sunnuntai 30. elokuuta 2009
SLAM
Kiitos Kotka!
Kiitos Petri Pietiläinen, Jouni ja Olavi
Kolme tuoppia toi kolmossijan | Kymen Sanomat
kaikesta huolimatta, ja juuri siksi, Lahden joukkue kannattajineen
on vakaasti sitä mieltä, että vielä me tavataan.
ps.tuomariston päätös on toki ensin vietävä EUn tuomioistuimen tarkistettavaksi.
Kiitos Petri Pietiläinen, Jouni ja Olavi
Kolme tuoppia toi kolmossijan | Kymen Sanomat
kaikesta huolimatta, ja juuri siksi, Lahden joukkue kannattajineen
on vakaasti sitä mieltä, että vielä me tavataan.
ps.tuomariston päätös on toki ensin vietävä EUn tuomioistuimen tarkistettavaksi.
perjantai 28. elokuuta 2009
torstai 27. elokuuta 2009
no title
Elämä
sellaista kun se nyt on,
sirpaleista, prekaattia
infoa, efektiä, värejä ääniä
Pullavan viipaleita taskut täynnä,
niin huomaan youtube- ympäristössä palaavani
aina uudestaan tähän
Samuel Beckett - Not I (1973), Part 1 of 2
tai jos olen itselleni lempeä
niin tähän
http://www.youtube.com/watch?v=rAS4ltt7DzI
sellaista kun se nyt on,
sirpaleista, prekaattia
infoa, efektiä, värejä ääniä
Pullavan viipaleita taskut täynnä,
niin huomaan youtube- ympäristössä palaavani
aina uudestaan tähän
Samuel Beckett - Not I (1973), Part 1 of 2
tai jos olen itselleni lempeä
niin tähän
http://www.youtube.com/watch?v=rAS4ltt7DzI
keskiviikko 26. elokuuta 2009
Perillinen
Rakastuttuaan siveelliseen Neiti Theoriinaan Kiropraktikko lopetti tyystin alinomaisen manailunsa ja tyytyi silloinkin ainoastaan vaisusti hymyilemään, kun heidän esikoisensa äitinsä kipeytyneiltä rinnoilta väenväkisin irroittetuna ensisanoikseen sanoi: "Nälkä ei ole mikään teoria."
tiistai 25. elokuuta 2009
maanantai 24. elokuuta 2009
PLAZZA DE PUSU-MARIA
tunti laskeutumisesta
pölmistyneenä kipulääkkeistä
vanhan kaupungin torilla
ravistelen irti käteen tarrautunutta katulasta
siinä samassa vajaa parihunttia katoaa kerjäläisäidin näppeihin
Rooman kadut ottavat osansa satunnaisen matkaajan taskuista
varjoon parkkeeratussa virka-autossa
jointtia polttavat poliisit
hikoilevat sikana
Ferrari-kansa kisaa kaduilla
muoviset nyky-skootterit luimivat valoissa autojen väleistä
ihmisten silmissä näkymättömät kerjäläiset
käpertyvät iltaisin katujen likaisimpiin nurkkiin nukkuakseen
he ovat
aina olleet osa antiikin raunioita
maleksimassa murtuneiden marmoripilarien juurilla
täällä kaikkien teiden päässä
kiitäessämme ystäviemme lommoisella BMW:llä
kauniiden huorien poseeratessa merenrantatien pientareella
hikoilen kilpaa kaljapullon kanssa
loputtomien autojonojen päässä meitä on kuin merenmutaa
grillaamassa itseään
parkkeeraus lahjuksen jälkeen
pari vaaleaa palvikinkkua
mahtuu vielä sekaan
pimeän laskiessa täysi vatsa ja viini
patsaiden irvistävät kasvot ja kivettyneet katseet
kiihottavat mieltä öisillä kujilla
eivät katso pahalla silmällä Vatikaanissa pussailevia pakanoita
krapulapäivänä
rakkaani peittoaa ranskattaren sovituskoppimaratonilla
haahuilen toisten aisan kannattajien kanssa
rättikauppojen ilmastointilaitteiden läheisyydessä
aurinko odottaa polttavana kattojen yllä
onneksi kadunkulmissa
vuosisataiset jalopeurojen kidat sylkevät raikasta vettä
vieläkin
