Kolme pientä asiaa

1. Chr, Lasse osti kirjan Sami Perttilä, Esa Kero: Autiotalo. Valokuvia. Ja pyysy kysymään,
että onko tämä nyt se kirja mistä olitte keskustelleet?
2. Luin eilen Liza Marklundin: Vastalauseita (Kirjoituksia 1985-2010) Josko ketä kolumnit ja
terävät ajatukset ja tarkkanäköisyys kiinnostavat, niin suosittelen lämpimästi.
3. Josko joku tahtoo mennä Lahden kaupungin teatteriin joko pe klo 19 tai la klo 13, niin siellä
on Lasse Kantola-kiintiöllä lippuja lippuluukulla 3 euroa kpl ja esitys on KUUNAAMA,
nimestä huolimatta aikuisten näytelmä. En tiedä kauanko lippuja piisaa, mutta kipaise teatterille, jos olet kiinnostunut.
http://www.lahdenkaupunginteatteri.fi/produktio/42/Kuunaama%20Steinberg

Sinä

olet
    tähtienvälinen
                    avaruus

mielesi,
             muistisi
                         pakenevien
linnunratojen matka

Melankoliasi
                     pulsareiden b-minor

Silmiesi kosteus, usva
                         sumun aaltojen
                                         iätön rytmi

Ensimmäisenä aamuna Mäntyniemessä.

"Kerro minulle pitääkö tuuli

kaunista ääntä

Suljen silmäni ja hymyilen

Kerro minulle onko hieno

vai kirkas aamu

Kerro minkälainen vitun

aamu oikein on

ja minä uskon sen

Ja yritä saada koira

lopettamaan uikutus ja haukkuminen

Tämä ei ole mikään Kiina

kukaan ei tule syömään sitä"

Lainaus Leonard Cohenin Kaipauksen kirjasta

(käännös Ville-Juhani Sutinen)

Kymintien varpuset

puutalojen reunustamalla kadulla
oli sorapinta vesilätäköineen
mustalaiset myymässä pimeitä pulloja
sitten
opiskelijat
taiteilijat
hörhöt asettuivat asukkaiksi
kulta-aika
Kymipubin terassilla naurettiin
kadulle vedettiin asvalttia
talot rapistuivat edelleen
holistit hävisivät
narkit narkkiintuivat
opiskelijat muuttivat pois
valmistuivat tai eivät
pari taloa autioitui
Kymipubi muutti Karjalankadulle
remontti reiskat saapuivat
Audikansa asettui taloiksi
maanantai muutti kadulle
jääden seitsämäksi päiväksi viikossa
poiketessa vanhan kulman kautta
olet muukalainen
kukkahattutäti tarkkailee ikkunassa
orapihlaja-aitojen suojassa
sinnittelevät vielä
varpuset

Pullopostia

mein gott!
se iskee kuin miljoona volttia
helmikuun hattaroiden välistä
valomiekalla suoraan käpyrauhaseen
mittariin kertyneet ruuhkavuodet
eivät estä kiiman kiitoa
kevättä keikuttelemasta kiiltonahka saappaissa

iso himokas pehmeä nainen
en silloin ehtinyt ehdottaa seuraavaa siirtoa
kun touhusit jo uutta temppua
piipahdin myöhemmin kahvilla
hiffaten hississä
meidän juttu oli lakanoiden välissä
sitten muutit
jonnekkin etelä-suomen pikku kaupunkiin
pikku ilopillerisi kanssa

ja muistan taas sua
pelastautuessani parisuhteiden Titanicilta
kellumaan jääpalojen sekaan
rommitynnyrin varassa
panen pullopostia
nimimerkillä
puhtaasti panoseuraa vailla

Tämä on se valo
jota nuoruus syö kuin leipää
juo kuin lähteen vettä.

Tämä on se valo
joka kulkee selkääni pitkin
jää valkoviinipullon etikettiin.

Tämä on se valo
joka heijastuu valokuva-albumin
lehdiltä, vanhuksen silmäkulmista.

Valo
joka leikka talvelta siivet
taittaa lennon kevääseen.

* * *



On pimeä
jota nuoruus syö kuin leipää
juo kuin metsässä lähteeen vettä.

Se pimeä on tässä
kulkee selkääni pitkin
jää valkoviinipullon etikettiin.

Heijastuuko se vielä
valokuva-albumin lehdistä
vanhan naisen [kujeilevista] silmäkulmista.


