YLIN ASTE / Another Brick in the Wall

Sopeuttamisohjelma 13-15-vuotiaille:


Jos missä tahansa kolmevuotiseen sopeuttamisohjelmaan
liittyvässä asiassa on jotain epäselvää, niin kysymällä, KYSEENALAISTAMALLA
sopeutumisesi käy mahdottomaksi.
Sinut saatetaan poistaa virallisesta sopeuttamisohjelmasta.
Punoa liiallinen uteliaisuutesi kaulapannaksi,
kytke pantaan naru ja ojenna narun talutuslenksu
opetussuunnitelman vartijalle.

Jos olet eri mieltä, niin tiedä,
yrityksistäsi huolimatta yhteistä kieltä ei löydy.
Ja näin ollen Sinun kielesi amputoidaan.
Jos et ymmärrä ohjeistusta, älä murra kättäsi,
sillä murtuneella ranteella et pysty kirjoittamaan
ja jättämään kysymyslomaketta B 532 rehtorin kansliaan.

Jos aikomuksesi on avautua sopeuttamisohjelmassa toteutettavista
käytännöistä jollekin itseäsi vanhemmalle kansalaiselle,
niin huomioi jo avautumisvaiheessa,
että tekosi määritellään epäluottamuslauseeksi
sopeuttamisohjelman johtajia kohtaan ja siitä tulee
seuraamaan erinäisiä naamioituja sanktioita.

Jos tahdot valita toisin, silmääsi ammutaan tikku.
(Älä huomioi ohjelman johtajien silmissä olevia malkoja.)

Taivaskanavilta on tilattavissa katseiden, sanojen ja eleiden,
mutta ei fyysisten iskujen, kestäviä estäviä pukuja,
jotka kovenevat ohjeiden mukaisella käytöllä.
Vaikka ne ovat luotettavan tutkimustuloksen testaamia,
niin silti on herkkyysryhmiä, joita nekään eivät suojaa.

Huomioi, että sinun on varauduttava riskeihin sopeuttamisohjelmassa.
Riskit kuuluvat tietysti olennaisena osana ohjelman läpäisemiseen ja
vastustuskyvyn kehittämiseen.

Mahdollisia oireita ovat:

1. syödessäsi ruoka nousee helposti kurkkutorvea pitkin ylös ja kaareutuu suustasi ulos
2. sinun tekee mieli syödä jatkuvasti, vatsasi ei toimi, eikä ruoka tule ulos
3. sinun ei tee mieli nauttia ravintoa ollenkaan
4. päänsärky, vatsavaivat, lihas- ja hartiakivut, sydänkivut ja sekä lihaskrampit ovat yleisiä
5. öisin saatat kokea, että seinät kaatuvat keuhkojesi päälle, vaikka olisit ottanut rokotteen
6. sopeutumisvalmennuslaitoksessa ollessasi saatat kokea epämääräistä ahdistusta ja levottomuutta, joka saattaa purkautua johtajien määrittelemänä häiriökäyttäytymisenä. Häiriökäyttäytymiseksi luetaan mm seuraavat asiat: kellon katsominen, ikkunasta ulos katsominen, huulirasvan lisääminen, nenän niistäminen, tavaroiden putoaminen pöydältä, keskusteleminen, hymyileminen, nauraminen.
7. sinulle saattaa tulla epämääräinen tunne siitä, että sinua tarkkaillaan, olet oikeassa, se kuuluu ohjelman luonteeseen.

8. Miespuolisilla sopeutettavilla havaittu agrssiivista käyttäytymistä.

9. Naispuolisilla sopeutettavilla itsetuhoisuutta.

10. KUOLEMA, psyykkinen tai fyysinen

Mikäli näitä oireita esiintyy pidempään kuin kaksi kuukautta, ota yhteyttä sopeutumisvalmennuslaitoksen lääkärin, jos hän sattuu olemaan tavattavissa hän määrää sinulle lääkkeitä, joita voit nauttia yhdessä keskioluen kanssa olosi kohenemiseksi.

Mikäli rikot tietoisesti tai tiedostamatta annettuja ohjeita seuraa sanktio.
Sanktion jälkeen sinun on äärimmäisen vaikeaa palauttaa ohjelman
hallinoijien luottamus. Siihen kuluu aikaa oletetusti n 2,5 vuotta.

p.s. Muista, että hiusten harjaaminen ja kaunistautuminen on rangaistava teko.

http://www.youtube.com/watch?v=M_bvT-DGcWw

Kirjoitettu vuonna 2009

__

Ehkä, kirjoittaminen on ainoastaan tottumus, tapa! erotella harmaan sävyjä toisistaan, kutoa purkaa silmukka kutoa purkaa.


Aamulla kaksi aurinkoa nousee, ja otsallesi on pudonnut yön jälki: painavaa avaruusrojua. Maan vetovoima ja toisaalta painovoima repivät suuntaa. 

Ehkä, sanaoista yritetiin rakentaa turvaa, talosta temppeliä.


Urheilijat, ovat irti ja juoksevat sykemittarin kanssa penkereellä. Tiekin olisi tarjolla. Ehkä, juuri sen vuoksi tarpeettomuus on pistänyt, hurmannut neulan jonka silmään on itsensä ujuttanut.

