen eivät ota kommenttejani vastaan? Osaako joku sanoa mistä on kyse?

Toisena pääsiäispäivänä istun Joutjärven-järven rannalla.

Jo tunnin olen istunut ja lukenut Szymborskaa.

Jäät järvestä katoavat huimaa vauhtia;

lämmintä on yli kaksikymmentä astetta. Yhden runon

lukemisen aikana jääpeite kutistuu metrin, kaksi.

Muutamia lämmöstä nauttivia on rannalla,

jotkut verryttelevät jo sulkapallon parissa.

Kymmenkunta nuorta leipäilee laiturilla,

ihan hiljaa, kumma kyllä.

Sorsia ei näy, pari lokkia torkkuu jäätiköllä,

joka uhkaa kadota niiden alta.

Auringon laskiessa

jää on kadonnut jo puoliväliin järven pinta-alasta.

Ja nyt - lokit saapuvat istumaan, kirkumaan kuin

ilkkumaan jään viimeistä reunaa.

Kesäkuun toisena päivänä, kesän ensimmäisen

hellepäivän jälkeen palaan lukemaan Szymborskaa rannalle.

Nyt vasta, näin pitkään meni

ennen kuin olen edellisestä kerrasta toipunut. -

Nurmikolla on muutamia kymmeniä auringonottajia.

Lapset ja nuoret melskaavat jo vedessä.

Joku aikuinenkin uskaltautuu veteen, kuin

ystävälleen, naapurilleen karaistuneisuuttaan osoittaen.

- Kyllä oli kylmää, sanovat ja hymyilevät.

Luen vielä jonkin aikaa.

En saa Szymborskaa tänäänkään loppuun luetuksi,

tuskin koskaan saan.

Auringonlämpö painaa silmäluomia.

Kahvikioski ei taida vielä olla auki, sillä

koululaisten lomat alkavat vasta ensiviikolla.

Juuri äsken lähetin ystävälleni tekstiviestin, jossa kerroin

hänen aivan selkeästi puuttuvan rannalta.

Hän ei vastaa. Ymmärrän sen, koska hänestä on

aivan ilmiselvää ettei hän ole täällä. Sitäpaitsi -

ei hänen tarvitse. Hän on Szymborskansa lukenut,

ilmankin tätä rantaa, jo heti

lumien sulettua.

Miten pääskyset tänään

juuri nyt, kun olet sanonut näkemiin

voivatkaan olla noin korkealla.

Pilvien yllä

kalpean kuun vierellä

tähtien alla, aivan lähellä Otavaa.

Osittain tämä on ollut sellaista osallistumattomuutta.

Omaan napaansa tuijottamista, niin kuin

napa olisi ruohonkorsi,

oljenkorsi

pilvi tahi tyven

tai linja-auto

tai pikemminkin z-juna.

Takseista en kehtaa puhua mitään.

Kevät nro 9.
Jos kaikki on Jumalasta, hän sanoi, niin miksi
kirjoittaisin hänet erikseen. Jos kaikki onkin
ei mitään, vastasin, niin miksi senkään erillisesti ilmi toisit?

Kiitos AnnaLiisalle kommenteista.
Olen siirtänyt viime keväiseen tapaani Kevät nro 9-prosessin
Sananjalkojen puolelle. Eli jatkan itselleni luontevaa
työskentelymuotoa. Aloitan LSP-blogissa, jatkan Sananjalassa.


Oi ystävät hyvät,
eikö teillä yhtään irtoa säkeitä?
Tämä on vieläkin yksinäisempää ilman teitä.

Kun uskaltaa vähän matkaa
pimeys viettelee
- Sellaista ei voinut olla
Seuraavana päivänä olen valmistamassa ruokaa
kun nälkäiset tulevat ja näen kun ovi avataan ja
laitetaan kiinni
kengät riisutaan naulakon alle
Jollain tavalla tiedän että
menetän luolani hajun jos alan
selittää
- Ruoka on kohta valmista
Sanon sen aina tiistaina tähän aikaan

Onnea Ruonalan Terhille ja Petrille !!

