Out of our heads

Sheryl Crow Video

Hyvää Uutta Vuotta!

Talvikin

Talvikin

on niin hetkellistä
yllättävää

annan näyttäytyä
ottaa mukaansa

en haraa vastaan

Lupaus keväästä

Mitä tunnen
tiedän
koen

kerron siitä sinulle, sinulle, sinulle ja varsinkin sinulle...

runo

lupaus keväästä,

kartta talven yli

Selkosilla

Jokaisella kengän iskulla
hanki huutaa pääskysen äänellä

kirsk, kirsk

Talvi kuristaa otettaan, liikkumattomat puut
natisevat jäätyessään, ja kun sammuvan auringon editse
lentää äänetön lintu, hanki huutaa edelleen

kirsk, kirsk - mutta

ennen kesää, kesää ei kukaan vastaa.

Vuodenajat

Kun

Joulut ja juhannukset menevät
ihan itsestään
joulu nyt ainakin oli kunnollinen
kun valkoista oli maan pinnalla
juhannuksesta ei vielä tiedä onko oikeanlainen
kun jos on kaatosade
on väärä juhannus

Jouluna 2009

Pyhää talvea kaikki

Pyryttää,
on pimeää, kylmää
on pyhää talvea kaikki

tunnen itseni jälleen vahvaksi

Tahtoisin
jättää jalanjälkeni lumeen
tiedän niiden katoavan, häipyvän varmasti
niinkuin puhe hiljaisuuteen,
tai ilmeinen hajoaa

talvi muuntuu, yllättää
jää yhtyy veteen

on niin kaunista ja todellista
on pyhää talvea kaikki

Keskitalven haikuilua

Aurinko tanssii

puun oksilta varisee

kultaisia tähtiä

Muistan

Jos luulet, ettet enää ole mielessäni,

olet väärässä.

Muistan äänesi sävyt,

puheesi ja äänenpainosi elävät minussa.

Muistan kapinointisi ja viisautesi,

muistan hiuksesi, muistan monet ilmeesi.

Muistan vartalosi pehmeyden.

Miten muka sellaiset muistot voisivat kadota?

Oi jouluyö

Annaliisa/2009

Avot
aika se senko männöö
jot peräs just juoksoo
Mie häntä olin tuol mis lapsiil ol sellane joulupukki
jot voi mahoton
Isommat olliit tonttuloi
kymmenen ja kolmetoistvuotiaat ja
iha olliit pukin tamiseis
Nelivuotia pelkäs ensi mut sit sano
et velipoikii taitaat olla
Mutta
lahjoi tul
ja voi sitä silmii säihkettä ku tul se auto
jost hää ol mainint miullekkii
Jot kyl on toisil mukavast
Miulkii on niin hyvä miel
seko on sellane et sehä tarttuu
jot kaikkee hyvvää siulle
ja annaha ko mummo haastaa
siin siul on lahjaa lopuks ikkää

t Annaliisa

Jouluyön

On mummol nätit punaset tulppaanit maljakos.
Myö maistellaa kaikellaisii herkkui
sähkökynttilä pallaa
niinku meijäkii elämät,
pappakii saant omaasa Mustankallionmäel
eikä taija siit mittää tietääkää
hää makkaa siel vaa.
Eihä myö mittää nerokkait puhuta
siirretää vaa niit juttui toisillemme
kerrottaviks, muistettaviks tai unohettaviks
- ystävist ja perheist,
ja pojist, totta kai!

Myö puetaa amerikkalaiset yöpuvut,
nancy reagan -malliset, jois on lampaanlapahihat
ja vaaleanpunaset ruusukkeet hihois

Hihitellää,
ollaa taas Säkkijärvel,
mis murre männöö ja tulloo erilailviisii ku muual,
niiko ois taas kesä ja myö oltais aitas Karppilas,
mere rannal
muistellaa Ollii ja Iiroo, sota-aja poikii Raumalt,
ja salaperäist silkkisukkii myyjää Helsingi Meilahest
omil rahoil ostettuu punaist pyörää, joka jäi raja taakse
sillo ku lähtö tul taas.
Ja tuota lähtöö myö vielkii kelataa ja kelataa.

Mummo ku jutteloo
saan miekii olla hiljaa:
Alustettaa taikinat tuvas, souvetaa laival
kävellää Viipuris
käyvää elokuvis,
otetaa ensimmäiset permanentit
ajetaa ratikal sotainvaliitisairaalal,
ja hyvännäköne Kaisa-täti, Seppäläise Anna
apusisar Inger ja häne juhlimaa altis siskoosa hymyilööt taustal.

Hei

Muistatattehan kaiken joulutiimellyksen seassa että jäimme Terhille velkaa 5 euroa per henkilö Kotkan matkalla.
Mukavaa joulun aikaa jokahiselle !Annaliisa

Muutosvoimaa.221209

Maalariystävän kanssa käydyt yöpuhelut tuottavat
maalauksia
Väärän sydänystävän kaipaaminen
taas tuottaa
uuden näkökulman
joka on kauan ollut hukassa

Aikajanazen

Annaliisa/22.12.09*


Aika ei ole kaikkien mielestä lineaarinen

Aika voi olla hetki


merkityksen huomaa se


joka huomaa, niissä sekunneissa


jotka huomaaminen kestää

kuinka

olemassa voi olla

zeniläisittäin

koossa ja läsnä

Valoa läpäisevän verhon takana

lentää zen varis

*Annaliisa221209

Color

Annaliisa

Maan korpi
on lilan musta
Vesi
auringonlaskun kanssa yhdynnässä
Mikään ei ole siten tuttu
ennen nähty
On syntynyt kuin jouluna
uusi kuu ja maa
Onpas
Kuun käynyt
näkee maan määrittämättömät värit
eikä
voi sanoa

ettei niin saa nähdä

oi kuu oi kuu
oi järven
sen kumisevan pinnan
alla on kuusta pudonnut
kasvattamassa kalajälkeläisiä
vielä hiukan aikaa
niin he puhuvat maan värit
luovat uudestaan
korkealta tuoduista mineraaleista sekoittavat
Kysytään vain
mutta
kukaan ei usko
ennen
kuin tuhat vuotta on vanhennut
*ALL

Kahdeskymmenensneljäs luukku 2009

Hups!
Saa avata vasta huomenna, sitä ennen
se mikä on ennen kahdettakymmenettäneljättä.--

Parahinta joulua

http://www.youtube.com/watch?v=FQ7Wfqf1_20

KIITOS LSP-yhteisö!

23. luukku 2009

Ja aivan arvaamatta
se onkin jo täällä
suklaakakkuja kuudes uunissa
valoja joka huoneessa
kynttilöitä
televisio hiljaa
video
lapsilla lupa nukahtaa
aikuisten puuhasteluun

ystävän vierailu venyy
mitä sitten olikaan heinäkuussa
glögiä riittää
ei kiire minnekään
no voisimme tietysti, vaikka huhtikuussa
perunat kuorimatta
imeltämistä odottaen
se kalan suolaus... esiliinat ei auttaneet, älä muistuta...
onko kinkku sisältä jo tarpeeksi lämmin
no työnnä se paistomittari tarpoeeksi syvälle

kuka jyrää yläkerrassa, henkien talossa
uudet asukkaat
hyvin elävät
kissanpennut
pisara vierähti vainajille myös

ja koko perhe On

vieläkö pitää valvoa toinen yö
ennen kuin isoisä ja mummo tulee -

22. luukku 2009

Kuin laulussa herään aamulla aikaisin
lumiauran kolahduksiin;

kissat tekevät toimintakorista laivan
ja seilaavat pestyn lattian ylitse
verhoista he yrittävät tehdä purjeen
tuulenkin aivan itse puhaltavat.

Kuin laulussa kaikki kauniit muistot;

kuka rumia tahtoisikaan, mutta ne ovat
kirkkaita, loistavat kynttilän liekin lävitse
vääristynyt nauru purskahtaa ranteilla itkuksi
eikä riisipuuro ole koskaan tarjonnut mantelia
inhimillistä, tämäkin elämä ja se edellinen.




Naapuri on tuonut jäisille portailleni havuja.

Toivoin lahjaksi vain pari desiä, ehkä litran
rauhallista mieltä, hyvän kirjan ja kahvikupillisen
aamunrauhaa yksin -

21. luukku 2009

Pimeänpesän juhla

Talvipäivänseisaus on vuoden pimein päivä.
Ennen muinoin ajateltiin, että aurinko putoaa
pimeään pesään ja se tulee lepytellä.
Niinpä sytyteltiin suuria tulia valaisemaan
auringon kulkureittiä takaisin ihmisten luo.