Colosseum
tuo verihurmeinen tosi-tv:n esi-isä
esittelee käytävä vitriineihin säilöttyjä aarteitaan
koristeissa satyyrien ja muiden jumalaiset kalut tanassa
viekoittelevat pyllyt pystyssä odottavia roomattaria
nähtyämme plazzat ja patsaat honey
otamme näkemästämme Dionysoksen mallia
Casa Olmatan pesuhuoneessa
hekuman huipulla liukastellessa
kaakelilattia on halkaista barbaarin paksun kallon
mambo italianon manatessa jotain oven takana
oi aikoja
oi tapoja
Visa Kuha
pölmistyneenä kipulääkkeistä
vanhan kaupungin torilla
ravistelen irti käteen tarrautunutta katulasta
siinä samassa vajaa parihunttia katoaa kerjäläisäidin näppeihin
Rooman kadut ottavat osansa satunnaisen matkaajan taskuista
varjoon parkkeeratussa virka-autossa
jointtia polttavat poliisit
hikoilevat sikana
Ferrari-kansa kisaa kaduilla
muoviset nyky-skootterit luimivat valoissa autojen väleistä
ihmisten silmissä näkymättömät kerjäläiset
käpertyvät iltaisin katujen likaisimpiin nurkkiin nukkuakseen
he ovat
aina olleet osa antiikin raunioita
maleksimassa murtuneiden marmoripilarien juurilla
täällä kaikkien teiden päässä
kiitäessämme ystäviemme lommoisella BMW:llä
kauniiden huorien poseeratessa merenrantatien pientareella
hikoilen kilpaa kaljapullon kanssa
loputtomien autojonojen päässä meitä on kuin merenmutaa
grillaamassa itseään
parkkeeraus lahjuksen jälkeen
pari vaaleaa palvikinkkua
mahtuu vielä sekaan
pimeän laskiessa täysi vatsa ja viini
patsaiden irvistävät kasvot ja kivettyneet katseet
kiihottavat mieltä öisillä kujilla
eivät katso pahalla silmällä Vatikaanissa pussailevia pakanoita
krapulapäivänä
rakkaani peittoaa ranskattaren sovituskoppimaratonilla
haahuilen toisten aisan kannattajien kanssa
rättikauppojen ilmastointilaitteiden läheisyydessä
aurinko odottaa polttavana kattojen yllä
onneksi kadunkulmissa
vuosisataiset jalopeurojen kidat sylkevät raikasta vettä
vieläkin
Colosseum
tuo verihurmeinen tosi-tv:n esi-isä
esittelee käytävä vitriineihin säilöttyjä aarteitaan
koristeissa satyyrien ja muiden jumalaiset kalut tanassa
viekoittelevat pyllyt pystyssä odottavia roomattaria
nähtyämme plazzat ja patsaat honey
otamme näkemästämme Dionysoksen mallia
Casa Olmatan pesuhuoneessa
hekuman huipulla liukastellessa
kaakelilattia on halkaista barbaarin paksun kallon
mambo italianon manatessa jotain oven takana
oi aikoja
oi tapoja
Visa Kuha
sunnuntai 23. elokuuta 2009
Alun loppu
23.8.2009
Alku on loppu
ja loppu alun juuri.
Kasvu on siemeniä
ja tien alussa avoin sydän on auki.
Jostain juontaa alku ja juuri,
jossain on alun loppu ja juuri.
Alan, lopun,
minne ulotun?
Olenko silloin onneton
kun lopun ja kesä on?
Lopunko, onneton
vai alkanko alusta, onnekas?
Teen matkaa, rakas
EL
EL
Annaliisa/Lahti
Uudet ismit
liimataan vanhoihin kansiin.
Seinät voi tilkitä valitsemallaan materiaalilla.
Miten hyvää onkaan vesi janoon.
Miten makeaa leipä tänään.
Veneenrakentaja on kova myymään.
Hän uskoo etten osaa uida.
Pestyt kesäverhot, uudet
istutetut omenapuut.
Juurille
sinä kaivoit syvän kodin.
Minä odotin monta vuotta
koska syksy tulee.
Annaliisa Lemmetty
Blues-46 kokonaisuudesta
23.8.09
Uudet ismit
liimataan vanhoihin kansiin.