Vappumenu

Lauseenvastiketta kastikkeessa
Haudutettua predikatiivitäytettä
ehdottoman konditionaalin kera

Juomaksi - kupliva imperatiivi
- " Veljet, asiaan! "

tv.  Chr & Jorma

vappu on työn juhla - siispä työtä tehdessä
joka päivä on työn juhla - milloin tulee arki
voisi ehkä hillua kuin varsa
tai muuten vain nukkua tukka auki.

Vappuista iloa:)

Keväthu(i)maus

Punainen viini, sillä lantio ja suonikkaaat sormet
sen voit nauttia paksureunaisesta lasista,

jopa posliinisesta mukista. 

Rose'n solisevan naurun rosoisesta pikarista.

Ohuilta reunoilta, valkoviinin
kostetuksen, muistin suojasta.
Veden kirkkaasta kristallista
aah, niin kuin rakkauden, johon et enää uskalla uskoa
mutta silti voit siihen sukeltaa, selvästi lävitse nähdä,

lentää molempiin suuntiin.

joka neljäs kevät
rumat naamat julisteissa
ilmestyvät toreille ja tienvarsille
lapsuuden loskalumipalloille maalitauluiksi
irvistävät hymyt autojen valokeiloissa
karvalakki kansanosa kiitollisena pullakahvista
huomenna ovat vuorossa sitten
Imbesilli-Parkin avajais sumpit

ainoa onnistunut vaalimainos kampanja
anarkistien yöllisessä päälle liimaus iskussa
huom! terrorismiin viittaavaa sanastoa
ilta lehdistö hoitaa krokotiilin kyyneleet lööppeihin
kunnon kansalaisten kauhisteltaviksi
poliisin puudeliosaston nuuhkiessa jo liisteriä

korporaatioiden optiohanhet saavat varmasti haluamansa
kosteusvaurioisessa laitos hoidossa makaavat vanhukset tuskin
takalistoissa on makueroja

kirjasto reissulla voi tuhlata aikaa
käyttämällä ennakkoon kansalaisvelvollisuuden tunnetta
säästää sunnuntai paljon parempaan
vaikkapa baariruusun perseelle ja krapulalle
vaalipöntöllä muistaa vanha lahtelainen sananparsi

"kaikesta 90% on paskaa, loput kusta"

äänestyslippuun raapustettu numeron sijasta

Baader-Meinhof

Mielitieto nukkuu

Mielitieto nukkuu
nyt vieressäni niin kuin uupunut ahma, keveänä
tai juuri paluumuttaneena kiuruna.
rakkaana kuin mustarastaan laulu, hauraana
puhdasta, suolaista vettä odottavana korallina
Tämän päiväisen uurastuksen jälkeen
(kirjoitimme paperitta paljon, puhuimme)
olen tullut johtopäätökseen että Mielitiedolla
ei ole tahdonalaista hermostoa
Pitkittäiset ja poikittaiset syyt voivat olla
nyt tässä ja hetken kuluttua jo tuolla.
Säikeet vaihtavat alinomaan paikkaansa.
Viestit, informaatio kulkee, aina omaan suuntaansa
Hyppää tilaisuuden tullen muurien ja vallien
niiden väliin, vallihautohin putoamatta
toden ja tarinoiden ylitse
Uskon nyt, vihdoin että
hänen hermostonsa on narratiivinen
hänen alkunsa, tarinamme alku alantahtoinen.

rappiotaide

Onks kenkään Lahdest lähdöss
(huom! d-kirjain Mikael Agricolan
ja suomen kielen päivän kunniaksi)
näille Festivaaleille
Ite aattelin hypätä johonkin iltapäivän z-junaa.
rappiotaide

Huom! Ystävät ja Kylänmiehet
Sivupalkkiin on vaihdettu Terhin blogien
uudet nimet, jotka ovat ilmiselvän keväisiä,
ja viitannevat hänen uuteen
kansatieteilijä-viljelijä-kylvelijä toimenkuvaansa.