Pihalla/09

Annaliisa

Musta värituubi oli
kuivunut
punaisella maalasin mustiksi aiotut
Vihreää oli tarpeeksi ja tummaa sinistä

Linnuista en osaa sanoa lajia
Kapea maalaus syntyi
sisällä ollen
puut

ovat niinkuin enemmän vaiti
onko hiljaisuus
värien valinnassa
Siveltimiä
huuhdellessa aloin nukkua huomisen unta
Mistä löydän peuran muodon
kallion harmaan
värin
ja syntiset sisaret
joiden kanssa
värit muuttuvat oikeiksi
siihen mustaa
missä sen kuuluu olla
kullasta en pidä
mutta hopeaa saisi löytyä

että mikä kimaltaisi
vähemmän teennäisesti

al

Snow Bitch

Hei, jouluksi Suomulle, kun tuli lunta.

Muodikkaat vermeet ja hissillä mäkeen.

Maasturilla, vai lennettäiskö?

Se ilmastonmuutos on peruutettu.

Skidoolla tunturiin, metreittäin lunta.

Oho, hiihtäjä tais jäädä mönkijän alle.

Kymen Sanomat

Jouluslam ja Kenneth Krabat
-ei linkki näytä enää( 21.12) onnistuvan suoraan:
Täytyy mennä Kymen Uutisten kulttuuriosioon,
ja sieltä Runoilija viihteellä- sivulle.

http://www.kymensanomat.fi/kulttuuri

Kahdeskymmenes luukku 2009

Hän juoksi ympyrää

ESKO-PEKKA TIITINEN
(Runo vieköön! Tammi 2009 )

Hän juoksi ympyrää välitunnilla. Hän sai itsensä kiinni.
Takaraivo tuli vastaan. Hän koputti sitä.
Pää kääntyi ja kysyi: ”Mistä tulet?”
Alussa oli kohtu, sitten rinta, sitten tuli jalat
alle, ja lopulta hän sai isän ja äidin eron ja uuden mittakaavan:
Yksi lause lausuttuna vastasi viittäkymmentätuhatta lausumatonta.
Äiti lähti matkalle ja sanoi: ” Pysy rauhallisena ja syö
tästä lähin isäsi luona.” Lause meni korvasta sisään ja
muuttui skeittilaudaksi. Hän ei syönyt kolmeen vuoteen.
Päässä oli kolinaa. Lauta rullasi korvasta korvaan,
rampin laidalta toiselle. Äiti tuli takaisin ja
sanoi: ” Oot sä taas lintsannu? Yritä nyt valita, mitä elämältäsi
haluat!” Hänelle ei löytynyt valinnaisainetta, hän ei mennyt
tettiin, hän meni nettiin ja sai ystäviä universumista.

Nyt hän on koulun käytävässä, hän voisi valita minkä luokan tahansa,
minkä tahansa oven, hän voisi aloittaa ensimmäisestä ja päätyä
viimeiseen. Hän on tullut kaukaa, viereisestä pulpetista.

Minä täällä, Pakkasakka

Huhuu puhuuuu
huhuuu puhuuuu

Pakkasakkahan se täällä katollasi
joka tanssii

Huhuu puhuuuu
huhuuu puhuuuu

asuni on viimeistä huutoa Pohjoisnavalta
pilvestä repäisty pitsinpala
helmenharmailla paljeteilla
ja lumenvalkeat silkkikengät
nirin narin jäänsinisellä lestillä
piikkikoroilla -40 c
nirin narin


romsk klonks romistus komistus

Kas, sehän on Tuulenpuhuri, tanssittajani, joka juuri saapui

...ja nyt vietiin Pakkasakkaa viimaiseen valssiin...

Huhuu puhuuuu

huhuuu puhuuuu

Yhdeksästoista luukku 2009

Kaksi päivää sain kulkea vihellellen
kuin Jeesus; paljasjalkainen runoilija.

Kolmantena päivänä rintaani painettiin
Marian orjantappura.

Kauris

Pakkasaamu, ajatus sinusta
kauriskuurasjalkainen -
on jo karannut, enää

en voi sitä tavoittaa, saavuttaa
pitkälläkään juoksulla

Kahdeksastoista luukku 2009

Jatko sarjalle universumin upeimpia hemmoja,
joista on esitelty jo jesse ja ripa, niin tässä tulee ipe:

http://www.youtube.com/watch?v=xTbnDHNdR88

http://www.youtube.com/watch?v=XMOA-utA5Bs

en saa vieläkään koneltaani suoraan linkkejä, joten Pega
neuvoi maalatkaa osoitteet ylös valkoiseen palkkiin ja
sitten nupit kaakkoon!

Seitsemästoista luukku 2009

Ikiromantikkona olen aivan hurahtanut
tähän 2000-luvun Päivänsäteeseen ja Menninkäiseen


http://www.youtube.com/watch?v=YqkrwvSvXMg

RUNOILIJA JORMA MARTIKAISELLE

On myönnetty ensimmäinen
Cow with the wings-
tunnustuspalkinto runoudelle.

Palkinnon luovutti tämän vuoden diktaattori
Lealiisa Kantola täpötäydessä Ravintola
Albertissa heti sen jälkeen, kun oli itse
sijoittunut kotkalaisten järjestämässä jouluslamissa
toisella sijalle.

Ja diktaattorin perustelut:

Ansioituneena ja aktiivisena runouden kirjoittajana ja

esittäjänä sekä kirjallisuuskeskustelun ja runouden

edistäjänä palkitaan vuonna 2009


Runoilija Jorma Martikainen


Runoilija Martikainen tunnetaan rauhallisesta,

persoonallisesta ja tinkimättömästä tavasta

kirjoittaa omaa tuotantoa, kommentoida

toisten runoilijoiden tuotantoa ja esittää omaa

tuotantoaan. Martikainen tunnetaan Möysän

kirjallisuusseuran blogistina sekä

Lahti Sounds Poetryn blogistina.


Runoilija Martikaiselle on erityisen tärkeää

sanan- ja ilmaisunvapauden edistäminen,

säilyttäminen ja sen puolesta puhuminen.



Runoilija Jorma Martikaisen ehdotuksesta

Lahti Sounds Poetry-yhteisö perusti oman

blogisivuston ja on jo puolessa vuodessa saavuttanut

huomiota ja kiinnostusta sekä Lahdessa että

sen ulkopuolella. Martikainen toimii sivuston

ylläpitäjänä ja hallinnoijana.


Heimonpäivänä 15.12.2009

Lealiisa Kantola, tämän vuoden diktaattori

LÄMPIMÄT ONNITTELUT -

LUOVAT VIRRAT JA SIIPILEHMÄ

KANTAKOON SINUA YHÄ UUUSIIN MAIHIN

JA TAIVAISIIN !

Villa Kantola, Sunila

Kolmasosa LSPstä jouluslamin jälkeen
"Kaikki oli kaunista, eikä mikään tehnyt kipeää"
(Kurt Vonnegut)

Luukut

!6 LUUKKU

Nyt on noustu Kotkan siiville
ratsut lähtivät laukkaan
ainakin jouluun asti ja uuteen vuoteen
roiskuu muste
ystävyyskaupunkilaisten
kanssa vietetyn illan laseista
ja mitä siitä ensi vuonna seuraakaan
kuluneet pinnat
pöydissä
kirkkaasti lauletut
runot loitsut
räpit ja dadat


Annaliisa Lemmetty

Runohepo väriversiona

Viidestoista luukku 2009

Siiriliina aprikoli:
jos tuuli onkin sitä, että enkelit kuivaavat hiuksia -

Runomato Tepa

Kas tässä Tepa sanamato
asuintalo kerroslato
on lämpimästä aina kato
se jatkuu jos ei murru pato;
on tavoitteena runosato,
runokäly, runonato,

Runohepo Pega

Runohepo Pega

ei tahdo olla eka.

Laitumella

sanoja, runoja, tavuja,

fontteja, ihania, lihavia, laihoja,

kursiiveja,

objekteja, subjekteja, pulskia perfektejä.

Ja joskus pienen pätkän

ihan

oman.