Murtuneet kielet nimitetään ennen löytämättömiksi pirstaleiksi.

Ehkä suuntaa vaihtamalla ne ovat vain turhautuneen ihmisen kuvituskyky uudelleen päivittää asema- paikka universumissa, nimi.

_


(c) LealiisaK

1.päivä joulukuuta

Hyönteisten karheudesta, puitten
runkojen lujuudesta, minun piti sinulle kirjoittaa.
Planeettojen ystävällisyydestä
tähtien välisestä teologiasta - epäluuloisuudesta
mutta kaiken valon, näkyvän
ja pimeän energian pelkään sinulta vieväni.
Kilometreistä, puutarhoista välillämme
millimetrien tuhannesosista minun piti kirjoittaa,
itsekkäästi täyttää, hyväksikäyttää tämä laajeneva tyhjyyteni.
Mutta nyt en kuitenkaan jaksa, tähdet pakenevat
kaikki lainaksi omittu, omaksi anastettu leijailee
käsinkoskemattoman lumisateen lailla.




(Löytyy myös MustLahden romantiikka-teoksesta  nimellä 5.päivä joulukuuta)

yhtälöt

elämän arkitunnit
liukuhihnoilla perseiden pyyhkimistä

rakkauden raakuudessa
raittius ratketa

liian paljon painetta
yhteen yhtälöön laskettavaksi

pienet palkat ja vanhat huorat
laskevat jotain oikein

@runobattle 31.8.2014 klo 21

kirjanselkäruno, aihe #ihme

IMETÄ NAINEN IMETÄ

(c) LealiisaK 14

Linkki innoittajaan:

ÄITI INSPIROI AINA SEKÄ TAITEILIJOITA ETTÄ TIETEILIJÖITÄ ETTÄ TIEDOTUSVÄLINEITÄ - ELÄKÖÖN NAINEN JA ÄITI

Kaksi lainausta

I

Älä paina päähäni pimeää

jotta en sinua näkisi

II

Yö painaa päähäni kipeän seppeleen

jotta en tänään sinua näkisi

(sisältää lainauksia Aulikki Oksaselta)

 

vuodenaika 1

vuodenaika 2

(c) LealiisaK

omakuva elokuussa 2014

_

jos aika olisi syntynyt toisena 

(c) LealiisaK

LINTU

_

korkealta pääsi päältä katsoen etsin niin suurta tilaa jossa yksinäisyys voisi levätä rauhan tyynyllä

(c) LealiisaK

(viime yönä tapahtui jotain outoa, ja melkeistä  kaikki LSPn kirjoittajat katosivat
listalta. Senpä takia olen lähettänyt uudet kutsut lähestulkoon kaikille as.osaisille.
Jos sähköposti-osoitteet ovat virheellisiä, erheellisiä
niin ilmoittakaatte , kiitos)

Monologi

No, sittenhän on tietysti näitä

jotka eivät ymmärrä mistään mitään

sano niille pluskvamperfekti tai Pentti Linkola

ne mitään tajua

Sano niille metsäkurjenpolvi

sano vastatuuleen liitävä kurkiaura

ja vapaana humiseva taigametsä

Nää ei ymmärrä mistään mitään.

Tai, no, okei

jos sä sanot niille

tuplajuusto...

Kun ihminen kuolee, kuolee kokonainen kirjasto.

Afrikkalainen kansanviisaus

Saatko napattua itseäsi kiinni hihasta niin kuin kala nappaa madon koukkuineen
pystytkö pysähtymään aikaan, jolloin et vielä tiennyt
kuinka kelloa luetaan.



Kaiken voima on hetken ystävä, mummolan mökkitiellä höpötän ääneen
koko maailmani, jossa mummolla on oma paikkansa, eikä mikään koskaan pääty.



Lapsuutta suojelisi viaton ajattomuus. Opin nopeasti lukemaan:
haltioituneena katsoin ikkunalasin takaa kirjaimia uurnassa, joka seisoi hilseilevällä
pöydällä ryhdissä kuin vaasi ilman kukkia. Kauhu astui ovesta vasta
kun sanottiin, että aika muuttaa ihmisen tuhkaksi kirjahyllyyn, kirjastoihin.



Gregoriaaninen kalenteri jakautuu kahteentoista epäsäännölliseen kuukauteen
joista voisin nimetä säännöllisesti täydellisen pimentymisen
päivät, syntymästä alkaa loppuminen, voisin, mutta en mene hautausmaalle enää.



Oppi kävelemään, sanoi
sanan, uhmasi isää, aloitti
koulun, kellonajat vuorokaudet,
siirtyi yläasteelle,
ajanlasku on opittava! kuukaudet, vuodet sähköistyvät,
oppivelvollisuuden päättyminen, oppimisen alkaminen
keskeneräisyyden kipu hartioilla, jos jääkin syrjään, reunalle,
ei hölkkää länsimaisten viisareiden sivistyksen tahdissa, aina kiirehtien
jostakin jonnekin turvaan kuin silmukaksi mummon virkkaamaan pitsiliinaköynnökseen.