Kinos lyhytelokuvafestivaali
http://www.kinos.kinoiiris.com/Sunnuntai_3.4.html

Lahti-seuran lehtiä

Hei,
olimme viime syksynä museolla esiintymässä.
Laitoimme myös runoja Samulille, hän toimitti
mulle lehtiä. Nyt on mun ja Anna-Liisan runot
lehdessä, ja seuraavassa numerossa on sitten toisten.
Marin näin jo ja toimitin lehden. Eli multa saa.

Huomasin ilokseni, että ryhmäämme on tullut uusi jäsen!
Tervetuloa, minunkin puolesta, Johannes!

Hän asuu toisessa maassa mutta Euroopassa. Hän kirjoittaa kirjoja. Hän puhuu henkilöiden, kuviteltujen tai elävien tai jo kuolleiden kanssa. Laittaa heidät keskustelemaan. Saadaksemme tietää. Siinä on hänen aseensa. Siinä se että ymmärrän taas vähän enemmän. Tiedän että kaikkialla on niitä joita voi nimittää ystävikseen, vaikka he eivät olekaan jokapäivän tuttuja. Toisten sanat sanovat asioita anemiallemme. Me tarvitsemme monta janoa hetkittäin täyttyäksemme ymmärryksellä. Vajavaisuutemme saa onnistumisen tunteen. Ja sen että joku osaa asettua sieluuni, elää tunteineen joita sanat voivat pitää yllä, ja ymmärtää tunnistettavuuden kahden tuntemattoman välillä. Lavasteet eivät aina eristä, joskus ne sujahtavat alas kuin vapaa pudotus veteen. On hieno tunne oppia uimaan.

Lasien keinu

Turvassa, pinnasängyn nurkassa nallen pehmeys
lattialla nuket, pienet tuolit jakkarat
sängyt patjattomat hetekat tyhjät matkalaukut
vyöt , soljet, rasiat

Lasien keinu, keinujen tiima
valojen hehku ja keinuva hiljaisuus, odotus -
eteentaakse eteentaakse, lähemmäs pois - kauemmas
lähemmäs taas
eestaas, eestaas, äärettömyys, äänettömyys eestaas
laseissa lohdullisuuden kajo

Muistoesineiden patina
hiotuneet pinnat, sormenjäljet. Makeisten kääreet
korut, sormukset, nimen vuosiluvut. Ikävä.

Läpikuultavien vaatepussien ketju. Kierto
tyhjentyneet, poispäässeet, poisjoutuneet
joutuvat sielut...on aikamme, niin kallis

Seinällä vaunujen kiertomatka
päättyvä uudestaan alkava, päättyä alkaa uudestaan
päättymättömästi uudestaan, itsensä varjon
siihen paikkalle astuu,
kyytin penkille , joutumaan istuu

-jälkitunnelmia Maaria Wirkkalan näyttelystä
Lahden historiallisella museolla 27.3. 2011

Florencian kuvii, 19.3.2011

Esiintymässä olivat LSPstä AnnaLiisa Lemmetty, Eeva L, Visa Tikka(joka on aiemmin Kuhana tunnettu) Jorma Martikainen; sekä Johannes Haukkajärvi, jota tilaisuuden päätteeksi kehotettiin harkitsemaan mukaantuloa LahtiSoundsPoetry-ryhmään.
Kuvien © chr.

Se ihmisessä on perkele
mikä muuttaa elämän kahleeksi ja häpeäksi.

- Tikizyan

Postilaatikosta löysin viestin:
Jeesus tulee pian,
kuvassa hän oli keveän näköinen, tanssahteleva.

Siivosin kaksi päivää
ravistelin matot, imuroin, luuttusin
pyyhkäisin vähän ovenpieliäkin.

Keitin kahvit, laitoin pullaa vadille,
kimpun tulppaaneja pöydälle

vaan ei ole vierasta kuulunut, näkynyt

kolmatta päivää odotan.