Seinät voi tilkitä valitsemallaan materiaalilla.
Miten hyvää onkaan vesi janoon.
Miten makeaa leipä tänään.
Veneenrakentaja on kova myymään.
Hän uskoo etten osaa uida.
Pestyt kesäverhot, uudet
istutetut omenapuut.
Juurille
sinä kaivoit syvän kodin.
Minä odotin monta vuotta
koska syksy tulee.
Annaliisa Lemmetty
Blues-46 kokonaisuudesta
23.8.09
Omenapuu
Annaliisa Lemmetty/Lahti
Ainakin lahoavilla silloilla kannattaa
olla varuillaan.
Laudat muuttuvat vanhan värisiksi nopeasti.
Opit katsomaan rakenteita, huomaat
milloin pitää käydä kaatamassa puu.
Pyydät siltä anteeksi
mutta sanot sitä kauniiksi ja ainutlaatuiseksi;
tarvitset sen.
Kuule puu; En tiedä kuinka vihainen olet, mutta
jos en huomaa lahoa siltapalkkia ja puton veteen
tiedän; Se on puun kosto.
Kokonaisuudesta Blues -46
Annaliisa Lemmetty 23.8.09
Ainakin lahoavilla silloilla kannattaa
olla varuillaan.
Laudat muuttuvat vanhan värisiksi nopeasti.
Opit katsomaan rakenteita, huomaat
milloin pitää käydä kaatamassa puu.
Pyydät siltä anteeksi
mutta sanot sitä kauniiksi ja ainutlaatuiseksi;
tarvitset sen.
Kuule puu; En tiedä kuinka vihainen olet, mutta
jos en huomaa lahoa siltapalkkia ja puton veteen
tiedän; Se on puun kosto.
Kokonaisuudesta Blues -46
Annaliisa Lemmetty 23.8.09
Alun alku
23.8. 2009
Alussa on haltioituneisuus.
Alusta kaikki kumpuaa.
Tekee joskus kauniin kaaren,
mutta ensin täytyy alkaa.
Alku on tiet auki.
Alku on tyhjä - ja vapaa.
Alku on valkoinen.
Alun jatkona kaikki makaa.
Alussa on aavaa tilaa,
alussa hengitys.
Alussa on luovaa voimaa,
tajunnassa valkeus.
Alkuun palaa
jokainen elämää nähnyt
pitkin matkaa.
Ja lopussa,
kun sana on vapaa.
Alku palaa alkuaineekseen -
tekemättä itse matkaa.
Sieltä kaikki suontaa.
Tajuton taajuus
avaraa alkutilaa,
josta kaikki kumpuaa.
Alun alku on valkoinen,
alun alku on vapaa.
Alku on alussa viaton,
siloposkinen ja alaston.
EL
EL
lauantai 22. elokuuta 2009
arvelu
Onko
kenkään lähdössä huomenna
Helsinkiin
http://poetiikkakonferenssi.wordpress.com/
itse arvelin( on se vielä vähän arvelua)
nousevani z-junaan klo 8.17
Junaan ja mukaan varmasti mahtuu.
(Tällä keinoin voi onnistua olla seuraamatta telkkarista
kun Suomi saa neljä mitalia keihäänheitosta)
kenkään lähdössä huomenna
Helsinkiin
http://poetiikkakonferenssi.wordpress.com/
itse arvelin( on se vielä vähän arvelua)
nousevani z-junaan klo 8.17
Junaan ja mukaan varmasti mahtuu.
(Tällä keinoin voi onnistua olla seuraamatta telkkarista
kun Suomi saa neljä mitalia keihäänheitosta)
inspi.2
(matkalaulusta inspiroituneena 2)
Intiaani seuraa kaurista
kolmatta päivää
odottaa liikahtamatta
Intiaani on ikuinen
harrastaja, ajalla rajattu
Tyynet seinät
vilisevät lihaisia kirjoituksia
korppeja kettuja
katujen tuuliset huoneet
On vain varattava aikaa – olla nopea
.