Ja tulee se päivä, jolloin ensimmäistä kertaa mykistyvä aurinko loistaa
viiltävästi vatsan lävitse, repii valaisten koko luurangon.
Ei ole mitään vakuutusta tämän varalle: haukkaat kokonaisena tyhjän tilan
ja yrität nielaista kaiken kerralla, päättyminen paisuu kurkkutorvessasi
ikuisuus ei säilö luita lämpimään eikä gregoriaaninen aika tule avuksesi.



Ja tulee toinen samanlainen päivä, kolmas, neljäskin. Eikä niihin päiviin totu, vaikka väität toista.





Liian usein olet pysähtyneenä talossa kuin museossa.
Muisti ei haalistu.
Sade ei pese. Pakkanen ei tuuleta.
Ilmavirta seisahtaa, vaikka et mene
hautausmaalle, et lue valokuvia,
se tulee olohuoneeseen, surffaa kanavilla

yhä uudelleen palleasta vihlaisee hetki
joka jää viimeiseksi. Kun silmien tarinat ovat kuihtuneet
eikä mitään voi tehdä.




Linja-autot kulkevat edelleen, junat ovat myöhässä, samat ihmiset tervehtivät sinua kuin eilen
et tunne enää heistä ketään, et voi käsittää kuinka pysähtymisen hetkellä
jatkuvuus on niin kirkas, että vain sinun silmissäsi ihmiset kävelevät selkä edellä
.
kahvilassa kupit kilisevät, lehdestä käännetään sivu, hipaistaan
sormella viesti jonnekin, sovitellaan tapaamisia: huomenna,
ylihuomenna, ensi viikolla, kuukauden ehkä vuoden kuluttua.


Maailma ei kuole, vaikka rakkaimpasi vaihtaa asentoa.



Kun yhden ihmisen sydän pysähtyy sinut määriellään välittömästi uudelleen:
lähiomainen, lapsi, vainajan sisar, läheisin kaveri, entinen ystävä, opiskeluajoilta,
vainajan työtoveri, viimeinen joka näki vainajan elävänä, mitä hän oli sanonut,
jättikö hän viestiä, melkoläheinen, vainajan tuttava, tuntematon. Ja taas kirkossa kellot soivat!





Olen pudotellut kurkkuun takertuneita aakkosia multaan ja hiekkaa
arkkujen kansiin. Viettänyt vapaa-aikaa&suruaikaa&laatuaikaa, niin kuin on tapana sanoa,
siivonnut, pyyhkinyt liinalla harmaita kivirivejä, pessyt hammasharjalla huolellisesti jokaisen
nimen näkyviin, maalannut kirjainten kultaa uudelleen.

Huokaissut, jäänyt kuuntelemaan niin kuin minkä tanahsa leikkikentän penkille
keskellä nauravien lapsien, kuinka pienet linnut puhkeavat riemuun muistolehdossa.



Siispä enää en mene hautausmaalle.




Yllättävän kauas näkee perhonen tai lintu niin kuin lapsi tai kuka tahansa
siivekäs olento. Istun hautausmaan penkillä, tietysti,  se on vanha niin kuin elokuvissa
ja nurmen sänki on vihreä kuin juuri syntynyt unelmoiva ihminen

meri tuoksuisi kaloja ja aallot kirjoittaisivat sanomatta jääneitä tunteita rantakallion.



Sinä kesäyönä, kun kaupungin pohja oli ylitse kiehuva painekattila
harjuilta vyöryi rajuilma syliin. Huutoni takertui verhoihin
samalla hetkellä
lähdit, palaamatta takaisin.




Ajatus tai aika ei tähän taivu, mutta, olen lukenut nämä kivirivit jo
2000 vuotta aiemmin enkä jaksa enää todistaa maailmalle mitään.

On yhdentekevää olenko kurjuutta hehkuva kuningas joka on onkinut kalan
joka on syönyt madon, joka syö kuninkaan jne. jne.


Gregoriaanisesti 400 vuotta sisältää 97 karkausvuotta, ja se on niin vähän aikaa!
Ihmisen hitaus elää elämäänsä vertautuu kuoleman äkilliseen läsnäoloon: jälleen
alat alusta, vaikka et vielä päässyt edes puoleen väliin




vaikka lopulta, että en liioittelisi:
sinulla ei ole mitään tekemistä kokonaisen maailman kanssa
vain minun kanssani olet, muistin paksu ja oheneva paino


se, joka jää jälkeen on aina jollain tavalla vailinainen, halkeileva kivitalon seinä



mutta, jos osaisin tai  voisin kutsua sinut takaisin nimeltä
niin näkisinkö itseni vielä kerran  niin kuin sinä olet joskus nähnyt, minut -





(c) Lealiisa Kivikari 2.-4.8.2014

.