SANANNUS

Hoilataan
Ystävyydestä
Veliveikkonen
Äänekkäästi
Äkkiseltään
Hoilataan

Uudestaan

Ollaan
Moninaisia
Ehtoolla
Nii´iii´iiin
Tallista
Ajopeli
Joutuin
Ontumatta
Ring-ring
Mankeloden
Aurinkovoimaa!

TIINA PYSTYNEN RIHMASTON KIRJAILIJAVIERAANA

"Vaikeinta on olla rehellinen. Rehellisyyden jälkeen on kuitenkin kyettävä irrottautumaan omasta henkilöhistoriastaan: alkaa materiaalin uudelleen järjestäminen, dramatisoiminen, muuntelu, leikki, jopa valehteleminen. Lopulta tärkeintä on kirjallinen teho."

Kuva: Ego Sum, julkaistu Tiina Pystysen luvalla

"Luulin itsekin kirjoittaneeni suoraan omasta elämästäni. Hämmästyin kun aloin tutkia mitä oikeastaan oli tapahtunut. Omasta elämästä valitaan tarinaan sopivia tapahtumia, tilanteita, tunteita, henkilöhahmoja, joita sitten sekoitellaan tarinan tarpeiden mukaan. Kun tarina on valmis, se voi ulkoisilta tapahtumiltaan olla jo kaukana kirjoittajansa todellisuudesta."
 
Koko kirjoitus tästä linkistä:


http://www.rihmasto.ma-pe.net/esseet/tiina_pystynen.html

POSTMODERNIA TEKOTAIDETTA

SYMPOSIUM-PIIRI

Humala (Humulus lupulus) on kieppunut säleiköstä kohti kattoikkunaa.

Hoi - huutaa hän, jonka ei olevan tiedetty,

itsekkään muistanut kuin huudon.

Tahmeat lehdet.

Poseka vasten karheat.

Talo seilaa valtavaa merta pitkin ja poikin

kohti seuraavan

yön tuulta.

Akseli Gallen-Kallela

http://www.sibelius.fi/suomi/erikoisaiheet/yhteisot/symposium.html





POIKA JA VARIS


Poika virkkaa verkkoa
yhdistelee tiedon silmukoita
äidin kokoisiksi kuviksi
ilman tukkaa, tukan kanssa
pohtii tilastollisia todennäköisyyksiä.
Lounas; tyhjä sipsipussi pöydällä.
Tunteen nimeä hän ei tiedä.



Akseli Gallen-Kallela

http://fi.wikipedia.org/wiki/Poika_ja_varis



TYTTÖ JA KUKKO

Pulpetin ja liitutaulun väliin jää tila
opettaja kysyy
metaforan nimeä ja muotoa.

Sydän tikittää
ei ainuttakaan syysmyrskyä vielä kokenut.

Oi
kuinka ihanaa! Rakastua tunteeseen
omaan kuvaansa
opettajan
silmissä.


Kuvaa ei ollut mahdollista jakaa. Mutta löydät sen googlen kuvahausta, jos olet kiinnostunut

Talossa vuoren rinteellä 3

I
Kuunvalo on kirkasta.
Näemme maiseman värit.
Alkavan vihreän,
punaisen, keltaisen.
Mustassa on kaikki.

Ääriä myöten tee lämmittää
meidät unisessa talossa.

II
Aamulla sade on tauonnut.
Ajamme serpentiiniteitä
markkinoille. Laaksossa
ihmiset hymyilevät.

Pinaattia, papuja, zucchineja,
parsaa. Ilmakuivattua kinkkua
ja pieniä mausteisia salumeja.
Pecorinoa ja Umbrian oliiveja.

III
Huhtikuu tuoksuu, tuuli
on etelän muotoinen.
Ruskea kääntyy
pian vihreäksi.

Puisella pöydällä
paketit avataan.
Paperit rapisevat,
pastavesi kiehuu.

Unessa lääkäri sanoi,
että vasen lonkkani kerää kaiken
maailman murheen itseensä.
Siinä on kohta, josta
suru menee sisään.
Hän oli kovin huolissaan,
kuinka voin enää tehdä työtä.

