Joo, hmmm,

ryhdyn etsimään itseäni

alan itseni etsimisen. - Ensimmäiseksi suljen radion, puhelimen

sammutan television, katkaisen nettiyhteyden.

Suljen tuuletusikkunan, suljen lämpöpatterin venttiilin.

Lopetan ympäristön tarkkailun, alan kuunnella sisäistä ääntäni

Sisäisiä ääniä, kehon kieltä, kehon kieliä

mielen mimiikkaa , he-heh,

verisuonten kohinaa, aortan kalkkeutumisen rahinaa

korvien vinkunaa, rytmihäiriöiden sykettä,

Tässä kaikessa häslingissä ja informaatiotulvassa

….... vierähtää hetki, kuluu tovi, tuokiokin -

sitten kuulen ohiajavan auton. Meneekö ohi

vai ajaako pihaan. Naapuri tai taksi. - hetkinen -

rappukäytävän ovi kolahti, hissin ovi tuhahti –

senjälkeen ei mitään.

Mietin niitänäitä, mitään miettimättä, mitään

odottamatta, kaivamatta.

?

?

?

-pitkään mietin, ison harppauksen verran

kunnes tulee kylmä, avaan lämpöpatterin, puhelimen

ja hiljalleen kaikki laitteet jotka olin sulkenut

Huomaan - tässähän minä olen . Ei minusta

pelkäksi koskaan ole,

mutta tässä, näin olen

kaiken keskellä. Yksin, jo vain.

KIILTOMATO.NET PÄÄKIRJOITUS/HENRIIKKA TAVI

Pääkirjoitus
Miten ymmärtää riimi?

"Mikä on runouden suhde kieleen?" on vähän samantapainen kysymys kuin: "mikä on kuvataiteen suhde siihen, mitä näkyy?", "mikä on musiikin suhde ääneen?" tai "mikä on tanssin suhde liikkeeseen?"

Toistuvasti kuuluu väite: Kokeellinen tai kielitietoinen runous – jolla tarkoitetaan kaikkea mahdollista paitsi standardin mukaista vapaamittaista runoutta ja proosarunoa – on jollain lailla sitoutunut ajatukseen, että "kieli ei yhdistä vaan erottaa”; että kielellinen kommunikaatio on mahdotonta; että runouden tehtävä on todistaa tämä väite; ja että tämä kieltä koskeva lähes uskonnollinen vakaumus on opittu ranskalaisilta filosofeilta.

Jarkko Tontin mukaan (Parnasso, 3/2010) "ongelma ei ole kokeilevassa avantgarderunoudessa vaan taustateorioissa. Siellä vaanii lähtökohta, jota kutsuttakoon nietzscheläis-derridalaiseksi virhepäätelmäksi. Se menee näin: Koska täydellinen kommunikaatio, toisen ihmisen tai tekstin ymmärtäminen on mahdotonta, on kaikki ymmärtäminen mahdotonta."

Minun on syytä uskoa, että oma runouteni kuuluu Tontin näkökulmasta "kokeilevaan avantgarderunouteen". Vaikka toki olen joskus tullut Derridaakin lukeneeksi, en kerta kaikkiaan pysty tajuamaan, mitä tekemistä kirjoittamisellani on Derridan taikka Nietzschen kanssa. Täytyy todella pinnistellä, jotta mieltäisin edes summittaisesti Derridan kielikäsityksen. En myöskään tunne ainuttakaan runoilijaa, jonka kirjoittaminen olisi sitoutunut kyseiseen credoon.

Jukka Virtanen kehui runoraadissa kirjoittamistani teoreettiseksi. Täytyy kuitenkin muistaa, että kirjoittamisen ”teoreettisuuteen” pätee vähän sama kuin mitä Tuomas Nevanlinna on sanonut taiteellista tutkimusta tekevistä: ”Taiteilija ei tutki omia teoksiaan vaan omilla teoksillaan" (Mustekala 5/08). Runolliset tuotokset eivät ole jonkin teorian sovellusta, ne ovat itsessään runollista ajattelua.

Runon suhde kieleen

Koska en muista, mitä Derrida–Nietzsche sanoo kommunikaatiosta, lähdetään liikkeelle kielestä. Runouden suhde kieleen on kuin tanssin suhde liikkeeseen. Tarkastella kieltä ainoastaan onnistuneena tai epäonnistuneena viestintänä on kuin ajatella, että kaikki ihmisen liike on liikettä paikasta A paikkaan B. Ja seuraamalla samaa ajatusten ketjua tullaan väitteeseen: tanssitaiteilijan oudot pyörähdykset pyrkivät todistamaan, että vaikka kuinka liikkuu, ei lopulta pääse mihinkään.

Ei sorruta tällaisiin yksinkertaistuksiin. Kielen mukana kulkeutuu, kieli sisältää paljon muutakin kuin pelkän viestin; ja viestiä välittävät monet muutkin väliaineet kuin sanojen muodostamat ketjut. Runot ovat mitä moninaisimmin tavoin toisiinsa yhdistyvien kielellisten elementtien konstellaatioita. Runoutta voi kyllä ymmärtää, mutta sen ymmärtäminen ei ole aina – eikä mielestäni edes usein – viestin ymmärtämistä.

Toisinaan runoutta voi ymmärtää samoin kuin tanssia voi ymmärtää, eikä tässä uusi tai vanha, kokeellinen tai kokeilematon runous eroa mitenkään erityisellä tavalla: Miten ymmärtää piruetti? Miten ymmärtää riimi?

Henriikka Tavi
Kirjoittaja on runoilija.
http://www.kiiltomato.net/?cat=editorial

1988

Yleisön joukossa varmasti Miami Vicen Crockett ja Stubbs live in Tampere
(oli tämä Heikki Salokin hiukan varttuneemman oloinen kun häntä Hämeenlinnan Verkatehtaalla kesällä kuuntelimme, vai mitä chr. ja Lealiisa.)

yksiösimulaattori

valo paistaa lehtien raoista
aamun valtimon tasainen humina
yli harjujen lintuaura kyntää
lyijynharmaana
makaa järvenselkä

yksiö
tämä välitila on jumiutunut päälle
simulaattori
yhteen liimaantuneet pornolehtien sivut

kaamoksen selkää pitkin
nelistää sisäavaruuden kosmonautti
valkoisen vaipan läpi
kohti kevään ahtojäitä

Kate Bush Wuthering Heights ja lunta niin elämä on liki täydellinen

Nykyajan ilmiöitä

Taidetta taidekioskista,

terveyttä terveyskioskista,

oikeutta oikeuskioskista?

Mainostoimisto-ADHD ideoi:

huippumalli hakusessa.

Halpelimo ompelee tuotteemme;

nyt myymälässämme täysin rupsahtaneet hinnat!