Ohne dich

Mitä ovatkaan Midsomerin murhat, ohne dich

my love.             ja piipunpolttoakin pitäisi rajoittaa

kahvinjuontia aina aamuun asti

Raskaita ovat kirjat

joutavia tikku-ukkojen

                         terälehtiä kaikki muistiinpanot

Esitetty 27.7.-14 Aurora Kantolan rippijuhlissa Santunkadulla

I

Viisitoistavuotiaana hän

katsoo maailmaa omilla

aistiensa takaisilla voimillaan

Hän osaa jo sanoa Ei!

sitkeänä ja taipuisana

jokaisesta viillosta

                    uutta

                           vartta versoen

Aamu

tuo tulevaisuuden, tuoreet lehdet

uutiset kuin entiset

miksi, miksi, me

mihin minä sinua johdatan

II

Trapetsit ovat valmiit

                tie tähtiin avoinna

tikkaat pystytetty

tuli renkaisiin sytytettty

Leijonat saapuvat,

ympärillä klovnit, naamioiden surullinen kehä

Ilmassa hymy, tahtipuikon odotus. On

vain yksi näytös

kukaan ei naura

kiellä tai vihellä

Yksikään ei kysy, onko tämä kenraaliharjoitus

kuka on kiinnittänyt suojaverkon vaijerit

ohitse lensi kun eavesdropper kun raivotaralistuu kun raivorata kun parkujavaikenee

tuhlattu aikaa turhuuteen kun ilkkuva vilkku kun liikkeet tökkii vedet seisoo kun raju pysähtyneisyys ilmassa hautoo kun typeryys tunnistaa itsensä tyhmyys kun korvia soi sisältäpäin kun puhuu kun 

pois muuri huutaisi synapsit toimisi aivot kun sanaan kun hukkuu&nukkuu Kun lähtee

välittäjä herättää kun alistus viittaa samankaltaiseen toimintaan 

merkitykset-tömyys herää lukija uupuu maailma kun kuvaa

Darvin kun ei tarvitse sydäntä olkapäänään pitävää kättä

kun jo aivoista haarautuu tuoreiden latvojen väristen juurien kristalli 

liike 

Liike voi tarkoittaa liikettä- liike-energiaa-vähittäiskaupan myymälää -liike-aatetta -puoluetta -joukko-liike-nnettä

Liikkeen numeerinen nimi on neljätoista 14

/merkintä 22.7.2014/

keväällä kun kesällä jatkuu

kun sitoo menneen tulevan takoo olevan kun pää sanaa kun sana päätä

seppä!

kun häntää vailla kun harhakuvitelma alisteinen kiistää loppumattomuuden 

kun loppuu ja se on lähellä

kun merkityksiä vailla kun yritti /imperfektihuomio/ ymmärtämisen pakko takoo

seppä!

kun merkit muuntuvat yhteiset murtuvat kun ihmiset syövät sanat pois

kun mielekkyys muuntuu kun itse on toinen kun jossain on kolmas kun takoo

seppä!

kun suu on auki kun lihoo hampaat kun painaa kieli
suu auki yrittää hallita
aikaa kun tuhkaa kuolee luut pois kun aikaa syö
kun suu on sanoja auki kun raudat suoristaa rivit huojuu kun sanat pois

1980-luvulla syntyneet indigolapset ovat aloittaneet aivojen evoluution ja 

1960-luvulla syntyneet niin olen useassa yhteydessä todennut ovat 

viimeinen vanha sukupolvi. ei kymmenen ole täsmällinen. luonto on poikkeama.

mutta kun mutta 

vanhenin yössä tuhansia näin
kivirivien lävitse nousevia tulevaisuuksia

kun-kun on 

toisenlainen 

kun ohitse lentävä ohitse lensi kun

/merkintä 21.7.2014/

Matkavalmistelu

Esiaviollisessa suhteessa suutelen torpan emäntää kellarin luukun päällä.

Onneksi luukun kansi ei putoa alaspäin niin kuin lähistöllä 234 vuotta sitten

putosi muudan Loströmin pää, ja irtosi käsi.

Tuomionsa hän vaimonsa murhasta, piika Caisan avustuksella.

Caisaltakin määrättiin kaula katkaistavaksi, vaan tuomiota lievennettiin,

ja niin hän vietti seuraavat neljä vuotta Tukholman kuristushuoneella huusseja tyhjentäen.

Parin päivän kuluttua mekin matkustamme Tukholmaan - sen saloihin ja sanktioihin

tutustumaan. Palaamme takaisin vasta sitten kun viimarjat ovat kypsyneet.

LahtiSoundsPoetryn Siipilehmä - tunnustus runoteoista

SIIPILEHMÄ 2014 HEINOLAN RUNOKANTAJILLE Yhdestä runoteosta kasvoi vuolas virta 

Vasemmalta: Mikko Kallio, Jorma Martikainen, Lealiisa Kivikari,
Johanna Santala, Eeva Rantala, Katja Tamminen, Anne Koski
Valokuva: CHR

Heinolan Runonkantajien ensisiemenet on istutettu kahden runoilijan Anne Kosken ja Katja Tammisen runoesiintymisessä Cafe Kailaassa kesällä 2011. 

Suuren suosion saanut esitys loi innostunutta ilmapiiriä, ja jo samana kesänä kaksikko järjesti ensimmäisen Open mic-runoillan.

Aktiivinen kaksikko sai joukkoonsa kaksi yhtä aktiivista runoilijaa Mikko Kallion ja Tuula Vikmanin. Runonelikko alkoi toimia yhdessä ja näin syntyi Heinolaan runonkantajat.

Heinolan runonkantajat ovat lyhyen toimintansa aikana innostaneet alueen runoilijoita kirjoittamaan, esiintymään ja julkaisemaan runojaan. Näin runous on saanut uusia kuulijoita ja lukijoita.

Heti alusta saakka Heinolan runonkantajat ovat toimineet avoimesti yhteistyössä eri paikkakuntien runoilijoiden kanssa. 