Samassa unessa hoitaja
lapioi pyöreällä lusikalla
mangososetta suuhuni.
Yritin selittää, että osaan
kyllä itsekin syödä.
Mutta hänelle oli annettu
ruokintatehtävä.

Aika hyvin säilynyt,
42-vuotias, ei uskoisi.
Sileä iho. Hoitajat
puhuivat ylitseni.
Lusikka liikkui koko ajan
tehokkaasti kädessä.

Herään, kävelen vielä.
Laitan kahvipannun
tulelle.

(kokoelmasta Muistopalvelus)

Talossa vuoren rinteellä 2

Sataa kaksi viikkoa,
saappaat tarttuvat
mutaan. Ikävä
musertaa asukkaat
hiljaisiksi, ajatuksista
painaviksi.

Vain keittiön liesi on
lämmin. Pieni pala leipää
kastettuna kevään vihreään.
Kielellä suolan karheus.

Fiamma itkee äänettömästi,
tyhjä lusikka kädessään.
Mamma, dove sei?

Ilman sinua mikään
ei maistu entiseltä.

Talossa vuoren rinteellä 1

I
Ihosi kirpeä suola,
oliivin himmeänhohtava pinta.
Pöydälle unohtunut valokuva.

Aamulla löysin Francoisen
unikot rikkaruohojen keskeltä
vanhan muurin vierestä.
Terälehtien hetkellisyys,
juuri avautunut nuppu.

II
Pimeä humahtaa
kuin munkin huppu.
Kaukana vuorten rinteillä
syttyvät leikkitalojen valot.

Kolme äiditöntä
nukkuu yläkerran
huoneissa. Nuorin
heistä Fiamma, neljän
vanha liekki.

III
Pöydässäsi on lampaanjuusto,
juuri poimitut tomaatit,
vastaleivottu leipä.

Kaipaus on basilikan
väkevä tuoreus.
Viinilasissa menneiden
kesien pehmeys.

Ruoka, juoma ja hyvä seura

Pasta-sivujuonteesta innoittuneena ehdotan runoaiheeksi ruoka, juoma ja hyvä seura :) Siis mun lempiaihe, mutta runoja en muista aiheesta juuri kirjoittaneeni. Paitsi viime pääsiäisen lammaspaistiruno. Käviskös hätätapauksessa myös vastakohta eli nälkä, jano ja yksinäisyys.

Nyt on painuttava pehkuihin, koska herätys on puoli kuusi. Ehkä sitten huomenillalla vaivun tähän aiheeseen.

Vaporetto sylkäisee
maaliskuun laiturille
kylmästä tärisevät mamat,
papat ja bambinot.

Kuuman kaipuuseen otetaan
pieni kuppi vahvaa kahvia.

Kanavat huokaavat
kosteutta, korkokengät
uppoavat katukiveykseen.
Nostan kauluksen,
Rialton yli puhaltaa
pohjoinen tuuli.

Kohta kulkureitit kuivuvat,
rakennukset alkavat vajota.
Kuukaudessa kaduille asettuvat
turistien laumat, feikkilaukkuja
kauppaavat afrikkalaismiehet,
San Marcon röyhkeät kyyhkyset,
loputon askelten virta.

Jacopo, kaupunkisi ryhtyy
jälleen rahanvaihtajien paratiisiksi.
Vielä tuokion maalauksesi
uinuvat museoissa.

Oi viileyden pyhyys,
pysy hetki. Talot kasvavat
vedestä kohti taivasta,
rapistuva kauneus
himmentää sanat.

Aamulla helmikuussa (4)

(hulluille, jotka ovat kevättä odottaneet)

Torstaina Mielitieto alkoi hiihtää ympäri järven.
Hiihti järven ympäri niin monta kymmentä,
kymmentä kymmentä kertaa että järvestä jää suli.
Hiihti niin että linnut rannan puissa heräsivät,
herkesivät laulamaan alun laulun
Ja Mielitieto taivalsi , hiihti poikki Maan
ja sulatti kaikkien järvien jäät.