Intiaani seuraa kaurista
kolmatta päivää
odottaa liikahtamatta
Intiaani on ikuinen
harrastaja, ajalla rajattu
Tyynet seinät
vilisevät lihaisia kirjoituksia
korppeja kettuja
katujen tuuliset huoneet
On vain varattava aikaa – olla nopea
.
inspir.1
matkalaulusta inspiroituneena 1
Jo kolmena aamuna, lähellä rautatieasemaa
on harakka katsellut pää kallellaan
VikingLine XPRS: n punavalkoista, jättikokoista mainosta.
Ovatkohan oikeat muuttolinnut kertoneet sille Etelästä
ja varoitelleet Finnairin hinnoista.
Jo kolmena aamuna, lähellä rautatieasemaa
on harakka katsellut pää kallellaan
VikingLine XPRS: n punavalkoista, jättikokoista mainosta.
Ovatkohan oikeat muuttolinnut kertoneet sille Etelästä
ja varoitelleet Finnairin hinnoista.
perjantai 21. elokuuta 2009
PAAVOLAN OMENAPUUN PUOLESTA
Kirjaston takana asuu vanhan Paavolan omenapuu,
jonka voi nähdä lukusalin ikkunasta, joka tervehtii
aina meitä, jotka tulemme Möysästä kirjastoon Paavolan
kautta.
Nyt puuta ollaan kaatamassa
muutaman parkkipaikan takia!
Omenapuu on ainoa asia, joka on säilynyt
vanhasta puupaavolasta tähän päivään ja kirjaston
suunnitellut arkkitehti, professori Arto Sipinen on
myös puun kaatamista vastaan. (ess 19,8.)
MAANANTAINA 24.8. KLO 8.30-9.30 myös
Lahti Sounds Poetry - runoryhmällä
(tai kenellä tahansa, joka lukee tämän)
on mahdollisuus osallistua
hiljaiseen mielenilmaukseen
omenapuun säilyttämisen puolesta.
Paikalla on myös Paavolassa asuva rouva Katri Tulla,
(kommentoi asiaa ess 20.8.) hän on sekä kirjallisuuden
että omenapuiden suuri ystävä. Paikalla myös
Diakonialaitoksen opiskelijoita Kantolan Lassen
johdolla sekä allekirjoittanut.
Puu tullaan koristelemaan sanoilla ja
ajatuksilla, joten:
Jos haluat voit kirjoittaa aiheesta sanan tai runon
julkaista sen täällä ja/tai ottaa mukaan maanantaina.
Aiheesta voi lukea paikallisesta lehdestämme
ke 19.8. ja to 20.8. huomenna tullaan todennäköisesti
uutisoimaan, että puuta ei kaadeta t o i s t a i s e k s i.
(Me, jotka olemme asuneet kaupungissa pidempään
tiedämme, mitä tämä ilmaisu tarkoittaa.)
Marthin Luther on aikoinaan sanonut,
joksenkin näin:
Jos tiedät, että elät enää yhden päivän,
niin istuta omenapuu.
L
Kirjaston takana asuu vanhan Paavolan omenapuu,
jonka voi nähdä lukusalin ikkunasta, joka tervehtii
aina meitä, jotka tulemme Möysästä kirjastoon Paavolan
kautta.
Nyt puuta ollaan kaatamassa
muutaman parkkipaikan takia!
Omenapuu on ainoa asia, joka on säilynyt
vanhasta puupaavolasta tähän päivään ja kirjaston
suunnitellut arkkitehti, professori Arto Sipinen on
myös puun kaatamista vastaan. (ess 19,8.)
MAANANTAINA 24.8. KLO 8.30-9.30 myös
Lahti Sounds Poetry - runoryhmällä
(tai kenellä tahansa, joka lukee tämän)
on mahdollisuus osallistua
hiljaiseen mielenilmaukseen
omenapuun säilyttämisen puolesta.
Paikalla on myös Paavolassa asuva rouva Katri Tulla,
(kommentoi asiaa ess 20.8.) hän on sekä kirjallisuuden
että omenapuiden suuri ystävä. Paikalla myös
Diakonialaitoksen opiskelijoita Kantolan Lassen
johdolla sekä allekirjoittanut.
Puu tullaan koristelemaan sanoilla ja
ajatuksilla, joten:
Jos haluat voit kirjoittaa aiheesta sanan tai runon
julkaista sen täällä ja/tai ottaa mukaan maanantaina.