Runonkantajat ovat olleet rohkeasti esillä myös sosiaalisessa mediassa ja tuoneet kotikaupunkinsa kulttuuritarjontaan uuden vahvan tekijän – runouden, ja sen ympärillä tapahtuvan toiminnan.

Runonkantajat tekevät laajapohjaista yhteistyötä paikallisten toimijoiden kanssa. Tärkeitä yhteistyökumppaneita ovat mm Heinolan kansalaisopisto, Heinolan kaupunki ja paikalliset yritykset. 

Heinolan runonkantajat ovat löytäneet kodin lyyrisestä miljööstä Heinolan Harjupaviljongista sekä Harjupaviljongilla että ympäri kaupunkia on  järjestetty useita erilaisia runotapahtumia.

Nyt meneillään oleva ensimmäinen runoviikko lukuisine tapahtumineen ja siihen liittyvä Aika-runokilpailu ovat osoituksia, paitsi pitkäjänteisestä ja ammattimaisesta toiminnasta, myös intohimosta  ja vahvasta tahtotilasta olla mukana edistämässä suomalaista runoutta ja runotoimintaa.

LahtiSoudsPoetry on ilolla ja innostuksen vallassa seurannut Heinolan kasvamista runopitäjäksi. 

Toivomme SIIPILEHMÄN tuovan lisää inspiraatiota, ideoita ja ennen kaikkea lisää runoja – runotapahtumia, runon kuulijoita ja lukijoita.

Tutustu ja tykkää - ole mukana kantamassa runoa, Heinolan runonkantajien FB-sivuille TÄSTÄ

 Linkki Itä-Hämeeseen ITÄ-HÄME UUTISOI TUNNUSTUKSEN HETI

Heinolan Harjupaviljongissa Runo kantaa – runoviikon päätapahtumassa 5.7.2014

LahtiSoundsPoetry:n puolesta

Lealiisa Kivikari, Jorma Martikainen

_______

LahtiSoundsPoetry on 6.7.2009. LSP toimii runoilijoiden vapaana yhteisönä pääsääntöisesti LSP-blogissa. LSP-blogiin kirjoittaa tällä hetkellä 12 runoilijaa. Yhteyshenkilöt: Lealiisa Kivikari, Jorma Martikainen.

Cow with the wings eli SIIPILEHMÄ

LahtiSoundsPoetry kiittää ja kannustaa ansioituneesta runotoiminnasta -   Minne SIIPILEHMÄ lentää 2014 -

SIIPILEHMÄ on lahtelaisen LSP-runoyhteisön tunnustuspalkinto ansioituneesta ja laaja-alaisesta ruohonjuuritason runotoiminnasta ja runoteoista. 

Tunnustus jaetaan aina, kun siihen on aihetta, kuitenkin niin, että tunnustuksen voi saada yksi yksilö tai ryhmä yhden kalenterivuoden aikana.

Tunnustus jaetaan jatkossa heinäkuussa, Suven ja runonpäivän tienoolla, johtuen siitä, että LahtiSoundsPoetryn enimmäinen kokoontuminen oli Eino Leinon päivänä 2009.

SIIPILEHMÄ on jaettu aiemmin kaksi kertaa. Vuonna 2009 runoilija Jorma Martikaiselle ansioituneesta kirjoitustyöstä ja yhteisöllisestä runotoiminnasta. Ja vuonna 2010 ansioituneesta, monitaiteellisesta runotoiminnasta Mari ”Runosika” Kanervaniemelle.

Siipilehmän jakamisesta, henkilön tai yhteisön ansioitumisesta päättää LahtiSoudsPoetry-runoyhteisö runoilijat Jorma Martikaisen ja Lealiisa Kivikarin johdolla.

Märehdittyään muutaman vuoden, käyskenneltyään runolaitumilla ruohon juuressa Siipilehmä on jälleen ottanut siivet alleen. Kenen luokse se lentää tuomaan kiitosta, iloa ja inspiraatiota runotekoihin?

Seuraa LSP-blogia ja sosiaalista mediaa FB - Jorma Martikainen, Lealiisa Kivikari  ja Twitter @LealiisaK

Cow with the wings- SIIPILEHMÄ -palkinnon on suunnitellut LahtiSoundsPoetrylle taiteilija Ta-Tanka Haiku.

@Runobattle - Juhannustanssit

@Runobattle #runobattle 19.6.2014 klo 18 / aihe juhannustanssit

puupuupuupuu kuu puupuupuu kuukuu puupuu kuukuukuu

katolatolatolatolatokatolavalava-vala-hatitarisoisoisoisoisoisoi

korkee tanssi komee pullo kiertää komee nuoruus komee sun suu mun kuu puu tuu 

puupuupuukuukuusuusuusuusuusuusuukuusuupuujuujuujuujuutuu

saatana sä oot jumalan ihana laulu kaunein mitä tiedän, kaunein mitä on, lavalava-vala-la-la-vala-

sala, ma

lopun alku:

täällä ei jumalauta pilkata jumalaa! kekkonenkekkonenkekkonenkekkonenkekkonen. armahda.

sala,ma

(c) LealiisaK

Kahdesta väristä

Mitä tarvitset

maalarinvalkoiseen

                     [valkoiseen] – lyhyt musta manaus (kirosana)

                      – ruisleivän muren

kartanonkeltaiseen

                     [valkoiseen] – rypsipellon aari

                                          – ohran sarka

                                          – siitoshärän karva

                                           – koivukujan aamu




 

Omenapuiden alla

Olin unta, en ihminen

olin pienin koppis

Erään miehen liikkeellepanosta

Jäykkään kappaleeseen vaikuttavien voimien ollessa tasapainossa

on voimien kokonaismomentti Akselin suhteen nolla.