Kun hän vihdoin saapui
maan kaukaisimpaan kolkkaan, alkoivat
järvet maan toisella laidalla jo jäätyä
linnut käydä raskaiksi ja vaieta.
- Niin Mielitieto kääntyi
katsoi Etelään ja pyyhkäisi silmäkulmaansa - pyyhkäisi
Sateenkaaren ylitse koko maan -

Möysän runoilijat kirjan julkkareissa

kuva: chr

(Sri Lankassa

kangaskauppias sanoi:

kirjailijan värit ovat

punainen ja osanssi.)

Runoilija pukeutuu jasmiiniin ja oranssin

kantava hanki puhkeaa

kukkimaan vihreään

kynsien alle suloista multaa

suuhun apilankukaa

kädet kävelevät jalkoina kohti taivasta

pään kruunu imee maa-marian voimaa

voi-maa oi-maa

saa tanssia

tanssia

jälleen

aurinko sulattaa

jäätyneet muistin virtaamaan

muurahaisen kulkemaan

napaa ympäri.



KIRJAMESSUJEN LEHTI, pdf

Aamulla helmikuussa (3)

Aamun jo valjettua päiväksi oli Mielitieto
hiihtänyt harjun laelle.
Lähestyi nyt hankien ympäröimää tupaa
ja sen ovenkahvaan tarttuessaan alkoi laulaa
riemukkaasti

Aamulla helmikuussa (2)

Aamun valjetessa Mielitieto hiihtää.
Tuuli lakaisee yön pelot hartioilta. Hanki
yltää pahan silmän kantamattomiin.
Hihansuussa viesti. muisti silmäkulmassa
Hien noro selän olaksella hän hiihtää, lämmin
tunne rinnan pieluksella. Veitsi taskussa,
kauriin mieli sydämessä. Kun jänisparin
jäljet katoavat, niin arka kevät kuun varjoon astuu
ja tuuli, tuo kaukaa meren - avoimen,
raa'n tuoksun, ja kuusikossa kiiluu suden silmä,
pensaan juurella makaa mateen nahka. Hiihtää,
aika-ajoin taskussaan veitsen pintaa koettaa, ja
kahvan ympärille kietoutuu ailahteleva mieli, tarttuu
järkähtämätön käsi, ja askel. ja matka entää jatkuu,
jo kohta kasvoilla kehrää kissan raukeus,
kämmenessä tyyni viileys. vain oksanhaarukasta
katsoo ilveskissan huuruava virne.

terveysrasismia

tänään työpaikoilla on tärkeää,
että etenkin työajan ulkopuolella
rääkätään kroppaa ruumiillisesti
roikutaan rotevammin leivänsärmässä

arkkiatrikin toteaa

kulttuuriharrastukset
riittämättömiä työmarkkinoilla,
esteenä menestymiselle

radio novaa suosivat kuntosalit
pullollaan kahdeksastaneljäänväkeä
kuuden hujakoilla

työttömät ei vaivaudu aamuisin
rajaamaan rasvaprosenttiaan
vaikka olisi väljempää
kukkaron nyörit on tiukalla

lattavatsaisuusko
levittäytynyt menestysreseptiksi
vallan välineeksi
superihmisen selkärangaksi?

pientä hikeä puskemalla työkin suoritetaan
sitoudutaan kuin salikorttiin vuosi kerrallaan
jokapäiväisessä arjenharmaassa putkessa
- jos rasvaprosentti on kohdillaan

EL

Aamulla helmikuussa

Aamun valjetessa tuuli yltyy
tuiskuttaa ummesta ladun auki.
Mielitieto hiihtää pellonreunaa. Hiihtää
veitsi taskussa. Omena repussa, muistivihko
silmäkulmassa hiihtää hän.
Kuun varjo kalpenee, ja jänisparin jäljet,
kirmaisevat kumpareen taa. Hangella istuu kevään ilme.
Männyn oksanhaarassa ilveskissan huuruava virne.