* * *


Pimeä 

Juuri ennen valoa se
leikkaa talvelta siivet
jakaa tilan kahtia ja
taittaa lennon kevääseen.

Lumen kudonta

Lumen maalaamisen tarvitaan

havusivellin, siniseen kiinni

pyöreäkärkinen näädänkarva

värikarttaan rgb(144,144,255),

valkoinen täyteen valoa,

häränkorvat lämmikkeeksi jalkapohjiin.

Lumen kutomisessa kankaaksi

pikkuhakokolposet hakkaavat

löysän kuteen, - tsilp tslirp

(kirjoitusmerkkien tulkinta äänteiksi)

silmäkulman ohuella juovalla väri

siemenet

tallotaan tuoreen pöytäliinan

mustat leukalaput.

Kahlaan rantaveteen joka aamu,

Olen liplattavat päivänkilot,

painokas toivo.

Ennen nukahtamista tarkistan

Onko hiekalle ajelehtinut

Pullopostia,

vihreän lasin sisälle kierretty paperi,

johon olen kirjoittanut kysymyksiä.

Joskus, yllättäen, autereisina päivinä

rivien väliin piirtyy vastauksia,

 liian harvoin vastakysymyksiä.

Siksi jähmetyn pesuvadinkokoiseen maailmaan,

laidat kohoavat kuin vesi hupenisi pohjalla

suuni kasvaa umpeen kaisloja

eikä koskaan tapahdu mitään.

Harmaalokinsulalla

piirrän santaan asiota,

Joista haluaisin kertoa.

Yksi pieni lintu uhmaa lumupyryä

 di
didi
Didi
DiDi
DIDI
DIDI DI
DIDI DIDI
DIDI DIDI DI
DIDI DIDI DIDI DIDI


******

Kertoisiko Kössi mitä rotua se lintu on?
Oikesti idea: me kaikki kirjoitetaan linnuista aina, mutta
mulla ei oo hajua kun joutsen ja talitintti, korppi, sorsa...
Petri vois pitää meille runoilijoiden lintukoulun????

Loihtiluku kulkutaudin karkotukseen

Herkee häivy kulkutauti
kuka sinut tänne käski
joudu mene menojasi
kule toisehen kylähän
toisen korvissa kaakata
toisen kuumetta kohota

Jos et häivy akan käsken
joka sinut komentaapi
pimentolan perämaille
kipumäen kartanoille
horohoukan madon mahaan
ikiroutahan iäksi

Kudos

No Nights in White Satin

                                      Yön
peruskudos
jossa sidosten pisteet
                  eivät tavoita toisiaan
                                   Kiilto syntyy
sormien ja lankojen
valoa heijastavista juoksutuksista

never ever,
              ever never reaching the end

Vahva tai hento ote

Eroottisessa runokilpailussa menestymistä
ei edesauttane sen enempää esiintyminen
housut kintuissa kuin yleisön hyväilykään.
Vaan luulen että foorumille on syytä nousta
                                                        ylväästi, pää
kolmantena jalkana.

Werstas

Haa, Tampere. Elävän työväenkirjallisuudenmuseon festiwaalit.

 Täältä tullaan zetalla ja i-cityllä, beware.

 tv. chr &jm

Valamo heinäkuu 2011

Jennille terveisiä

Nyt kun alkuun pääsin, niin...

Ei ihan niin ajankohtainen, mutta aika uusi runo.

Valamo

Toukokuun helle, kummallinen sää
pullistaa omenapuihin nuppuja,
illan viiletessä nuoret hyttyset.
Hämärässä alan kutista.

Teessä vadelmahilloa
ja sanat niin paljon minua korkeammalla,
ymmärrys sekoittuu puheensorinaan,
ihona irtoaa kynsien alle.

Aamuvarhaisella
mietin, voinko mennä messuun
kuukautiset ja ihottuma, liian punainen huivi, Nainen.
Jätänkö syntiset jäljet pyhään lattiaan?

Vieraana näen heidän suudelmansa,
seison liian pitkään väärällä puolella, luulen.
Mutta yksi askel, puoli kuuden auringonsäde
Hellyyden Jumalanäitiin,

pilkahtaa mustapukuisesta mummosta minuun
ja jää läikkymään
läikkymään, väräjävä ääni.