 

Hyvää Vappua LSPn väki ja rakkaat lukijat!
Älkäätte vilustuko simoilla,
                                toreilla ja hattaraturuilla.


(minull on  itselläni kooko euroopanlaajuinen
flunssa sisälläni , ympärilläni
              enkä jaksa nyt tämän enempää...)

tippa ja leipä

sääennuste lupasi
perinteistä vappusäätä
niin
perinteistä
että saatiin takaisin kylmäsota

työväen jämät marssivat
valkoiset ja kellertävät lakit
täyttävät
torit ja puistot

pää täynnä heliumia
Mikki Hiiri nousee
taivaan tuuliin

Huhtikuun runo 29.4.2014

Kerran R-junassa kohdattu erikoisuus. Runo siitä.

Marianne Valola 29.4.2014

Lintunainen

Näin junassa naisen, jolla oli kuolleen linnun suu

pieni hento lintunainen

suu ei ollut kiinni eikä auki

pieni nainen, kuollut lintunen.

Lintunaisen pienissä jaloissa oli järeät lasten maihinnousukengät.

Pikkuruiset nukenjalat

Kädessä nahkainen niittikassi

päässä pienten lasten huppulakki

Erikoinen lintunen, lieko etelän pikkutsirkku

paleltunut tänne pohjoisen pakkasiin

pieni lintunen

jonka suu ei ollut auki eikä kiinni.

Mantereet

Olimme mantereet

Välillämme kulki

epäkuntoinen lautta

lauantaisin

Sitten lautturi kuoli

oman käden kautta

luulen

En enää muista

kumpi meistä

yritti rakentaa siltaa

ja kumpi

mannertenvälistä
ohjusta.

Ett barn är varje längtande,
ser med dess ögon
det främmande rum
där tiden härskar och matar de hungrande
med än mera hunger

Bo Carpelan,  Gramina, 2010

Sierra/ ote

Opitko matkoillasi uuden kielen
en kaikin ajoin saa selvää mitä puhut

kun joskus sanon sanan se
on sinulle vieras
ja sanot että se
maistuu etikalta

mennään pois tästä pesästä
täällä Sinua tuijottavat kaikki

Mennään maalarille
kun hän tekee töitään ei hän huomaa onko ketään tullut

täällä haisee maali öljy arsenikki hiili ja tärpätti

Maalauksessa
on huippuja
huipuilla lunta
siinä on tie joka
tulee tänne
tähän
luo
sehän tulee minuun
olisi pakko ottaa askel
kavuta huipulle näkemään lumi
ja rinteen kukat

-Olen nähnyt ne
kävellyt pölyisen tien kylmälle laelle saakka
kuin autuudessa
tai kauneudessa
koskettaa maan ja taivaan rajaa

alkaa leijua alas

sanoo maalari ja tökkää pensselin tärpättiin

A-LL

Silmut aukeavat (Kirsi F:lle)

Pellonreuna laskee aurinkomiekan
puiden silmuhalo, aukeavat lehtisilmät

korkea lintu, kukkaviuhka kaulassaan
avaa nokkansa ja huutaa
                                        maata vedeksi

edellä heinähämähäkit
pakenevat häviä-aaltona
  yksinaaraksiset
  yhdeksänkoiraksiset

sikiäinnaurussa.


© chr

oikea
vai väärä oikea

valhe
vai tosivalhe

painovoima
painoylivoima
vai ylipainovoima

käsikirjoita elämä
tai
elämä käsikirjoittaa sinut


ikävä ei pakene


kuulijat kuuntelevat sinua kuin avointa kuunnelmaa

Tässä, jälkeen

Kasvanut

muiston sisällä, jälleen

Yhden maahan sidotun minuutin,

taipumatta, hetki
                    murtuen

pehmeästi puhuen

taianomaa

Joten tässä me olemme

Yö, kantapäät ovillamme

myrskyää sisään,      pyydellen

Jalkamme juopuvat loitsuissa

Liikkuen

Onnellisesti, onnellisesti

suudelmin ja kirouksiin

putoavassa naurussa

Onnellisesti katoaisin

toiveisiin

hukattuuun hengenvetoon

lähimmässä unelmassa

Niin kaukana

Aina kahteen ja kolmeen laskien

mutta koskaan ei ääneen ainoaa sanaa

Tämä piilotettu temppeli, kuumin

hiilenmustin

askelin

Onnellisesti

aina suudelmin, kirousten jälkeen

naurussa

kiirehdi, olen tehnyt vuoteen

Kun kasvamme, menemme

tänne ja jälkeen

En ole koskaan hyljeksinyt sinua

Siis kiirehdi , annoin, sallin

minne sijani teinkään , sinne

Niele kalpeutesi,

paina nouseva pala, nielustasi

pois

Linkissä oleva laulu on Lisa Papineau'n kirjoittama, esittämä (näin olen ymmärtänyt)
Runon olen kirjoittanut  sitä seuraillen, en kääntäen enkä laululyriikka tehden; siihen minusta ei ole)