Saska Saarikoskiki sano
et uuet perunatki
on nyt kulttuuria Turussa

tamperelaiset potee
kulttuuriähkyä

Lahes ei taaskaan näkyny
henriikantorttuja
Runeberginpäivänä

ei kakofoniaa kuvien kanssa

L on jumalallinen vokaali

Konsonantti lento dolorosalle?


äänteiden filosofia

mantrojen mietintä


kuoro laulaa neliötä


Ja alussa oli viiva

ei piirtynyt kuvataideakatemiaan saakka

Antakaa minun jäädä talveen
pimeän lumen valoon.

En tahdo vihreää riemuanne

en kaipaa heittelevää tuulta.

Antakaa minun jäädä!

Ilman pilkkaa.

Talven valoon, se
puhuu lumen äänellä:

hitaan ja mutkattoman kielen ymmärrän
siinä voi asua leväten, rakastaa.

Matkalla

Kirjoitimme neljä kertaa nimemme.
Paperit kiersivät ympyrää.
Virallinen vahvistaja antoi merkin.

Matkalla takaisin hätkähdimme kolme kertaa.

Joutsen ui vakaasti kohti, tyynessä illassa.
Suomen joutsen. Koivu kaatui hitaasti eteemme,
latva hipoen auton keulaa. Tähteä ei näkynyt.

Viimeisenä kirkkaanpunainen
helikopteri keskellä peltoa.
Vaikka suljen silmäni,
kuva ei haihdu.

Kotisi on siellä missä
on sydämesi, hurisi
moottoritie.

Paluu runoon

Kahdeksan kuukautta.
Omenapuun kukista
tuli lunta.

Oudoksuen hukkasin
kaiken. Laatikot
nielivät entisen.

Ja nyt.
Tuntemattomat viestit
saapuvat takaisin.

Aamulla ennen yhdeksää
taivas vaalenee.

Se on lupaus.

Tavarat etsivät
sijansa, ihmiset
tarkoituksensa.

on samantekevää mikä vuodenaika on

ihminen tulee huoneeseen
vaatetettuna:
kasvot riisuvat hänet,
viimeistään kättelevä käsi.

* * *

ihminen poistuu huoneesta
vaatetettuna:
niska, olkapäät riisuvat hänet
heti, juuri ennen kuin hän sulkee oven.

Nuku itse kumisaapas! toivoo huopatossu.

kyl mä tiijän et kaikki oottaa kesää sen takii et saa nauttii Mun seurasta Möysän teranssilla!

Talven moraali

Runoilijan sormi
syyttäsuotta syyttää
viatonta kedonkukkaa,
joka perääntyy, liiallisesta
ilakoinnista - lyhyen
umpihangettoman
hetken aikaan

Illalla mies

Illalla mies katsoo ikkunasta omaa kuvaansa. Puiston
lamppujen valossa vilahtaa nälkäinen hahmo.
Mies vajoaa tuoliinsa. Katua, pihaa
rappukäytävää repii laiha huuto
ovea janon kuiva kieli

Huone tuoksuu miehelle, hän ei
sitä paperilla huomaa

patavanhoillisen
äärikonservatiivisia
ikivanhoillisia ikäloppukonservatiiveja

ja kaulaa myöten vanhuksia

naiset höyhenissä
miehet kinkun kimpussa

patavanhoillinen roolijako

hanhipaistosta
ja designhuopikkaita


EL

Samassa kuvassa

Sinulla on kauniit kädet
niin sirot,
ja sileä kämmenselkä,
kynnet ovat
ovaalin muotoiset

ja kaunis suu
hääkuvassa
käsilaukku natisee;
kielohajuvettä
ja Oil of Ulay

omenatkin tuoksuvat,
ulkoeteisessä,
vaaleansinisessä saavissa
kaikki vuodenajat
lapset
vihdoin samassa kuvassa

nyt kun olet matkalle lähdössä

Egyptin hiekkaa

Uusi runokokonaisuus luettavissa Omenapuun puolella

Runoklubit alkavat 18.1. kello 19 Kotkassa

Pekkas-akatemian Runoklubit alkavat 18.1. kello 19 Kotkassa
-tiedoksi, jos kellä kaasujalkaa pakottaa.

