Sade nousee pystyyn nousee tuuli.
Liekki nousee pystyyn nousee lämpö.
Maa nousee pystyyn nousee unikko.
Ilma nousee pystyyn nousee lintu.

En anna ajatusten nousta esteeksi
läpäisen kaikki elementtiseinät
kierrän tuulen takaa
veden pohjasta alata
tulen lävitse
maanpääliseen.

Chr:lle

Mitä tapahtuu?

Linnut, monet erilaiset huutavat
puusta puuhun, kissa kulkee kumarassa.

Pojan tukka kasvaa sängestä ulos,
ruoho heinikoksi heinikko kaatuu korkealta.

Mitä tapahtuu?

Nainen seisoo marketin maitohyllyn edessä
siirtää katsetta 1 200 tuotetta oikealle,

putoaa laskuista kolmannellatoista, takana
muropaketit, myslit kaatavat turvonneen hyllyn lakoon.

Mitä tapahtuu?

Kirjailija etsii itseään sanojen paljoudesta
viikosta toiseen painostus repii selkärankaa

12 kuukautta aikaa karsia onnistuminen ääriin
kone lakaa jumittuu -taa sinkoaa kielen ulos avaruuteen.

Mitä tapahtuu:

täysi herääminen räväyttää pään täyteen silmiä
kääntää todellisuuden kirkkaaksi täydeksi varmuudeksi

siitä, että sinulle vieraat todellisuudet
isänmaat äidinkelet osingot obligaatiot uskonnot uskottomuudet

siunaavat ja vihkivät sinun päiväsi luetuksi

toiseuden reunalle.

Kaupungissa harjun reunaa pitkin,
kulki kerran hirvi, huokaan havupuunrunkoon.

Ihmettelen pintaan pykivää juurta
se on vääntynyt ilmaan: portin maasta maahan.

Oranssi nalle on jäänyt yksin
riippukeinuun
ilman kesää
lapsi
on imperatiivi;
ole valo!

Samaan aikaan
ompelen valkoisella pukuni helman sopivaksi
sinä toisaalla
kertaat kartan, kellonajan,tarvikkeet.

Minä puen
vatsaa pienentävän korsetin, kimaltavan leningin.
Sinä sidot
keskivartaloosi räjähteistä kudotun vyön.
Pirrän kulmiin tummaa ruskeaa
viimeistelen katseeni: wild rose.
Sinä laitat takin päällesi
luet rukoukset huulillesi.

Ihmiset:

tanssilattian läähättävässä
sinä katsot kelloa, minä nauran

savussa lennämme irtonaisina,
osina, toisiamme päin, ohitse.

Joka syksy maailma palaa pisteeseen
jossa tornit sortuivat. Yhdeksän vuotta
kulunutta aikaa, unohdusta ei voi ostaa
kaupallinen kanava sylkee mainoksia väliin
ja taas maailma palaa.

Kaikilla ei ole rahaa ostaa muistia:

Tyttö etsii ruokaa lapselleen
Pour au Pricnessä, Haiti jyrähteli
sijoiltaan tammikuussa.

Joka hetki vuorilla Afganistanissa
äiti antaa pojalleen kiväärin, jonka
piipussa palaa tuli huomenna.

Pakistanissa yksi hetki on pitkäkestoinen
kuolema, vesi ei palaa sinne mistä se on
lähtenyt, vaan peittää kaiken alleen.

Heillä ei ole nimeä, heidän kasvoja
emme näe kuvaruudussa. He puhuvat
muistiimme unettomina pitkinä öinä.

Kaipaus
kohti: minuutti tunnilta
idästä käy aamu, kerrotaan.

Pimeää vasten, sadetta
sisäpuolella ikkunalasissa

kesäauringon tähteitä
kissantassun jäljet.