Odottamaton


rastaan punainen laulu

oksalla ylimmällä

      missä illan tullen varjojen suonet

       pumppaavat yötä


Puuhuilun ääni

liikuttaa maata,

maa heiluttaa suuria rakennuksia

talo keinuu äänen päällä

ranta kuohuu

nousee nilkkoihin asti

ulappa loiskuaa ikkunoissa

helmat ja hihat sulavesistä raskaat


Ennen unta

päivä vetäytyy taivaan taakse,

liukuvärjäytyy näkymättömiin

          jäljelle jää vain silkin tuntu

tiukuhelähdys

ei oikeastaan värejä lainkaan


Uni

suuri ja ryppyinen lehti

sateessa kastunut  purje

retkottaa julkeasti

kämmenet auki  silmät ja suu

nousee äkkiä

ennustamattoman tuulen voimasta


uneksijan talossa

ovet yötä päivää auki

pikkukärpänen saa lentää

kuin mikäkin uudenmaailmanvalloittaja

killer

valkea käpäläsukka
soittaa pystybassoa
karheakieli pyyhkäisee
pohjantähteä
nostaa mustanaamiopäätään
ja
irvistää

Huhtikuun runo 19.4.2014

Vähän käytetty elämä on onneton.
Marianne Valola 19.4.2014

Onni on 
kynsilakan lohjeta autonavaimia farkuntaskusta kaivaessa.
Onnellinen on kynsilakka 
ripsahtaessaan repeävän kynnen mukana 
perkeleen saattelemana 
suuren harmin kanssa

Onni myös kynsilakan kulua koiraa harjatessa tai pyöränkumia vaihtaessa 
hiutua ja haalistua tallitytön kynsistä.
Naarmuuntua hiekkalinnatyömaalla
Rumaksi
Noloksi.
Selän taakse piilotettavaksi ja anteeksi pyydettäväksi.

Vaan niin surullinen 
niin virheettömän kaunis ja hyödytön 
on pulloonsa kuivuva kynsilakka.

Perjantai

Aamusta tulee rauhallinen
keskipäivää kestää

iltapäivä toivottavasti kirkas
että voi kävellä pitkään
ja kauas

aina se ilta
on tullut
vaikka tuntuisi
kuin olisi yhdessä usea päivä kokonaan

Luteiden pesäkamerat kevät-kesä-syys 2014

pörröpoukkolude – rimpipinta, Homeskorpi

hännyskorulude – tyvilehden lehtituppi (eteläosa), Kapiamäki

kypärälude – kulttuuriympäristön paahderinne, Sammakkola

sammalhitulude – paperimuurahaisen asuttama kanto, Kojkulla

punasarviluhdalude – sarakkoinen avoluhta (heikosti kitinisoitunut), Lompolonlahti

ruskosarvikeilapää – natavierusta, Köntysjoki

tumpuralude – pakettipelto (sukulaistensa tavoin), Mutaskulma

katvemustapolvilude – ruderaattialue, Tölkinlahti

ukulilude – suolamaa (nymfipesä), Hässlö

synkkälatikka – aniskäävän alapinta, Putikanhauta

Osa nettikameroista on siirretty. Alla linkki kameroihin.

Vanhat linkit uudelleenohjaavat allaoleville sivuille.

Myös häiriötiedotteet ja kelikuvat 

htlpps://www.fimlandenatur/siteID=1348763748848#kamera/target

© chr 

 

varhain makuhermoihin tartutetut herkut
leimaavat kielen

suu muodostaa vaniljan



     västäräkki on vähäsen 
     peipon viritykset puolikuu
     seinustat pistävät sinistä




valo on paikallaan

Runoista ja omenapuista keväällä

Keväisin hankien madalluttua on runoja syytä hoitaa kuten omenapuita.

Karsimalla liian laajalle levinnyttä oksistoa -

muotoilemalla hajalleen kulkeutunutta, mitään sanomatonta tai epämääräisesti sanovaa,

jopa kuollutta tekstimateriaalia suppeammaksi, käyttökelpoiseksi aineistoksi.

Liian ylös kasvaneiden latvaoksien, yltiöpäisen korkealentoisten virkkeiden,

joiden ymmärtäminen on hämärtymässä, joista ei enää kohta saa otetta, 

näiden sanojen, säkeiden oksien, poisto/madaltaminen.

Ei liene hyväksi jos runosta kiinni saamiseen, hedelmän poimimiseen, tarvitaan pitkät tikapuut,

jotka kaikenlisäksi on lainattava akateemisen koulutuksen omaavalta naapurilta. Joskin, 

on otettava huomoioon, että tällöin voi saada käsiinsä hedelmän,

jota ei muuten saavuttaisi, jossa sisältöä ei muuten ymmärtäisi olevankaan.

Niin omenapuilla kun runoudellakin on muutama perusrunko, johon voidaan, 

niin halutessaan, istuttaa uusi lajike, joka istutuksen onnistuttua 

tuottaa alkuperäiseen lajiin nähden poikkeavia hedelmiä.