TIEDOTE 14.12.2009 VAPAA JULKAISTAVAKSI

COW WITH THE WINGS
UUSI TUNNUSTUSPALKINTO RUNOUDELLE

Lahti Sounds Poetry on lahtelainen, vapaa
runoyhteisö, joka on perustettu Eino Leinon
päivänä 2009 ja sen toimintaan kuuluu mm

1. Omien runojen kirjoittaminen ja työstäminen sekä
palautteen antaminen verkossa, osoitteessa
www.lahtisoundspoetry.blogspot.com
2. Aktiivinen keskustelu ja vaikuttaminen erityisesti
runouden, mutta myös muun kirjallisuuden ja
kulttuurin alueella
3. Jäsenten omien runojen esittäminen
erilaisissa tilaisuuksissa ja medioissa
3. Koulutus- matka- ja seminaaritoiminta

LSP aloittaa uuden runouden tunnustuspalkinnon
jakamisen josta on tarkoitus tehdä perinne.
Tunnustuspalkinnon voi saada yksityishenkilö, joka on

1. Kirjoittanut aktiivisesti omaa tuotantoaan ja
julkaisuut sitä joko esittäen, sähköisesti tai kirjana

2. Toiminut aktiivisesti runouden edistämiseksi
yhteistyössä toisten runoilijoiden kanssa

3. Ollut runoudessaan sekä mielipiteissään omaääninen
ja tinkimätön kuitenkin toisia kuunnellen

Ensimmäinen COW WITH THE WINGS- tunnustuspalkinto
jaetaan HEIMONpäivänä 15.12.2009 Kotkassa ravintola
Albertissa klo 19.00 alkavassa Pikkujouluslamissa.

Palkinnosta päättää aina diktaattori, joka on saanut
CWTW-tunnustuksen edelliseksi toimntakaudeksi itselleen,
valinnasta ei ole valitusoikeutta ja sääntöjen mukaan
tunnustukseen saaja voi olla LSP-jäsen, mutta se ei ole
välttämätöntä. Henkilön tulee kuitenkin täyttää
yllä olevat ehdot. Palkinnon voi luovuttaa myös itselleen,
mikäli katsoo sen välttämättömäksi.

Palkinto tullaan jatkossakin jakamaan aina Heimonpäivänä 15.12.
ja diktaattorin tulee järjestää palkintojakoseremonia
itse parhaaksi katsomassaan paikassa sekä tiedottaa siitä.

COW WITH THE WINGS-veistoksen on suunnitellut
taiteilija Ta-tanka Haiku ja se on tilauksesta valmistettu
nimenomaan LSP-runouden tunnustuspalkinnoksi.

Ensimmäisestä Cow with the wings-tunnustuksesta
päättää runoilija Lealiisa Kantola

Neljästoista luukku 2009

Runokoira Pentti

Olen runokoira Pentti
- runokonsulentti.
Runoutta suosien
läpi koiran vuosien
lennän,
tähtiin ennän.
Maassa saisin hiipiä
ilman runon siipiä.

Kuin kissoja ja kanoja
on maailmassa sanoja.
Sanoista voi punoa
monenmoista runoa.
Siis laulan,
nostan kaulan,
ulvon runon kohti kuuta,
Enkä toivo muuta.

Oi runous
- mi lumous!
Se on kuin onnen humaus
tai takaraivoon kumaus.
Jos muuten en voi kuvata
voin runon aina luvata.

Kautta uljaan häntäni,
kuule suloääntäni.
Kautta avaruuskien
sanat kaikki nuuskien
kuljen.
Syliin suljen
sen jolla vain on tajua
haistaa runon hajua.

Mikko Perkoila

Asiakeskeinen

On tänään niin kovin asiakeskeistä

(ei roisku)
(ei loisku)
(ei moisku)

asiaa vaan
puhutaan

näp näp näp näp sormet näppää

Se on runoilijan Pyhä mikä täällä räppää!

Kaamosväsymystä

Kolmastoista luukku 2009

Rajaton - Kulkuset (Jingle Bells)

- selityksenpoikanen: Lealiisalla ei koneet pelitä.

Aika

Annaliisa

Hiukkaset leikkivät
valon alla
ja mustassa suodattimessa
Ehkä se on kolmen tuhannen vuoden
takaisesta egyptin hiekasta
jade tai kultapatsaan ympäriltä
jossa tihenee hiven hallitsijattaren
hiuslaitteen tomua

kolmen vuosituhannen jälkeen
vesi virtaa
puu pistää esiin
ja metrien syvyyteen on hautautunut
viiniruukkuja
sandaalin remmejä

lapiksella maalattuja
naamionpaloja

pöly pysyy
maan pinnalla

Kahdestoista luukku 2009

Välitila

Oikeastaan mukavampaa kuin aattoilta
on herätä lauantaiaamun maisemaan:
nähdän omenapuiden valkoiset sormet
katsella lempeästi hujanhajan, sikisokin
olevia huoneita
herättää unenlämmin lapsi ja
kirjoittaa blogiin
saimme ensimmäiset joulukortit.

Kaikki on vasta rakenteilla, keskeneräistä
arvoituksellista: enää ei ole työarki, mutta ei vielä juhlakaan.

Liian valmis maisema on usein
sektiolla synnytetty tai ylensyönyt
väsymys vie väljyyden ja tilan luovuudelta.

nappaan tässä parit

Nappaan tässä parit

ihan vaan parit sanat

ohimennen kesken töiden, mennen tuoksuu jo

roiskis loiskis

kis kis

olen KissKiss

paha sitkeä karkki yök

eikun Miss

Miss Finlad Miss Farkku tai märkä t-paita

No en ole, uskoitkos? Kos. Sinne tahdon.

Tämä on sos.

En kyl, en ole sos, en ss, enkä sm, enkä varsinkaan ms (siis laiva)

Vaan ihan S

SHHH

SHHH

Hiljaa hyvä tulee.

S niinku niinkuin S-filmi, S-Market tai S-pastilli

S niinku mato

S niinku sisu, sisupussi, pusi

lal lal laa

olen laa vaa vaan

laavamato

ettäs tiedät laav

luikerran laavana

ja aavaa on, niin aavaa merellä

se mukaansa nappaa.

Yhdestoista luukku 2009

Bohjoinen ulottuvuus - Pöölön jouluBotburi

Bakkanen
siitä suomalaiset tykkää
Bakkanen
kuljetaan nenät huurussa

On hanget gorgeat nietokset
vaan

jouluna jumala syntyy
baras boika bakkasella

se olikin tyttö! ja suoraan bakkas Athenen bäästä!
ilmoille ilkoitteli itsensä impi ihmeellisen ihanainen (love)

däng däng

ja revontulet laulaa hiljaa lauluaan
kulkuset
kulkuset

jouluna jumala syntyy
baras boika bakkasella

siitä suomalaiset tykkää

louhin leukoperistä liikkuva laulu
luotiin, kiputytön kiiremäkeen
gaipaus
unhoitetiin

bakkanen

bagganen
bekka bouta lupasi ensi viikolla

baaa-aaag-ggggaaaaa-neeeeen-
agga paaggaseeeeeennnnnn

kun ihmiskunnan aamu vasta alkoi sarastaa
ja lappi oli jättiläisten maana

niin lappoonia
noidan kauniin kaikuen kutsuu kaipuu

vaharphu-une-ee-en
jäää hää häää tyyy hyyy
sulaa loskaan ja kiireessen

elo ihmisen huolineen ja murheineen

bakkkaaaaneeeeeeeen
leijuu hiljaa maahan
repo juoksi jotta joutui

ja pöölö veti sööööölöööö
böölöbaituli bäällä
botburin, ikimuistoisen ihanan

kun sai glö-glögh-hi-ä-giääääää

thö enb
jatkuu seuraavassa karaokekuppilassa

Jouluntuoja

Aitojen kynttilöiden loiste tytön silmissä
pojalla puna ja tiukujen helinä

Arka on hymy huulilla

ja heikko lymy kumpaisenkin kasvoilla
Massuissa ja tassuissa
paljon puuroa ja kanelia

Joulu on saapunut, alas astunut
pienen pieni rauha takataskussaan
Kahlannut läpi katujen, läpi tyhjentyvien
tavaratalojen, kotiaan etsinyt - eksynyt
Menopaluu-lipulla tuli
risteysasemalle,

ei vieläkään jäädäkseen

Verhot avasi vanhaan näytelmään
puki ihmiset lämpimin nutuin, kylmin naamioin

Sai sauna kynttilät, lintu lyhteen, sai
rappu havut ja lattia oljet, antoi oraville siemeniä, vaan
karhut karhununta nukkuvat

Yksi on joulua rakentanut

toinen siitä sairaita hoitaa

yksi turvaa, toinen herjaa
joku on kiltti

toinen kilttiä esittää

vielä joku lyö, vielä yksi itkua odottaa
Ja joka oveen Joulu koputtaa,
lähes joka ovi aukeaa
Ja niin kuin huoneeseen syntyy lapsi
syttyvät taivaalle tähdet, mutta
suuriin valoihin paimenet eksyvät, ja tietäjät
liikaan tietoon astuvat ja sitä tietä tietymättömiin

Nainen kulkee katua niin kapeaa
valot loistavat ikkunoista
padat höyryää, ja lapset
laulavat kuin aikuiset
Nainen kulkee viitan alla
pitkin pitkää tietä eteisiin ja huoneisiin
kysyy peittoa, kultaa , mirhamia
ja lähes jokaisessa kammiossa yksin nukkuu jeesuslapsi
Kylmä on, hän lämmöntuojaa, rauhansaajaa odottaa

Miehen ääni

Joopajoo

.