Aiheesta voi lukea paikallisesta lehdestämme
ke 19.8. ja to 20.8. huomenna tullaan todennäköisesti
uutisoimaan, että puuta ei kaadeta t o i s t a i s e k s i.
(Me, jotka olemme asuneet kaupungissa pidempään
tiedämme, mitä tämä ilmaisu tarkoittaa.)
Marthin Luther on aikoinaan sanonut,
joksenkin näin:
Jos tiedät, että elät enää yhden päivän,
niin istuta omenapuu.
L
torstai 20. elokuuta 2009
Kadut ovat muuttuneet kanjoneiksi
On jo kylmä,
yötaivas hiilenmustaa silkkiä
kadut ovat muuttuneet kanjoneiksi,
ja sanat läikkyvät hurjasuiseen tanssiin
Varjot kuvioivat huolella
koko esityksen
Tanssin. Tanssin.
tyylinä on punainen valssi
kavaljeerina joskus joku tai kuka
kengät ruostuisivat ikäväänsä ellei
Hiilenmusta ottaa jälleen valonhelmasta kiinni
sinistyy
vain kengitetyin jaloin täällä pysyy pystyssä
naamiot paljastetaan.
hevoset juoksevat pois.
yön seinät sortuvat, eivät kestä valoa
kaupunginlaita herää villanharmaasta unestaan
sanoitta katoan minäkin aamuun
Terhi W.
yötaivas hiilenmustaa silkkiä
kadut ovat muuttuneet kanjoneiksi,
ja sanat läikkyvät hurjasuiseen tanssiin
Varjot kuvioivat huolella
koko esityksen
Tanssin. Tanssin.
tyylinä on punainen valssi
kavaljeerina joskus joku tai kuka
kengät ruostuisivat ikäväänsä ellei
Hiilenmusta ottaa jälleen valonhelmasta kiinni
sinistyy
vain kengitetyin jaloin täällä pysyy pystyssä
naamiot paljastetaan.
hevoset juoksevat pois.
yön seinät sortuvat, eivät kestä valoa
kaupunginlaita herää villanharmaasta unestaan
sanoitta katoan minäkin aamuun
Terhi W.
keskiviikko 19. elokuuta 2009
2H
Hiirenkorvilla
kuuntelee paljas metsä
Linnut laulavat
Syysyön kuurassa
sananjalkojen varpaat
Kurjet muuttavat
kuuntelee paljas metsä
Linnut laulavat
Syysyön kuurassa
sananjalkojen varpaat
Kurjet muuttavat
Sandaalit
Hän nukkui rannalla, oli lämmin iltapäivä.
Hiekkaunessa hän nousi ylöspäin eikä muuta kuin levitteli käsiään
ja lensi yli kattojen.
Ei ollut evästä mukana, janotti, läpsyteltyään
epämääräiseen suuntaan
käveli sisään Pitkäpubin avoimesta ovesta
hiukan hapan siideri oli ylihyvää
eikä pian huomannutkaan kuinka hän ulkona, kadulla
oli taas kevyt kuin unessa rannalla.
Hän vilkaisi yli kattojen ja levitti kätensä kuin kokeillakseen kantavuutta.
Niin jäivät sandaalit asfaltille, eikä
hän tällä tiellä niitä tarvinnutkaan.
Annaliisa L.
Hän nukkui rannalla, oli lämmin iltapäivä.
Hiekkaunessa hän nousi ylöspäin eikä muuta kuin levitteli käsiään
ja lensi yli kattojen.
Ei ollut evästä mukana, janotti, läpsyteltyään
epämääräiseen suuntaan
käveli sisään Pitkäpubin avoimesta ovesta
hiukan hapan siideri oli ylihyvää
eikä pian huomannutkaan kuinka hän ulkona, kadulla
oli taas kevyt kuin unessa rannalla.
Hän vilkaisi yli kattojen ja levitti kätensä kuin kokeillakseen kantavuutta.
Niin jäivät sandaalit asfaltille, eikä
hän tällä tiellä niitä tarvinnutkaan.
Annaliisa L.
tiistai 18. elokuuta 2009
2009 Annikin Runofestivaali
Runojen esittämisestä puheenollen.
