Kahdeskymmesyhdeksäs Luukku

Yllätysmomentti

Mustajää yllättää autoilijat - ensilumi yllättää meidät
Ensimmäiset viisi senttiä lunta yllättää meidät
kymmenen senttiä yllättää meidät
kaksikymmentä viisi senttiä yllättää
neljäkymmentä kolme senttiä lunta
kuusikymmentä kaksi senttiä
Kahdeksankymmentä yhdeksän
senttiä lunta yllättää meidät varmasti
Joulu tulee aina yllättävän nopeasti
joulunajan loppuminen, arjen koittaminen yllättää meidät
auringonvalo yllättää meidät
helmikuun pakkanen yllättää meidät joka vuosi
maaliskuun puro, ensimmäinen pajunkissa yllättää meidät
leskenlehti saa meidät hymyilemään
kuuntelemaan ensimmäistä peipposta
Kurkiauran saapuminen yllättää meidät
Kesän vihreys yllättää
Kärpänen yllättää meidät kesäkeiton äärestä
Valoisat yöt lyhenevät ennen kuin huomaammekaan
Kesän lyhyys yllättää meidät
Ensimmäisten vesilintujen syysmuutto yllättää meidät
aivan kuten ensimmäinen vaahtera keltainen lehti on odottamaton
Syksyn pituus masentaa meidät, mutta yllättäen kestämme
sitä ensilumeen saakka, jolloin taas koemme
lumihiutaleden ainutlaatuisuutta, ja hihkaisemme ihastuksesta

kun yllättäen näemme hangella
jalokivinä tähtitaivaan heijastuksen .

Kahdeskymmeskahdes Luukku

Ilon juhlan aikaan
          kiertoradallaan
suru suurustuu
ajautuu lapsuuden reunalle
liki niitä jotka ovat
lähemmäksi niitä jotka ovat olleet

sakenee sattumiksi,
         vaikeiksi niellä
nostattaa silmiin suolan kyyneleet
kunnes vihdoin
              vuoden lyhyimmän päivän jälkeen
suru haikeentuu, laahus haalistuu
kirkastuttaa aamunkoiton varhaiset askeleet

Viidestoista Luukku

  on vaikea. tabula rasa
pelkkää nietosta nietoksen perään, lunta lunta
lunta vaan.. eikä  junaa,  lunan lunaa. On
joulustressin aavistus.Ja kohta  aamu koittaa.
Haluaisin  niin koillisen taivaanrannan
jouluomenan lailla jo  punertavan, mutta ei
harmaata harmaata, ja valkoista
kaikki kaikkeus, toivoisin
tiukujen helinää siihen oletettuun
korvien väliseen keskipisteeseen, mutta  mikään ei helise
suhisee vain. Kaiketi  asema ei ole kohdallaan.

Alanko kuoria tätä tilannetta. Niin kuin sipulia sanotaan kuorittavan
kerros kerroksen jälkeen löytäisin uuden, entistä itkettävämmän? kerroksen
Ja mitä löytyy lopulta  -.jonkin siemen vai  tyhjyys? Tyhjä kolo.
No sittenhän se vasta  vollotus  alkaisi..
                                                   paitsi  Lahtea paenneilta
Kari Enqvistiltä ja Risto Ahdilta.  Toinen kun löytäisi heti uuden kvarkin
ja toinen  näkisi  jonkin Olion . Hah.
Suljen luukun ja menen takaisin nukkumaan.

Kämmenellä 12.12.12 Luukku

Rakkaani, lupaan

               Kairon viileän jouluaamun
koittaessa            tuuli puhaltaa
koptilaiseen  napaasi,  pyyhkii pois
kaiken yöllisen hiekan . Muista

paimentolaisten aamiainen
runouden basaari , tanssit. Opiumin
vartalon tuoksu,          mystiset suudelmat

tatuoidut taltioinnit
selkärankojen mausteiset  pergamentit.

Kun nousemme vuoteesta
                suolakaravaani  lähtee
                                         matkaan
aavikon yli

Viides luukku

Narinaa, narinaa
Luukku vaivoin aukeaa. Vaan mitä näkyy
luukun takaa?
Kas, saarioisten äitein hymyilevät
 hahmot siellä salaa
laulaa Ollaan kohta kystä kyllä
( kystä on kypsi-sanan partitiivimuoto -
näin lauloi  Agricola aikanaan)

ja heidän takaa Ros Ollin
punaposket säger
minoriteetille Sillsalad utan sill

vaan taivahalla, jo kohta tähtein
ahterein alla Joulupukki Evankeljumi-porollaan
siintää Siinain yllä,  kiitää klisee,  kiiltää
konvehti. Rauhaa ,rakkautta
lapsille  Daavidin kuin Arafatin  pudottaa, ja taas
   mannaa sataa   -  Hallelujah Insallah
pensas syttyy,  vaan täällä.  puut paukkuu, tuikkii,
silmän kulma
tähdet,  harjut yksin humisee