keskiviikko 2. joulukuuta 2009
TOINEN LUUKKU 2009
Runoilijan tehtävä on tavaton !
Ei ole tehtäväni arvioida sanojen todellisuutta,
lauseiden lainalisuutta. Voin ainoastaan kirjoittaa muistiinpanoja
elämästä, joka ympärilläni virtaa jokaisena hetkenä:
Maria kulkee huoneen lävitse,
kun pimeässä varjot ovat pysähtyneet
ihminen näkee oman peilinsä.
Äiti näkee vastasyntyneen silmistä vääjäämättömän ja
vaikka hän ei tietäisi mitä se on, katse piirtyy hänen
ihonalaiseksi kartaksi, jota hän seuraa
ilman vakuutusta, ilman hengityssuojaa, ilman lupausta,
ilman mitään takeita siitä, että säilyy itse hengissä.
Äiti yrittää varjella lasta teräviltä kiviltä - se on toinen kartta -
joka virtaa verisuonissa vääjäämättömästä katseesta,
kaikesta huolimatta.
Kuinka pitkälle läheisyys kantaa,
kantaako se vielä silloinkin, kun aakkosten sillat
lahoavat ja maatuvat kuin puu?
Ilman mitään varmaa tietoa Maria kulkee huoneen lävitse -
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tervehdys ystävät,
VastaaPoistavalitsin toiseen luukkuun vanhan tekstin, joka löytyy täältä blogista nimellä Maria kulkee huoneen lävitse. Nyt näette version, joka on tehty edellisestä tähän muotoon Riston kurssilla hänen ohjeidensa mukaan. Ajattelin, ken tahtoo voi vertailla versioita ja pähkäillä muutoksia.
Kolme viimeistä säettä sytyttivät. Viimeinen lause on erityisen mieleinen, filosofialtaan. Siinä on ihmisen usko.
VastaaPoistaHieno kakkosluukku. Erittäin filosofinen runo. Tuosta minunkin mielestäni elämässä ja kasvamisessa on kysymys: lapsuudessa syntyneestä läheisyyden kokemuksesta tai sen puutteesta, perustasta. Myöhempi rakentuu sen päälle.
VastaaPoistaJättäisin 3 ekaa säettä (irrallisia?) pois ja aloittaisin väkevästi Mariasta. Se olis siinä!
VastaaPoistaKiitos! Kiitos! Kolme ekaa säettä ja otsikko on vahvistettu runonpuhuja> tarinan ylös kirjaaja, filosofi, joka voi vain hämmästellä... Kiitos vinkistä T, mietin asiaa myöhemmin, koska se muuttaa tekstiä niin paljon :) Näiden virvoittavien kannustusten jälkeen siirryn taasen tilaustyöhön. Syön puuron ja laskeudun harjulta alas, maston juureen kirjoittamaan. Aihe säilyy samana: Ave Maria - Lauran tarinallinen joulu. Muuten ensi ti Ristinkirkossa klo 19.
VastaaPoistaMaria kulkee kaikissa mahdollisuuden luomisen huoneissa. Ja tuosta Mariasta aloittaisin minäkin tämän runon.
VastaaPoistaMaraiat antavat lapsille kaiken tarpeellisen juuri tuolla tavoin, olemalla läsnä.
Minulle Marian huone on yhtä kuin Tulimaa, haparointia ilman mitään varmaa tietoa, uskoa, uskoa sellaiseen, mitä ei edes vielä kunnolla hahmota, mutta joka on oikein.
VastaaPoistaVoi kuinka mielenkiintoista lukea eri tulkintoja/ajatuksia Mariasta!
VastaaPoista