Ikkunassa 3

Tyttö kutoo poltettua oranssia. Tuleeko siitä matto vai kaulaliina? Kenties viltti.
Hän katsoo ikkunasta lukuisia siipiä, jotka ovat painautuneet lumeen ja lentäneet pois.
Kaikki ulkoistetaan, automatisoidaan. Majakan valo syttyy, sammuu. Syttyy. Kylmä majakka. Se tarvitsee poltetun oranssin lämmön. Vartija on muuttanut mantereelle tai lähtenyt meren ylitse, jonnekin tavoittamattomiin. Tyttö kutoo kaksi oikein, kaksi nurin. Puikot kilahtavat, pistävät terävästi kuin muistin renalta putoilevat sanat.

Painunut mieleen

Mulla ei oo kasettimankkaa enää. You tubesta ei lydy.
Mutta tällainen soi päässä:

Syksy on muutakin kuin kesän kuolemaa
mä painan nenän kiinni ikkunaan
Huoneeseen on joskus jäänyt perhonen
sä kysyt miltä tuntuu pyydystää

Hiekkarannat ne ihmiset vei mukanaan
eikä jäätelöä tartte jonottaa
Sä naurat voiko kesä olla vain valokuvia
suljet kaiken punaiseen rasiaan

Syksy on muidenkin kuin surullisten laulujen
ensi yönä järven yli kävellään
Jos ei paista kuu mä sytytän sen
jätän just sen verran meille palamaan

Saä tanssit ja tanssit ja sun naurus aikoo sanoa
mennään syviin metsiin vaeltaan
Jätetään huolet juodaan ja pudotaan
katotaan tarkkaan maailmaa

En näe sust unia mutta herään vierelläsi
aurinko on vielä kerran syyskuun yllä
Massakin on huurre kaivan talven vaatteet
puut riisuutuu laivat lähtee lämpimämpiin vesiin

Biisin lauloii joskus kaheksakytl. alussa Liisa Tavi
sanoittajaa, säveltäjää en muista, sanat näemmä muistin.
Hyvää alkavaa syyskuuta!