Annan elonmerkin Lainanpäivän kunniaksi

Kiitos tosiaan kunniasta liittyä luovaan joukkoonne ja anteeksipyyntö suuresta hiljaisuudesta. Lupaan yrittää ryhdistäytyä.

 Ja sitten asiaan eli vastaan huutoon runolla. Tai oikeastaan kahdella...

Valkeus!

Taivas peittää avaruuden.

Hengitys usvana ilmassa

ääretön minussa.

Pakkanen kiristyy, luulen.

Järveltä kuuluvat valaiden äänet.

Kuu piirtää ympärilleen haloa
peilaa silmiini, hyyhteiseen veteen.
Minun magneettikenttäni lumessa,

 pieni maailmaa vastaan.


Jossain kaukana, 
saaressa tai vastarannalla välkkyy,

 pilkehtii aaltoliikettä.
Akselini siirtyy

kohti pistettä, josta viime kesänä lähdin:
Pidempi päivä, vähempi uni,
vaikka maailma on vielä tumma ja sininen,
ajatuksiin virtaa kirkasta valoa, säteitä
kuin suoraan kiertolaisen kasvoilta.


Pysähtyisin radalleni, ottaisin ajasta kiinni,

jos en rakastaisi askelten ääntä, juuri nyt
niin kuin vain kuusiasteinen pakkaslumi narisee
hiekka kuin kanelia valkealla tiellä.

Onko kukaan nähnyt?

Jenni.

Jenni!

Jenni Emilia!

JENNI!

JENNII!

Jenni.

jenni

Moi,

Laitoin sivupalkkiin linkin
Runomaratonin uuteen kilpailuun
kuin myös tiedot tulevana lauantaina järjestettävästä
Elävän Kirjallisuuden Festivaalista Tampereella

- nauttikaa ja osallistukaa toki, hyvät ihmiset

Näkymätön kuin muisto tai tuoksu

näkyväksi tekevä

hevosen laidun vailla sähköpaimenta

villiruoho

metsää kuljettava

polku

unen silmä avautuu ennen aurinkoa

ainutkertainen

hetki:

Ihoni on kosketuksesi jälki sinisessä.

älä aliarvioi pullakahvien voimaa

vaalien jälkeinen maanantai
vihreät kuulat jäivät valitsematta
saatiin
sininen kokkare

no
homot ovat yhä homoja
ja juntit juntteja
uimahallin saunassa
äijät iloitsevat jälleen
Tallinan
takakonttien viinavirroista

siis
pullakahvien luvatussa maassa
kaikki aika hyvin

Oodi rakastajalle

Oi yö, pidät jälleen minusta kiinni, kietoudut kuin köynnös vanhan talon kaidetta pitkin, et irrota, oi yö, kylmä pakkasyö, sinussa lepää kaikkien esi-isien askelten vaikerrus ja rauha, kuun valossa suden kutsu kuin huurteisessa ikkunassa sormen jäljet, ikkunan raoista puhallat minua kohti. Talo hengittää. Oi yö, sinä saat minut keittämään kello kolmen kahvin, herätät koiran ja pian seison tähtitaivaasi alla kuuntelemassa kuinka tuulenvire helisyttää pihkoivun tuulikannelta; jääpuikkoja, oi yö, pohjoisen talviyö - rakastajani - syvempi kuin yksikään ajatus, hilaisempi kuin yhdenkään valtameren pohja. Sinä hengität minua. Ja minä suljen silmäni ja antaudun kokonaan valveeseesi, kertomukseen, jonka vain sinä voit kertoa, rakastajani, jokaisen sanan kirjoitat minuuun kuin leivänpalan kuin tähden, joka putoaa pihakoivun lumisille oksille.

Yö. Mistä sinä löysit minut ja milloin, aikamääreillä ei ole merkitystä, sinä kuljetat minut halki aikakausien, oi pohjoinen yö, talviyö. Sinä tulet sisälle taloon ja muovaat perspektiivin, joita ei päivä koskaan näytä, rakastajani, sinä annat silmät, jotka näkevät väreissä kylpeviä kuvia, yksityöskohtia joita päivä piilottaa, kannat minut käsivarsillasi ajatusten säkeissä ja tauoissa; unettoman geometriassa. Oi yö, oi pohjoinen talviyö. Ethän koskaan, silloinkaan jätä minua yksinäisyyteen -

Ulos kaapista

Keisari tuli
taputti rintakehäänsä kämmenillä
huusi: minä. Minä minä!

Ja kansalaiset taputtivat.