.

.

tuli erimielisyyttä,

taas...

Sitä mä vaan ihmettelen,

miksei naiset tee pojistaan sellaisia kuin itse haluavat?

Juu, ei kuulemma voi, kun niissä on niitä huonoja ominaisuuksia,

sattumoisin kaikki samoja kuin isällä.

Scheisse, sanoo saksalainen

( Nein! Scheissen Sie nicht! sanoo ne aina Derrickissä).

.

.

.

Vai onks se schiessen?

No, yksh lysti.

Jos lähtis Kiinaan.

Sielläkin on minibaareja...

Rva N. nousee tuoliltaan

Filosofin rouva N. on toimelias nainen.

Nyt hän istuu ja ihmettelee:

Onko hänen luovuutensa astia ehtymässä?

Hän hakee lasillisen vettä
juo pitkin kulauksin,
ja katsoo horisonttiin.

Sähköposti tursuaa viestejä,
ensimmäinen tehtävä on sanoa ei:

En lähde matkaoppaaksi.
En organisoi yhdistyksen juhlia.
En pidä edes esitelmää.

Kaikki haluavat toimeliaan ihmisen palveluksia.

Runoilijan elämäkään ei ole helppoa,
miksi kaikki haluavat olla runoilijoita?

Friedrichin ystävä suosittelee lehdenjakamista.

Yöilma on hapekasta. Ja talot nukkuvat.

Niinkuin nytkin.


Postiluukku säpsähtää.

Rva N. nousee tuoliltaan.

Pullonkorkit

Annaliisa 10.12.09

Pullonkorkit enää jäljellä
hiilloksessa
tasaisen lämmin

vaadimme tilaa lisää
vaikka
olemme itse täyttäneet

pihat
talot
vajat

lisää tilaa sille
mikä lisäisi roskan
mitättömyyttä

kasvattaisi
siihen sammaleen
vihreää

Kymmenes luukku 2009

Pikkujöyly

Pöölö fröm Töölö
diggar ligöörö
glug
glug
glug - boggar

ja sit läylä söölö
hy huu´u hou hu ýúý . . . uuu

Häpeissään aamylla räykkä
pöölö niin nöölö et ei enää
yydestan laula söölö

glug
glug
glug
diggar nyt vain möölö

se pöölö, fröm töölö

Elämäkerta pikakelauksessa

Pienenä halusin olla super,
mutta minusta tulikin hyper.
Pian olin jo mega, giga ja maxi.

Tulevaisuudelta odotan jotain aivan ultraüber!


Friedrich, sano sinäkin nyt jotain?

Hyper

Annaliisa

Tämä hyper ihminen
onkin uusi laji

Sitä ei kukaan pysty tyypittämään
Kategoriat eivät ole valmiit

Eikä niitä ole kukaan innostunut luomaan

Nyt
on mahdoton aika

aika
jonka hallitsijat eivät vielä asu missään

Siksi
puhutaan niistä joilla on osoite
josta ovat tulleet

YHDEKSÄS LUUKKU 2009

Paljasta kasvojesi avoin haava!

Missä vedessä piru pestiin puhtaaksi?


Mikä on minä. Se on sinä.

Tämä on tahallista rakastamista -
että sytyttää oman valonsa
ja että karkottaa luotaan pois ne.
Yöperhoset,

jotka eivät rakastajan valoon ihastuneena
sytytä omaansa.


Risto Ahti, kirjassaan Vain tahallaan voi rakastaa -01

Toiveita Zeukselle

Sinun on vaikeaa muistaa,
että hallitseminen ja rakkaus
eivät sovi yhteen.

Riisu siis jo nuo raskaat, kultaiset ikeesi.
Niillä sitä ajatukset vasta kahlitaankin.

Ja kun sinä sitä Eurooppaasi lähdet hakemaan,
muista antaa nautojen hypellä vapaasti laitumillaan!

KAHDEKSAS LUUKKU 2009

Ave Maria - Lauran tarinallinen joulu
Tänään Ristinkirkossa Lahdessa klo 19.00

P. Athene puhuu

- Kuka on kaatanut aidat nurin?

Minä sen tein, Valkoinen härkä.

Katsot ehkä surullisesti syötyjä voikukkia,
silmäät huolissasi poljettua viljapeltoa,
nyreksit pikkuvasikoita,
jotka hyppelevät iloisesti
eivätkä älyä varoa petoja,
mutta sinun on toimitettava tehtäväsi.

Sinua ei voi kahlita kultaan,
Olet paljon enemmän kuin palkittu sonni.

Kuopaiset jo sorkallasi maata kärsimättömästi,
tähyät suolaiselle ulapallesi.

Muista, että olen sarvesi,
ja kun haet jumalattaresi,
kaadan sillä aikaa loputkin aidat.

Lohtu

Vaikka olisi pimeää ja tyhjää,
et ole tässäkään maisemassa yksin.
Se vain näyttää siltä nyt.

Täällä me hullut sielut ollaan,
sanattomasti.

Rakkaus on sanaa ennen ja sanan jälkeen.

Sana on vain jälki.

SEITSEMÄS LUUKKU 2009

Runoelma Auringon synty
Astuvansalmen kallionmaalausten inspiroiman

1. Kaksikasvoinen jumalatar kuu

Kaksikasvoinen jumalatar kuu
alkuhenki, henkäys

On kasvot valoa kalpeaa
On kasvot pimeää hehkuvaa

Hän yksin kiertää ympyrää
kaiku vastaa vain

Hän yksin kiertää ympyrää
pyhää syvää kestävää

Kaiku vastaa vain

2. Kuujumalatar kyselee kumppani

Kuinka kumppanin saisin
Rakkaan rinnalleni
kirkkautta kimaltavan
ikiaikaisen ihanan

3. Jumlatar kuun ja sisar maan liitto

Siementä kirkkauden kasvatan
varjossa vaalien vaaputan

Helmoistain lasken sen kasvamaan
maa-sisaren vesihin varttumaan

4, Tähtien ja revontulien synty

Kuka tähdet tuikkimaan saa
valoa tuomaan maailmaan

Ne syntyy jumalatar kuun helmoista
ja ovat kirkkauden kaikuja

Kuka revontulet saa
kantta taivaan vaeltamaan

Ne syntyy jumalatarkuun helmoista
ja ovat kirkkauden kaikuja

5. Kantahirvi

Kallion kyljessä maan
vieressä syvien vesien
kantahirvi kaunoinen asustaa

Liikkuu taivaankansi, sydämeni valmis on
Liikkuu taivaankansi sydämeni koditon,
valmis on ja kyljestä kallion
Loikkaan sisälle syvyyksiin maan, syyksiin maan

6. Revontulenheimon kantavanhempien synty

Synnyttää hän tyttösen
kantahirvi kallion
pienen ihmislapsosen
kantahirvi kallion

Kaikuu kaipuu askelten pienen ihmislapsosen

Ei ole yksin hyvä olla revontulet seuranaan

Niin mykistyi myös kantaäiti eessä pienen tyttösen

Synnyttää hän poikasen
kantahirvi kallion
toisen ihmislapsosen
kantahirvi kallion

7. Kantaäidin testamentti

Vapautta vaalikaa
ja rinta rinnan kulkekaa

Ei sydän sidottu sykkiä voi

Vaan niin kuin vedet virtojen
on luotu sydän ihmisen

Yksin, kaksin kulkemaan
alkumereen palaamaan

8. Kantahirven vaikerrus

Sydämeni koditon
taivaalta kodin saa
Kaipuu niin rauhaton
taivaalta kodin saa

Helmoista jumalatarkuun
oksilta alkumeren puun

Sydämeni halajaa
kotiinsa uudestaan
Kaipuuni palajaa
kotiinsa uudestaan

Siellä sarveni kirkastuu
kultahan pukeutuu

Kantahirvi kallion, kantaäiti maan

Siel sarveni kirkastuu
kultahan pukeutuu

9. Kansa katajainen

Kansa katajainen, kansa katajainen

Alla revontulien, alla yön ja tähtien
synnyttää kasvattaa, työssä ahertaa
Alla revontulien, alla yön ja tähtien
vaivoin kulkee vaeltaa, kohtaa kuolemaa

