Annaliisa
kalenteri puhuu totta
rauhaa
selkeää
kuudes päivä
ja lempilaulu kouraisee
ehkä sydän nyt pysähtyy
paikoilleen
mahtavat mitä tahtovat
kävin sinä ravintolassa
seinät
penkit
pöydät
en jaksa laittaa kenellekään vastaan
saati korottaa ääntä
jos tietäisin minnen mennä
menisin
kapakka tyhjä
miten minä voin silti siellä olla
juuri siellä
niin kuin hiljaisuus olisi juuri poksahtanut
minussa
voi aina tapahtua mitä tahansa
ihanan pehmeitä persikat tänään kermavaahdossa
laulamista
enkä lakkaa soimasta
kun tuuli vain vähän puhaltaa
nuotit törmäävät ihoon
palavat kiinni
ovatko nektariinit tänään tuoreita Georgios
lasihyllysi
näkymättömän kirkkaat
karistin vahingossa tuhkaa
sen läpi
yö pitää sinusta
mitään muuttamatta
Hienoja runoja tänääkin,Anna-Liisa .- kaikki kolme - menköön näin, vaikka nippukritiikistä voikin tätä nykyä joutua tilille.
VastaaPoistaJoku voisi kutsua laatikkoasi aarrearkuksi tai lippaaksi, mutta jos laatiikko sopii "maisemaasi" paremmin , niin mikäs siinä sitten.
Kiitos, ja hyvää työpäivää, pitää mennä...
VastaaPoistaTässä kuuluu joku mennyt muisto vahvasti läsnäolevana edelleen. Kuuluu musiikkia (bouzukia?). "Nuotit törmäävät ihoon palavat kiinni" on vahva ilmaus.
VastaaPoistaNiin, musiikki on se, hyvin vaikuttava asia siis ilmiö.
VastaaPoista