Tästä miljööstä on tullut ehdoton suosikkini
(sorry, Terhi, Skinnari ja kumpp.)
2009 Annikin Runofestivaali 6.6. Tampereella - RADIKAALIT!
olkaat hyvät
Tästä miljööstä on tullut ehdoton suosikkini
(sorry, Terhi, Skinnari ja kumpp.)
2009 Annikin Runofestivaali 6.6. Tampereella - RADIKAALIT!
olkaat hyvät
Tarina
Kuulin juuri Lahden radioista, että kirjakauppa Tarina lopettaaa toimintansa.
Harmi, erittäin harmi.
Oliskohan se kuitenkin niin että Lahti vain sounds poetry
mutta ei oikeasti ole sellainen.
Väkimäärä ei riitä, niinhän usein tässä kohtaan sanotaan.
Tämä ei ole ylipistokaupunki. Helsinki on liian lähellä. jne -jne.
niinno , Pitkäpubissa taisi olla jonkun verran enempi yleisöä
kuin esiintyjiä ystävineen.
Lahden runomaratonilla lienee parin sadan ihmisen kantajoukko
joka seuraa tilaisuudesta toiseen.
Mukkulan/Messilän kirjailijakokouksessa bongaa todenäköisemmin
valkoselkätikan kuin lahtelaisen kirjallisuuden ystävän.
Vaan, ilahduttava poikkeus, kaupungin kirjaston auditorio saattaa lähes täyttyä, tainakin yli puolittua, vähänkin tunnetun, vähänkin mielenkiintoisen kirjailijan ilmestyttyä
syksyiseen, ah! niin romanttisen talvisohjoiseen kaupunkiimme.
no, nyt eksyin. kävipä näissä tilaisuuksissa vaikka kuinka paljon väkeä, se ei Tuulikkia auta. ei auttanut Heikkiäkään.
Infot ja Suomalaiset hoitavat omat hommansa, mutta suuremmksi ongelmaksi katsoisin Tarinan kaltaisille pikkukirjakaupoille tämän missä me nyt olemme, netin.
On kovin helppoa googlata haluamansa kirjan nimi > kauppiasehdotuksia tulee heti, ja monta - ja siitä vaan klikkaa, tilaa ja menee parin, muutaman päivän päästä postiin, eikun itellaan, ja noutaa halaumansa kirjan.
Allright. mutta kuulkaas: Tuulikki on nyt ainakin runon ansainnut,
(jos ansainta Tarinan osalta jäikin vähiin) taikka mieluummin monta.
http://www.youtube.com/watch?v=6zhSGmLOrko&feature=related
Harmi, erittäin harmi.
Oliskohan se kuitenkin niin että Lahti vain sounds poetry
mutta ei oikeasti ole sellainen.
Väkimäärä ei riitä, niinhän usein tässä kohtaan sanotaan.
Tämä ei ole ylipistokaupunki. Helsinki on liian lähellä. jne -jne.
niinno , Pitkäpubissa taisi olla jonkun verran enempi yleisöä
kuin esiintyjiä ystävineen.
Lahden runomaratonilla lienee parin sadan ihmisen kantajoukko
joka seuraa tilaisuudesta toiseen.
Mukkulan/Messilän kirjailijakokouksessa bongaa todenäköisemmin
valkoselkätikan kuin lahtelaisen kirjallisuuden ystävän.
Vaan, ilahduttava poikkeus, kaupungin kirjaston auditorio saattaa lähes täyttyä, tainakin yli puolittua, vähänkin tunnetun, vähänkin mielenkiintoisen kirjailijan ilmestyttyä
syksyiseen, ah! niin romanttisen talvisohjoiseen kaupunkiimme.
no, nyt eksyin. kävipä näissä tilaisuuksissa vaikka kuinka paljon väkeä, se ei Tuulikkia auta. ei auttanut Heikkiäkään.
Infot ja Suomalaiset hoitavat omat hommansa, mutta suuremmksi ongelmaksi katsoisin Tarinan kaltaisille pikkukirjakaupoille tämän missä me nyt olemme, netin.
On kovin helppoa googlata haluamansa kirjan nimi > kauppiasehdotuksia tulee heti, ja monta - ja siitä vaan klikkaa, tilaa ja menee parin, muutaman päivän päästä postiin, eikun itellaan, ja noutaa halaumansa kirjan.