Kansa katajainen
heimo revontulien
heimo ihmislapsosten

10. Vanhan viisaan vaimon loitsu

Kallion kyljestä kipinän saa
vanha vaimo, viisas vaimo
loitsien laineille puhaltaa
vanha vaimo, viisas vaimo pyhän maan

Anna tulen tulla tuomahan
kasvattamaan kipinästä kaunoisen

Loitsien kipinää puhaltaa syliin syvien vesien
Vanha vaimo viisas vaimo pyhän maan

Kipinä siemen tavoittaa, liekki auringon kasvamaan saa

------

Tekstistä on poistettu toistot, jotka ovat olennainen
osa tekstiä ja sen rytmiä>kun kuulee teoksen ääneen
laulettuna/luettuna. Sävellykset: Koivisto, Kommeri,
Kivikari+ryhmäimprovisaatio.
Esitetty Mikkeli-Hki-Lahti,
eri versioilla ja kokoonpanoilla 1999-2002

Itsenäisyys

Se on tänään tämä

Katsoin kadun reunalla kun
armeijalla oli ohimarssi
Siellä marssi tahdissa monta tyttöä
naista
on siis tasa arvo
Mitä me sillä teemme?
Olen
jotain velkaa
sitä se on!
Olen kiitollinen!
Omistan Suomen kokoisen palan maata!

Tänään 6.12

Annaliisa

Pellavaverhoista muistan
sinisenä kukkivan pellon
pääliinan raidat
ja elämänmittaisen laulun

hevosmiehen askeleet
pöydän ääreen

pysähtynyt hetki
sydämellä pesä
rajaton
revityin juurin

uusien ikkunoiden
koti
kuusimetsässä
*

KUUDES LUUKKU 2009

Ilman omaa kieltä
ei voi maistaa makuja, sanoa sanoja;
puhua itseään.

Suolainen tyttö

Ja tyttö ei voi jäätyä, vaan lämpenee
aivan niin kuin meri , jonka suolasta
suolaisista kyyneleistä on rakennettu.

Ja niin tyttö

saa aikaan ilmastonmuutoksen,

ja kaukana

vanha aurinko nauraa palavaa partaansa.

1987

Annaliisa

Kutsuisiko nyt henkiä vai palokuntaa
vai
muita määrällisesti suuria joukkoja
kanssani tähän tyhjään tilaan
kun niin paljon on rakentamatta
jokainen suunnitelma
mahdollisuuksien rajoissa
ei mitään luvassa
eikä anomuksia jätetty

1985

Annaliisa

Aamulehti kevyenä kädessä
täynnä painavaa asiaa
kevyeltä tuntuvat panssarivaunut
paperilla
otsikko sodasta
luettu parissa sekunnissa
nälänhätä
unohtuu kansien väliin
joita emme enää aukaise

Tyttö kuin suolainen tuuli

Tyttö
kuin suolainen tuuli
juoksee bussiin

haluaisi olla jo nainen
kuski puhuu hänelle viroa
eivät ymmärrä toisiaan,
välissä Suomenlahti

varpuset visertävät
Seston pensaissa
tuoretta lohta, sitruunaa ja tilliä laukussa

ja kevät

pompin kiveltä kivelle
niillä lämpimillä kallioilla en tajunnut

että muiston ja tulevaisuuden välinen viiva voi olla ohut


kevään ja syksyn välinen viiva

jolla kuorin rapujuhlien tuoksun huoneesta,
mehevän ytimen;
tillin tuoksu leijuu
Sani laulaa radiossa
pöydillä avatut tomaattimehut
vodkapullot, koskemattomat,
kaadan viemäriin
sääliä tuntematta
kiillotan pinnat
teen hyvää työtä
pyyhin kaapin alta,
kävelen mielessäni sihteerin korkokengillä,
niitä on kymmenen paria, pirskotan hajuvettä, laulan,
olenkin Lumikki
ja konttorirakennus,
jota siivoan, lasinen arkku,
sanat, joista haaveilen, suudelmia
herättyäni poimin ne matkaani
liikun nopeasti, olen ainakin elossa.

Ja tämän tuoksun muistan aina.

***


Jään pois päättärillä.
Tuoksuko toi minut tänne takaisin?
Suuntaan tiilenpunaisen taloon päin
ihmisiä ei näy pimeällä tiellä,
vain valoja ikkunoissa
sumu roikkuu ajatusteni yllä
muistanko oikein, olinko joskus täällä?
väistän rakennustelineet
elämä on hiton hienosti vieläkin kesken
näin on oltava,
painan summeria

muistan

liettualaiset saapikkaat
Sinuhen leivokset
ja lahtelaiset katulamput,
pulleat mandariinit

ne kaikki olivat edessä
täällä, meren rannalla
ja nyt ne ovat takana

suljen silmät ja viivyn hetken siellä,
muistojen prospektilla

Itämeri raivoaa ennen jäähtymistään,
minusta huolimatta
ja nakutan tekstiä huoneessa,
jonka ikkunat on tiivistetty huonosti

astun arasti hissistä ulos,
ovi on auki käytävään,
vastassa
vahva paistetun ruuan tuoksu,
naurava lämpö.

Avuton

Runous on viimeinen paikka,
jossa on tilaa ihmiselle, sanoin hänelle.

Mitä havaitset toisessa ihmisessä,
se on sinussa itsessäsi, hän vastasi.

Hän osaa luonnostaan noutaa sanansa maisemasta.

Minä avuton tarvitsen sanoja mennäkseni tuohon samaan maisemaan.

Ilman häntä en havaitsisi sanoja, en löytäisi maisemaan enkä kirjoittaisi.

ONNEKSI OLKOON TERHI !

Terhi voitti arvaustietoleikin vastaamalla heti oikein.
Maailmanhistorian tunnettu henkilö, jota etsittin on
JEESUS NASARETILAINEN

Lainaukset ovat kirjasta:
NASAREALAINEN - JEESUS IHMISENÄ

Nasarialaiset oli Jeesuksen aikainen hengellinen
yhteisö. Osa tutkijoita on sitä mieltä, että Raamattuun
on käännetty väärin Nasaretilainen, joka tarkoittaa paikkaa.

Kirjan on kirjoittanut edesmennyt
suomalainen piispa E.G.Gulin.
Itselläni on kirjan kolmas painos vuodelta 1958.

Jos haluat laajentaa kirkon luomaa Jeesus-kuvaa
suosittelen kirjaa lämpimästi.

"Jeesus ei koskaan pakottanut ketään mihinkään.
Hänen seurassaan vallitsi täydellinen vapaus."

Kirjapalkinnoksi Terhi valitsi neljästä vaihtoehdosta
Risto Ahdin Ne kymmenen käskyä (Sanasato 2008)

ONNEA-ILOA-VAPAUTTA-VALOA : )

VIIDES LUUKKU 2009

Runoystävien nimet sanannettuna


ANNA-LIISA
Arvelen nauravani nopeuttamatta aikaa;
liitää ihmeissä, ilosissa sanojen aarrearkku.

EEVA
Epäilemättä ensimmäinen vaatimaton aaria!

JORMA
Jaettu omintakeisuus;
rauhan mittainen aamu.

PEGASOS
Pitää ehkä gastronomisista aforismeista
soittaen oikeaa sävelmää.

TERHI
Totuudessaan ehdoton runo
hopeinen ihmisyydessään -

VISA
Vallaton
iskevä sana! Anarkiaa.