Runokeikka keväällä?

kyselivät FLORENCIA (flower & vintage) -liikkeestä, josko LSP (ja miksei muutkin) olisi kiinnostunut tulemaan kevään aikana runokeikalle Lahdenkadulle?

www.florencia.fi
Lahdenkatu 14, 15140 LAHTI

terveisin Visa

Tammikuun 10

En
aikoihin muistanut kuolleeni nälkään

Vasta ymmärsin
kuinka kauan
siitä kestää toipua
_

Tämän
ajan kidutetut ovat hukkumassa liiallisuuden kaaokseen

Valitse mitä vain
se
on näennäisesti sinun
jäljelle jää yhtä mittavasti
mielikuvaan mahtumatonta
Vapaus
on siinä
mitä valinnoista seuraa

Ikkunassa 3

Tyttö kutoo poltettua oranssia. Tuleeko siitä matto vai kaulaliina? Kenties viltti.
Hän katsoo ikkunasta lukuisia siipiä, jotka ovat painautuneet lumeen ja lentäneet pois.
Kaikki ulkoistetaan, automatisoidaan. Majakan valo syttyy, sammuu. Syttyy. Kylmä majakka. Se tarvitsee poltetun oranssin lämmön. Vartija on muuttanut mantereelle tai lähtenyt meren ylitse, jonnekin tavoittamattomiin. Tyttö kutoo kaksi oikein, kaksi nurin. Puikot kilahtavat, pistävät terävästi kuin muistin renalta putoilevat sanat.

Ikkyuu/Riehaantunut pilvi ja luurankouni/Zen runo sattumalta avautuneesta kohdasta

Tuttu tulee kylmänä yönä

Runoileminen kylmää päätä, talvikuukausien lumet
kinostuvat;
rupattelu lämmittää mieltä, sulattaa yhden yön jään.
Teetä on, viiniä ei, tuttu tuli illalla;
sydämet avautuvat: kohennan lamppua vielä kun sarastaa.

Tammikuu

Tunsin itseni jo kauan sitten
Tiesin että minä se olen joka nauraa suree ihmettelee

Jonain yönä katosin
Muistin entisen minäni sen tutun hei vaan
Hänessä oli enemmän optimismia kuin pessimismiä

Tiedän mitä etsin

Siitä en ole varma
kenelle se kuuluu
_

Sellainen nälkä
ei ole totta
olethan syönyt juonut kaikkien ympäröimänä
Se
nälkä ei kadonnut
se piti unohtaa
piilottaa -ei tässä mitään
hymyilin
etten särähtäisi ennenkuin ajastin piippaa
ja hetki olisi sopiva
nälän ymmärtämiseen
_

Hyvää uutta vuotta!

1.
Aamulla kuudelta
liituisilta huoneilmakasvoilta
valuvat sanat
päällystakin pintaa pitkin
ensin räntänä sitten lumena maahan
Käännyn jo mennäkseni
liuskan loppuun
pitää ehtiä
ennenkuin nokkoset kuolevat
ja homehtuvat
eikä niitä voi enää kuivata
tammikuussa tarvitsen
ihoa polttavan ikävän
2.
Ohoh
olen mennyt liian kauas
näin minä eksyn
aina uudestaan palaan kotiin
kotiini
vihreään
siniset maton raidat
punaiset tyynyt
vuoteen oranssit lakanat
ikkuna auki kuuseen
taipuisaan
keinuvaan
tuu tuu
siniset pimeät
yöt
kun häviän
tiheisiin oksiin
eikä pahaenteinen
hiljaisuus ole vielä tarpeeksi syvä
ennen kuin varjo ilmestyy tielle
uniin kuva
kasvot kuvasta
eivät koskaan häviä
eikä tapasi sanoa; mikä päivä
riisua ja mennä suihkuun
kosteat hiukset ja saippuoidun
ihon tuoksu viiden uutiset
lasilliset maitoa ja vettä