Allright. mutta kuulkaas: Tuulikki on nyt ainakin runon ansainnut,
(jos ansainta Tarinan osalta jäikin vähiin) taikka mieluummin monta.
http://www.youtube.com/watch?v=6zhSGmLOrko&feature=related
maanantai 17. elokuuta 2009
JIPII VINKU - TERVETULOA!
Ny meitä on jo neljä.
Odotan innokkaana runojasi.
Mitä eroa mielestäsi on runolla, joka luetaan/
esitetään ääneen ja runolla, jonka lukija lukee itsekseen?
Mietitkö kirjoittajana runon käyttötarkoitusta vai
kirjoitatko vain? Mitä sinä tai kuka tahansa miettii tästä asiasta?
Sopivatko kaikki runot "lavarunoiksi"?
Onko niillä eroa, tarvitseeko olla, jos on niin mitä?
Olen pohtinut ja pähkäillyt tätä asiaa paljon viime aikoina.
Huomaa, että kotkan sm-lähestyy, kun tällaisia pohdin.
L
Ny meitä on jo neljä.
Odotan innokkaana runojasi.
Mitä eroa mielestäsi on runolla, joka luetaan/
esitetään ääneen ja runolla, jonka lukija lukee itsekseen?
Mietitkö kirjoittajana runon käyttötarkoitusta vai
kirjoitatko vain? Mitä sinä tai kuka tahansa miettii tästä asiasta?
Sopivatko kaikki runot "lavarunoiksi"?
Onko niillä eroa, tarvitseeko olla, jos on niin mitä?
Olen pohtinut ja pähkäillyt tätä asiaa paljon viime aikoina.
Huomaa, että kotkan sm-lähestyy, kun tällaisia pohdin.
L
Lealiisa
RUNO ARPISISTA KELTAISISTA VARVASTOSSUISTA
Keltaiset varvastossut ovat väsyneet
kävelyttämään omistajaansa.
Samat jalat ovat kuljettaneet niitä
saman kaupungin kaduilla koko kesän.
Yksioikoisuus oli hangannut niiden
heleän värin sameaksi ja arpiseksi.
Ei ollut toivoa saada vaihtelua kosketuspintoihin,
vaikka ne olivat ennen juhannusta ilmoittaneet,
että sopivat parhaiten sellaisen henkilön jalkoihin,
joka matkustaa erilaisilla pintarakenteilla ja
tarjoaa heidän elämäänsä erilaisia pohjakosketuksia.
Omistaja oli ulkoiluttanut niitä yksitoikkoisessa rytmissä
ja varvastossut olivat havainneet jotain muutakin ikävää:
mitä useammin omistaja näki sandaaleita, korkokenkiä tai
tennareita, sitä useammin niitä viskottiin milloin nurkkaan,
milloin muovipussin pohjalle, joskus harvoin
ne kannettiin nätisti kotiin.
Yksityiskohtien tarkastelu alkoi hiertää:
katujen väri vaihteli nimestä ja vuorokauden ajasta huolimatta
vaalean harmaasta tummaan harmaaseen,
riippuen siitä kuinka paljon ja minkälaista
nestettä kadut olivat nauttineet.
Heinäkuussa ne pääsivät tosin suihkulähteeseen
ja sen jälkeen uimaan lavuaariin, mutta sitä ennen
niiden täytyi litistyä omistajansa täydellä painolla
jonkin pahanhajuisen pehmeän läjän päälle.
Ruohikosta tai heinikosta ne olivat kuulleet
vain kertomuksia kaltaisiltaan, joita olivat
pikaisesti kohdanneet markettien kassalla,
liikennevaloissa tai ruuhkabusseissa.
Arpiset varvastossut eivät uskoneet, että
joissain voisi olla vihreä maa, joka kutittaa
tai keltainen kukka, joka saa värin loistamaan.
Elokuussa keltaiset varvastossut olivat uupuneet
Hämeenkadulle Pitkä pubin eteen.
Turhautuneina ne päättivät jättää omistajansa
ja jäädä kahden pohtimaan omaa polkuaan.
Päätöksen jälkeen tapahtui ihme:
niiden ympärille kerääntyi rinki hyväntuulisia kenkäpareja,
jotka katselivat niitä ja keskustelivat
juuri niistä ystävälliseen sävyyn.