Linnut

Annaliisa

Oi niin monenkirjavia lintuja
olen nähnyt huoneessani
pöyhkeilevin sulin pyrähtäneet
tähän hämärääni
etsimään pesää

eihän se täällä voi olla

tämä ei ole mikään lintujen maja
sanoin
käskevällä äänellä
heittäytyen askareisiin
niin tuiki turhiin
mutta kaikkihan niin tekevät

minä pyyhin pölyjä viuhuen
pyrähti lintu

luukusta

aringonlaskun puun latvaan

siellä se sävelsi keltaista laulua

Lyhyen hetken aamuauringossa
näinkin vihreät siivet

väreilevän ilman päällä liukuivat pois

Yhä
halusin
sinisen linnun
olin sen jo tavannut

liikutin kättäni eikä se säikkynyt pois
siivellään kutitti minut hereille
enkä nähnyt sitä enää
avautuessani unesta

Kun pelmauttelit mustaa viittaasi
silmieni editse
kuolin ensimmäisen kuoleman
se
erotti minut siihenastisesta elämästä
jossa
aika ei ole aika

on pimeä ja valo vastatuksin

Silloin ilmestyivät taivaan aukkoon
punaiset linnut

kauan taivastelin niiden tarkoitusta

Nyt ne asuvat täällä
enkä käsitä minne ne voisivat muuttaa

matkata kaukomaille
mutta missä on punaisten lintujen kotimaa

Lähetän ne luoksesi yöllä
kun unettomana
levottomasti alat siirrellä
itseäsi
ja
toivot unohdusta

hätistän linnut matkaan

kun tulenhehkuvat siivet sinua
hipaisevat
raukenet uneesi

Hopeayrtit siivissänne
laskeutukaa hänen iholleen
varoen
nouskaa lentoon
ettei hän herätessään pelästy
tuoksuvaa
voimaansa

Auringossa lentäkää
että silmät näkisivät taivaan ja pilvet
mäntyjen vihreät latvat
rantavedessä
läpättävän väreen kun tuulee

Punainen lintu on
musta maa aurinkomaa

viha ja uusi kosketus joka luo elämää

ikävä sormenpäissä ja sanojen jano
kielenkärjellä

Se nousee autiomaastakin siivilleen
uhmaten
tavallisuuden lakeja
*

Jokainen meistä on tähti

Heritage: SGR-I: Image Display of Big JPG
jouluntähti !!

Kuu

Tässä on se Kultarahakuu, joka oli mainittu Terhin kommentissa (kuvaa on manipuloitu).

Hullut askot

Ulkona pimeässä hehkuu punainen asko

Vieressä toinen punainen asko ja vielä kolmas punainen asko.

Punaposkiset askot

Pomppivat.

Hiukkaset ja aerosolit pöllyävät kun hehkuvat askot hihkuvat sohvillaan.

Pomp pomp.

Olenko tullut hulluksi?

Ei. Kun asko on tullut. Luulee minun olevan houkutuksille altis.

Ja kuu, tilipussini ainoa hopeapenni, lensi ajat sitten taivaalle.

Ei ole varaa sohvaan.


Tekis niin mieli heitäistä kanssas sohvalle,

oi asko.

Tylsyyden kohokohta

Annaliisa

Hukkuvat kirjaimet olisi
helppo pelastaa mutta nyt ei
ilmaisia toisia sanoja

nyt
olen pysähtynyt
olen
pysähtynyt

tiedän
että on mentävä
oli kengät tai ei
ja onko kukaan kuullutr minne menet

ja kuinka ihminen minä tylsistyy
ihmettelen
että silti välillä syntyy runo
ei
kun teen sen

tätä höpöttämistä
missä ei ole tolkun asiaa
tylsä ihminen
3.12.09

KOLMAS LUUKKU 2009

Aamulla näin tuntemattoman -

hänellä oli ystävän katse.


Lealiisa Kämäri 1979


Tämä on runoilijahistoriani toinen julkaistu runo.
Kodinkuvalehti, nuorten palsta 1979

TOINEN LUUKKU 2009

Runoilijan tehtävä on tavaton !

Ei ole tehtäväni arvioida sanojen todellisuutta,
lauseiden lainalisuutta. Voin ainoastaan kirjoittaa muistiinpanoja
elämästä, joka ympärilläni virtaa jokaisena hetkenä:

Maria kulkee huoneen lävitse,
kun pimeässä varjot ovat pysähtyneet
ihminen näkee oman peilinsä.

Äiti näkee vastasyntyneen silmistä vääjäämättömän ja
vaikka hän ei tietäisi mitä se on, katse piirtyy hänen
ihonalaiseksi kartaksi, jota hän seuraa
ilman vakuutusta, ilman hengityssuojaa, ilman lupausta,
ilman mitään takeita siitä, että säilyy itse hengissä.

Äiti yrittää varjella lasta teräviltä kiviltä - se on toinen kartta -
joka virtaa verisuonissa vääjäämättömästä katseesta,
kaikesta huolimatta.

Kuinka pitkälle läheisyys kantaa,
kantaako se vielä silloinkin, kun aakkosten sillat
lahoavat ja maatuvat kuin puu?

Ilman mitään varmaa tietoa Maria kulkee huoneen lävitse -

Penkolaatikko

Annaliisa

kalenteri puhuu totta
rauhaa
selkeää
kuudes päivä
ja lempilaulu kouraisee
ehkä sydän nyt pysähtyy
paikoilleen
mahtavat mitä tahtovat
kävin sinä ravintolassa
seinät
penkit
pöydät
en jaksa laittaa kenellekään vastaan
saati korottaa ääntä
jos tietäisin minnen mennä
menisin
kapakka tyhjä
miten minä voin silti siellä olla
juuri siellä
niin kuin hiljaisuus olisi juuri poksahtanut
minussa
voi aina tapahtua mitä tahansa
ihanan pehmeitä persikat tänään kermavaahdossa
laulamista
enkä lakkaa soimasta
kun tuuli vain vähän puhaltaa
nuotit törmäävät ihoon
palavat kiinni

ovatko nektariinit tänään tuoreita Georgios
lasihyllysi
näkymättömän kirkkaat
karistin vahingossa tuhkaa
sen läpi
yö pitää sinusta
mitään muuttamatta

Penkolaatikko

Annaliisa

Uskoakseen elämään on
muokattava itselleen jumala
mutta hän se valitsi ja jäi
että uskoisin itseeni
ja kun usko on palannut
voi alkaa muotoilla siitä sopivaa
tietosi rippeillä
hän ei tule saamaan mitään
hahmoa
ja nimi hänellä jo on

Koski

Annaliisa

syvä musta
kokoaikainen pyörremyrsky
voima on padottu
kauniisti paha villipeto
hukkaantuminen ei ole leikki
sinä osaat musiikin
minä puhun runoista
sinä sytytät tupakan
minä kieltäydyn
ettet taas aloittaisi
tanssimme Taipaleen tangoa
yksin askelin
järkytyn heräämistä
nukkumisen kuvia
en halua laskea vuorokausia taaksepäin
niin sinä puhut
että maailma on ympärillä
kosket kaukana
rannalla lämpimät kivet

Janottaako ?

Janoatko tietoa ?

-Täältä löytyy. Tämä instituutio.
Instant-tietoa – virallisina suupaloina.
Projekti-, prosessi-, ja potenttitietoa.
Katumis-, kasautumis-, ja katoamattomuustietoa.

( Palkkaluokassa y36)

Onko tunteennälkää ?
-Täältä löytyy. Sopivassa seurassa,
haluamananne ajankohtana -
luontaisenkaltaisilla aromeilla varustettuna.
On physiatriaa, fysiatriaa, kysiatriaa
propatriaa, fobiatriaa ja pelkää atriaa
Pehmusteilla ja ilman
luonnonsuolessa tai muovilla.

???????
Ai mitä! Sinä haluat!!
Saasta! Eläin!
Reviirit kustaan!

viivottimilla ja taskulaskimilla.

Palaan alkuun taas

Palaan alkuun taas.

Konttaan kovaa kyytiä
jokellan,
ja pureksin vanilijan
makuisia esineitä,
muodostan jo sanoja.


Kiljahduksia, kirkaisuja, kikatuksia.


Tässä iässä

palaan alkuun taas.

Yhä uudestaan.

Yhä uudestaan.

ENSIMMÄINEN LUUKKU 2009

Kohti talvipäivänseisausta:

Keto-orvokki (Viola tricolor) tekee
kuiville niityille alkukesästä mattoja.

Keräsin niitä tänään puutarhasta juurineen
ja istutin glögimukiin.

Eilen sain kutusun ylioppilasjuhliin,
niitä vietetään neljäntenä adventtina.

Euron runo

Tämä runo on kirjoitettu sitten
Rakkaudella.

Ei sen runon kirjoittamiseen
mennyt enempää kuin 25 sekuntia.

Mutta sen saa halvalla nyt.
Esim. joululahjapakettiin,
koristeeksi.
Enkelinkuvilla.

Tänään Vain 1 €!


Hintalaatusuhde
varmasti kohdallaan!

Viiden egen runo

Kas tässä,

runoni on uskomaton, ainutlaatuinen.

Aivan käsittämätön, rohkea.

Paljastan siinä ihan kaikki.

Mutta se maksaa.

Vain viis euroo!

Tiedustelut kirjoittajalta.

10 euron runo

Tässä.