Kokeilut ovat mielenkiintoisia, monesti, joskaan ei aina, hedelmällisiä. 

On muistettava koska niin omenapuun kuin runoudenkin jalostamista

ja kokeiluja on tehty jo vuosisatojen ajan, näinollen aivan uusien 

ennenkokemattomien lajikkeiden aikaansaaminen on vaivalloista ja onnekasta, 

siis onnea vaativaa, pelkän työ lisäksi.

Mutta arvonsa uudella omenalajikkeella on niin kuin runolajikkeellakin jo itsessään, 

siinä että se on olemassa, eikä vain ja ainoastaan siinä että se on makoisa, 

tai realistinen, tahi lystikkään, rytmikkään lentoisa ja/tai helposti omaksuttavissa.

Hapokkaat, makeat, satoisat, ja kuulakkaat runot ovat kirjoitetut jo moneen kertaan.

Karsimisen seuraksena syntyy yleensä suuri määrä irti leikattua rivistöä, säkeistöä,ja oksistoa.

Ainakin osa niistä, on syytä varastoida suotuisaan paikkaan, runoaihioiden varastoon, 

mahdollista jälkikäyttöä ajatellen. 

Kaikkein pienimmän silpun voi polttaa, tukevamman säeaineiston pinota

liiterin viereen, suojaan räystään alle, mieluummin ei kovin auringonpaahteiselle seinustalle.

Osan voi kompostoida, mutta on syytä muistaa että 

omena/runomateriaali ei välttämättä ole yhteen sopiva kaiken muun maatuvan kirjallisentuotteen kanssa, 

on vaarana että silputussa kirjallisessa jäämistössä alkaa elää proseduurillisia kantoja, 

jotka ahdasmielisessä ympäristöissä koetaan viruksina, jotka olisi hävitettävä.

Osan runoista voi viedä kauas metsään, ojiin kuusien juurille, mistä peurat käyvät niistä talven mittaan nauttimassa.

Uus-virpomaloru

 

Kuka rikkoi tyyriin Tyllerön?

pani tipun superselliin?

K e n suuttui Elliin?

 
Maailmankaikkeus on munan muotoinen

aina syntyy uusia kanoja, kukkoja;

ne tuskin haluavat  häkkiin

esim. Maciin

Muna syntyy munimalla

maailma hautomalla

  

                se vierii jos vieritetään

                litsaantuu jos litsataan

                virkoaa jos virvotaan

               
Virvoin varvoin

harvoin arvoin:


              Loving birds

               

 

olen ohjus, olet pommi

olen ohjus, olet pommi
kylmät ovat kuoremme
lämpimät sydämmemme sykkivät
sen ainoan kerran
juudakset bunkkereistaan
radioaalloilla ahneuden
aneitaan lunastava
jättiläiset hiljaisina
siiloissaan odottavat
astuessani ulos salkustani
persnahkanne atomitasolle haihtuvat
olen lentänyt liekehtivään Lontooseen
olet pamahtanut Bagdadissa
olen ollut Israelinkin ilmatilassa
olet osa historiaa Hiroshimassa ja kaikkialla
kaikkialla Tora Borassa
kaikkialla Manhattanilla
kaikkialla historiassa
ostareilla
lampaat loihtivat meidät lampaita lahtaamaan
juudaksille soppaluita jauhamaan
sormet hikoilevat liipaisimella
etsien emon nänniä
jota imeä hädissään
kaasukammioissa kun hanat avataan




Lahko lyriikkaa 2003

Huhtikuu

Aurinko paistaa

Lehdet hiirenkorvalla

Miehet hihattomissa

Naisilla jo lyhyet hameet

hymyilevät

kananlihalla

Ei vielä ihan niin lämmin ole.

Aurinko vei talven

pääsky toi kevään

joillekuille

Minä olen villapaidassa

risuparrassa

risukasassa

johon ei aurinko paista

kiven sisässä

vankilassa

sinussa

minussa 
meissä...

Huhtikuun runo 10.4.2014

Kevät versoo joskus palaneesta maasta.
Marianne Valola 10.4.2014


Merellä

Sinun jälkeesi 
olen pitänyt paitaasi poskeani vasten.
Silmät kiinni,
yrittänyt kuvitella että olisit yhä siinä,
itkumuurilla kanssani.

Ikävä paidassa, poskeani vasten.
Aika ja paita poskella kuluvat, mutta ikävä ei haalistu.
Vuosien myötä tuoksusi on paidasta haisteltu 
jäljellä enää poskestani hankautunut määrätön ikävä.

Sinä olet mennyt ja aika on  kai armahtanut 
kaikki muut paitsi minut,  
sillä minä pidän sinusta kiinni:
Sinun viimeisestä korresta, korren varjosta ja vielä korren varjon muistosta.

Ikävä on vellova valtameri 
eikä kuiville pääse vaikka kuinka polkisi ja kauhoisi.

Viisaammat väittävät, ettei hukkumiskuolema ole tuskallinen

minä valitsen sen itselleni
Sen sijaan että haaveilisin raahautuvani palelevana autiolle rannalle 
valitsen hukkua lempeästi.

Suuri rauha syleilee minua
ei ole enää väliä kuinka pitkä matka rannalle on
eikä venettä näy missään