Remmeillään ne kuulivat, että pääsevät osaksi tarinaa
jonka alkua juuri kirjoitetaan.
Kulahtaneet kukalliset maiharit, leveälestiset runopoluilla
kulkeneet kengät ja kadun syömät kopukat,
jotka hymyilivät vinosti, vakuuttivat niille:
nyt olette vapaita kulkemaan ja
itsenäisiä jatkamaan matkaa juuri niin kevyesti
kuin arpiset keltaiset varvastossut matkan teon taitavat.
RUNO ARPISISTA KELTAISISTA VARVASTOSSUISTA
Keltaiset varvastossut ovat väsyneet
kävelyttämään omistajaansa.
Samat jalat ovat kuljettaneet niitä
saman kaupungin kaduilla koko kesän.
Yksioikoisuus oli hangannut niiden
heleän värin sameaksi ja arpiseksi.
Ei ollut toivoa saada vaihtelua kosketuspintoihin,
vaikka ne olivat ennen juhannusta ilmoittaneet,
että sopivat parhaiten sellaisen henkilön jalkoihin,
joka matkustaa erilaisilla pintarakenteilla ja
tarjoaa heidän elämäänsä erilaisia pohjakosketuksia.
Omistaja oli ulkoiluttanut niitä yksitoikkoisessa rytmissä
ja varvastossut olivat havainneet jotain muutakin ikävää:
mitä useammin omistaja näki sandaaleita, korkokenkiä tai
tennareita, sitä useammin niitä viskottiin milloin nurkkaan,
milloin muovipussin pohjalle, joskus harvoin
ne kannettiin nätisti kotiin.
Yksityiskohtien tarkastelu alkoi hiertää:
katujen väri vaihteli nimestä ja vuorokauden ajasta huolimatta
vaalean harmaasta tummaan harmaaseen,
riippuen siitä kuinka paljon ja minkälaista
nestettä kadut olivat nauttineet.
Heinäkuussa ne pääsivät tosin suihkulähteeseen
ja sen jälkeen uimaan lavuaariin, mutta sitä ennen
niiden täytyi litistyä omistajansa täydellä painolla
jonkin pahanhajuisen pehmeän läjän päälle.
Ruohikosta tai heinikosta ne olivat kuulleet
vain kertomuksia kaltaisiltaan, joita olivat
pikaisesti kohdanneet markettien kassalla,
liikennevaloissa tai ruuhkabusseissa.
Arpiset varvastossut eivät uskoneet, että
joissain voisi olla vihreä maa, joka kutittaa
tai keltainen kukka, joka saa värin loistamaan.
Elokuussa keltaiset varvastossut olivat uupuneet
Hämeenkadulle Pitkä pubin eteen.
Turhautuneina ne päättivät jättää omistajansa
ja jäädä kahden pohtimaan omaa polkuaan.
Päätöksen jälkeen tapahtui ihme:
niiden ympärille kerääntyi rinki hyväntuulisia kenkäpareja,
jotka katselivat niitä ja keskustelivat
juuri niistä ystävälliseen sävyyn.
Remmeillään ne kuulivat, että pääsevät osaksi tarinaa
jonka alkua juuri kirjoitetaan.
Kulahtaneet kukalliset maiharit, leveälestiset runopoluilla
kulkeneet kengät ja kadun syömät kopukat,
jotka hymyilivät vinosti, vakuuttivat niille:
nyt olette vapaita kulkemaan ja
itsenäisiä jatkamaan matkaa juuri niin kevyesti
kuin arpiset keltaiset varvastossut matkan teon taitavat.
perjantai 14. elokuuta 2009
Pitkäpubissa runoillaan
Live on stage
Lauantaina 15.8.09 klo 19
Pitkäpubissa runoillaan lauantaina » Kulttuuriuutiset » Vapaa-aika » Lahden Uutiset
torstai 13. elokuuta 2009
Kolmastoista elokuuta 09
Allright, ystävät
tässäpä alku
kirjoitusalusta
Antakaa tulla runoa
roosaa
mitä ikinä
otsikon alle kuuluvaa
mielessänne liikkuu
taikka on vaiti
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)