Maksullinen runo
Se maksaa kympin.

Mutta en paljasta enempää
Tää on demo nääs.

Ainoa kappale.

Sydänverellä kirjoitettu.

Kysellä voi
allekirjoittaneelta.

Kohtaamisia

Annaliisa

Tiilenpunaiselle metallikaiteelle
tippuu sade
kengänpohjiin tarttunut hiekka rahisee betoniaskelmilla
lasiovi heijastaa männyt
filmi oli konaan musta
istuit siinä
valkoinen paita päällä
sinisellä sohvalla teräsovisen hissin vieressä

Cotton Club hattu olisi sopinut
parransänkeen ja synkään ilmeeseen
minä puhalsin savua
kun kortteja jaettiin sivupöydällä
halusivat pelata kanssasi
yhtään kattolamppua ei heilahda
tulen piirteitä kärjistävässä hajussa
ääni on pehmeä
tiilimuuri murenee yhä sirumaisemmaksi
vaikka et halua lähteä
herätän sinut

Penkolaatikko

Annaliisa/Lapsuudenkuvia

Veräjiä avattiin ja suljettiin
meheviä lantun lehtiä perunankukkia

uutispuuron aikaan pöydän ympärillä
rauhanjuhlat hiljaiset

Säätiedotus vihreän
silmän luona

Puinen maustekalapurkki pöydässä
koivukalikoiden päällä
kattilassa kuumat perunat leipää voita ja maitoa

Tämänpäiväinen juhla
meidät oli kutsuttu
tiesimme miten istua

Penkolaatikko

Annaliisa

Lämmintä evästä
koko pitkälle matkalle

Epäselviä paikkoja
epäilyttävää tarjoilua alkaa vertailla
Eksyttyä tietää
mikä koti on

Luja varustus
monelle lainattu
tiedän sen riittävän
siihen saakka kun olen

Omistamisesta riitelevien keskellä
lasken laulut jotka muistan

Peruskalliossa kivien vastakkain iskemisen haju
mikään ei muutu
muutama häviävä irtoava muren
muu ei hievahda
tietää vain enemmän itsensä
ja kysyy
mitä huomenna tehtäisi

*
Annaliisa/Uni

Kauhea väsymys piti nukkua pois
helvettiin kaikki päivät
lisää öitä unia hauskoja lentäviä
ahdistavia painajaisia
juoksemista puhetta
kummastelemista
unta unta
menkää muualle
nyt on minun vuoroni
ladossa parrujen päällä

enkelin siivillä olkia kankia lapioita
minä
ymmärrän kaikki
paitsi itseni

minulle voi puhua
läkkiseppä ja silakkakauppias
pihasta pihaan
kielellä piti kokeilla kieltoja
liimata kiinni pakkasrautaan
ennenkuin tuli kevät
sille verannalle
en tiennyt mitään
-repesi pumpulipilvi
*

Annaliisa/Penkolaatikko

Pimeessä on vain pimeetä, kuule
täällä on taivas ja maailma
Joskus näkee ihan selvästi maailmassa
pirullisen valon, josta
ihmiset eivät tiedä mitään, vaikka
näkevät juuri siksi kulkea kompastumatta

Tämä on loitsu, sinulle
Aurinko nousee, vaikka
on laskenut
Herään, vaikka olen nukkunut
Kiellän vaikka olen myöntänyt
Anna aina senverran ymmärrystä, että
edes jokin pienempi asia palautuisi
siihen järjestykseen, jota
tarvitsen joka päivä
elääkseni yhden tämänvertaisen elämän

A-L

Bankrotti

Kirjat ovat kenties
parhaimmat arvopaperini,
kirjahyllyt niiden
tukevimmat tallelokerot,

Mutta kirjakaupat,
kirjamessut,
koko kustannusmaailma
pelkkä peliluola,

jossa voin tuhlata sanani,
ainoan omaisuuteni.

Tavutkin muuttuvat
niissä hikisiksi
penneiksi,
joita lähinnä lataillaan
kesäisten
kirjallisuustapahtumien
pajatsoihin.

Googlaan ja googlaan,
ja olen jo aivan sanaton.

Missä lähde,
josta kirjaimet pisaroivat
raikasta tihkuaan,
nuo villit, pitelemättömät.

Aamuhurme

Itäisellä taivaalla,
marraskuussa
tuoksuva,
ruusunvärinen
hurme?

Miete ja viihde

Vähätteleekö silloin toisen tunteita
jos ei suostu edes
bang, bang
valehtelemaan.

Kirsikkayöt

Yöt
vierivät ohitse

kirsikat kirsikat

niin terävät valot
liukuvat yli tiheän syksyn

Pysähtyy
mustikkahämärä
puristaa mehunsa
maahan

Pehmeät ratapihat

pehmeät ratapihat

Tiheä kuusikko

Kuusikko

tiheä aavistuksista

aikeista
ajatuksista
asenteista
teoista

tiheä tiheä tiheä

niin tiheä teoista, tiheä askelista, tiheä tiedosta tiheä asenteista tiheä ajatuksista, tiheä aikeista, tiheä aavistuksista

pihkasta ja neuloista tiheä
tuoksusta tiheä,
sateesta tiheä
pimeän tiheä
hämärän tiheä
valon tiheä
kimalluksen tiheä
paluun tiheä

tiheän tiheän valoa, pintaa tiheän, vierivän pisaran tiheän oma

on kuusikko

myös sateen täysi, sateen suoristama, sateen pesemä,

lionnut, muhkean viherä, multaisen muheva, litteä, maata myötäilevä, maasta aikova, maassa lepäävä,

lepäävä lepäävä,

hiljainen, pesty, lepäävä, taas enteilevä,

taas aikova, taas ajatteleva taas tekevä
palaava yhäti levossaan palaava.

Kuusikko palaava. Palaava. Palava. Palaava. Palava.

Yhäti, aina, uudestaan

palava tiheään palaava.

Penkolaatikko

Annaliisa/Suopursuhumala

Korven siimeksessä minä elän ja synnyin
täällä ovat ruohomättäät
karhunjäljet
neitseeksi tekevä maan haju

etanan kotiloita sateen jälkeen kokolattiamatto makuuhuoneessani
karhumiehen suudelman jälkeen uppoan sammaleelle
niin etääntyvät minusta tähdet karpalosuolla niittyvillan
valkoiset tupsut marjat kerätään koppaan

ja jäävät askelten jäljet siinä on hohdokas polku
ulkona katseiden raitilta
minuun tuijottavat kaikki kasvit puut
ja tumma lammikko
lintu kurluttaa mättäällä en kuulu sen elämään
se nyppii sammalikosta jotain nokallaan
ja katsoo välillä häiritsijäänsä
- se ei tiedä että silittäisin sitä
- yrittäisin opetella sen kieltä
- liitää niin kuin se

Kuinka vesi pysyy tummassa silmässä
eikä haihdu vuosienkaan myötä
ensi talveksi kudon karpalon punaisen villapaidan sammalraidoilla
saisinpa sen tuoksumaan suopursulta
Entä
ne juolukansiniset elokuut karhumiehen piipun syttyessä
vaelluksen päätteeksi
hylätyn eräkämpän oviaukolla

Siihen lämpöön minä itseni puserran
karhunsyliin
villansyliin
kerran vielä
aion maistaa karpaloita
pyörittää niiden himmeää ihoa käsissäni

Karhumies metsästää elokuita
kämmenellään kirpeät marjat
Suon tuoksu suussani
metsittyneellä ihollani
tihenevän usvan jano
Suopursuhumala

Penkolaatikko

Annaliisa/ Ikoni

Yöt ropisevat huoneeseen
enkä saa unta
en ole yrittänytkään
Leifin Ikoni
pitää minut valveilla
ja ajattelen kuinka hän mahtaa elää
En tiedä mutta pelkään
hänen puolestaan
eikä puolesta voi
kuin piiloutua
olla pois
raukkamaista
niin on
Ja minuja riittää
ja inhoan väsyttävää oloa
Mitä minä oikein teen
Entä sinä
-98

Kuuden taalan tyttö/muusa

Se sanoi että sitä janottaa, on nälkä ja vituttaa.
Tarjosin sille lihiksen kahdella nakilla
ja puistonpenkillä yhden keppanan.
Se kertoi minulle sitäsuntätä viisi minuuttia.
Katsoi silmiin sekunnin tai kaksi. Ja katosi.
Nyt kun se tulee kadulla vastaan, ei se tunne.
Ei tiedä että otin sen sisältä voimaa, jotakin
energiaa, tähänkin mikälieneerunoon -
mikä sen lienee runoksi runnoo,

1 000 000 $ Baby

Eihän se kauaa kestäny,

mutta ainakin sai kuulla,

miten parisuhteessa pitää olla.

Naiset on monopolisoinu nää jutut.

Opetusvideona katsottiin sitä Kaasin konserttia,

missä se vaihtaa mustan puvun valkoiseen puolivälissä.

Sä olit päättänyt, ettei kukaan enää pompota sua.

Ei kuulu mulle, jos sua koulussa kiusattiin.

Paitsi että alko vähän kuulua, kun uskalsin arvostella.

Ikinä ei ole kaikki valkoinen muuttunut mustaksi yhtä äkkiä.

Olihan se hieno joulu

- ihan totta - se tapahtu jouluna .

Silloin oli se tsunami.

Mulla oli tsunami kotona omasta takaa.

ps. Et sä ollu yhtään Tanja Karpelan näkönen,

vaikka mä sanoinkin niin.

Laiva

Annaliisa/-98 Vanhat

Tuulee
merellinen vettä
mikä leikkipaikka
Mikä majakka seuraavaksi näyttää rannan läheisyyden?
Tässä kerroksessa tanssitaan ja soitetaan rumpuja lauletaan
toisessa kauppaa myydä tai ostaa
liian tai vähän puolelle keinuvat kerrosten lattiat
maa ei enää erotu ja siellä ovat kaikki suunnitelmani
täällä en ole kukaan
Gregoriaaninen kirkkolaulu
satojen vuosien takaa
syntyy ja jää kiirimään vetten päällä
kurjalistokorttelin likaisiin sokkeloihin
niinkuin unet
kohtaavat tienoot toisensa
mystiikka seisoo kanssamme tämän maton päällä
ja istuu pyöreään pöytään
Myrskyn läikyttämä epäjärjestys
kääntyy vähitellen sanoiksi pelosta
kuuntelen kun vastaat
Painetun tekstin viisauksista kumpuaa keskusteltavaa
kirjoinemme kosketamme tuttua maata
kätesi viiltää pehmeää naarmua veteen
unisssani olen aina nähnyt aallonmurtajalle
Nyt kun kävelen rantaan
ajattelen viimesyksyisen joutsenen laivaksi
kunhan ei myrskyä

Juna

Annaliisa 26.11.09



Juna

Ja kuule. Se tuli sopivasti

je heijasti sinisen kylkensä.

Vai oliko se taivaan väri sillä hetkellä.

Kaikki.

Mikä ihmeen kaikki.

No hän tuli sitten.

Juna tuli ajoissa.

Kadunkulmaan mennessä

peilautui ikkunasta toinen tummatakkinen häneen takaansa.

Ja ties mistä syystä ajatteli että menisi jonkun liikkeen ovesta sisään.

Puhelinkauppa, katukioski, thairuoka, vaatekauppa.

Hän avasi oven ja katseli puseroita ja takkeja pyörivissä telineissä

kadotti tummatakkisen siellä kaupassa.

Minne se jo ehti kadota eihän tässä

kauan ole mennyt.

Hän jäi kirjakaupan ikkunan eteen odottelemaan.

Dekkaritarjouksen kannessa oli stetson ja takin kaulus

joka heijastui tummatakkisen taustalla

kun hän läheni katua punaisen auton ohi

saman kuin kirjan kannessa

Latvialaisesta mytologiasta

Terhin Tammi runoon löytyy seuraava suora lainaus esipuheesta jossa maan kielellisiä juuria selvennetään lyhyesti: Amanda Aizpuriete: Vihreäsilmäinen yö.(Latvia)

"Latvialaisessa mytologiassa ja dainoissa(?) tammi symboloi nuorta miestä tai sulhasta, lehmus nuorta naista ja morsianta. "

Säätiloja

Annaliisa 26.11.09

Kun oikein tuulee ja myrskyää
pienellä järvellä
kuvittelen olevani rohkea kun uskallan
kävellä tällä ilmalla järven ympäri
Harmaalle iholle tuuli pieksee värin ja tunnon
syksy mellastaa
niin
että kertakäyttösadetakki riekaloituu
Ovesta
pääsi sisään myös hiljaisuus
Huokosissa velloi haaksirikkoisten laivojen
viinilaatikoiden huuru

Sisi

Pidä pyhä tavarasi

kaikine ismeinesi
rahastoinesi, paastoinesi
näyttelyinesi, myyjäisinesisisisi

Pidä sammiosi satusi, saarnasi

(joita ei ole)

nuku yösi valvo päiväsi, ota lääkkeesi
syötä sorsa, lypsä pyhä lehmä

Poplyriikkaa

Tämä Ismo Alangon kappale ottaa kantaa sanojen luonteeseen, nimenomaan niiden onomatopoeettiseen ilmiasuun. Kyseinen biisi sovitettuna on tulossa Swing It! -yhtyeen Rakkauden valot ja varjot -konserttiin (13.2.2010), mikä ennakkomainoksena sivumennen myös mainittakoon:

http://www.youtube.com/watch?v=NyP9rAsVwfc

Auts 2, romantiikkaako edelleen

Kirjoitti paperille
-Minä rakastan sinua.
Pyyhki pois, kirjoitti uudestaan, uudestaan
Pyyhki pois, mutta paperille jäivät jo
sanojen muotoiset terän jäljet
Rypisti paperin, heitti pois. Huokaisi,
sanoi alkavansa alusta.
Ei huomannut sylissään
sanojensa murusia.

Auts

Nuori mies
viilsi puukolla haavan
kylkeen sydämen ja sen keskelle
rakastettunsa nimen. Sanoi nimen ääneen
ja käveli pois.
Syksyllä
neljäkymmentä vuotta myöhemmin
mies palasi puun luo, etsi, etsi
mutta ei löytänyt sydäntä. Muisti
tytön nimen ja hiusten tuoksun.
Sanoi ne ääneen. Potkaisi puun runkoa.
Ja katso - haavasta varisi tuhansia lehtiä
joilla oli pojan sydämen muoto.

TYHJÄTILA

kellokorttijonoista
leipäjonoihin
marssia miinakentillä

pyhiinvaeltajat kumartuvat suutelemaan
kuollutta kiveä
pyhiinvaeltajat kumartuvat suutelemaan
karvaista kättä
kylpevät pyhänjoen
pyykkivedessä
eivät lähde lentoon

auringon tulikielet nuolevat hikoilevaa nahkaa
hevoset hirnuvat
kumi palaa
tahdon Tiina Tiikerin
takaisin radioon
isänmaa
kaipaa takaisin
isin syliin
täytetään tyhjätila
kloonataan
Kekkonen
takaisin!

Sananlaskuja

Joka itsensä ylentää, se pääsee tosi-tv ohjelmaan.

Joka itsensä alentaa, se saneerataan ulos ensimmäisenä.

Den som kapsejsar på en kataja, kan uppskatta sig som lycklig, därför att antalet katajier har minskats.

Päivän jäsenet

Aamun otsa
päivän kämmen
illan kainalo
yön syli; yön selkään pakenevat,
katoavat kaikki tyynni

Ambivalenssi

Soitin isälle ja kerroin arjen murheistani:

Hän sanoi:

"Tyttö, ala tekemään kunnon töitä, ei tuosta tule mitään!"


Mummon poikaystävä soitti:

"Sinun virheesi on ollut se, että tuijotat liikaa titteleihin.
Ala mieluummin lukemaan bisnestä ja venäjää,
pelisi ei varmaankaan ole vielä menetetty."


Repesin itkemään, vaikka aurinko paistoi kaiken yllä.


Miksi minä hupsu tyttö en ole koskaan uskonut

rakkaiden isieni sanoja, jotka tarkoittavat varmasti vain parastani?


Hekö eivät ymmärrä,

että minusta on tullut

heidän poissaollessaan runoilija?

Että sitä minä olen aina tahtonut -

kaikki tähänastinen on tähdännyt siihen?


Minäkö hullu?

Uskon runoilijaa,

joka on sanoissaan läsnä:

Lakkaa murehtimasta

ja tee tehtäväsi,

jonka elämä sinulle antoi.

Runoilijakohtaamisia

Annaliisa/2009


Takkinaulakko

Huoneellinen runoilijoita

salaattivoileipiä ja glögiä

Kolmioita ja tikapuita

monta luuta jo kipsattu

kun ei tiedä mihin suuntaan kirjainrivin

painopiste ja maan vetovoima

asettuu

Jokaisen omin maa
hiljakseen
maistellen
erottuu

Keskellä autiotaloa palaa
kynttilä