Naistenko syy siis tämä ilmastonmuutoskin...no voihan se olla. Tunnustan, että minulla on hiuslakkapullo ja suihkutan sitä hiuksiini, jos on tärkeä tapaaminen miehen kanssa. Pitkät kierrätyssessioni roskiskatoksella vesittyvät kertalaakista.
Mutta hellyttävä runo kuitenkin on,ja tuo itku on mielenkiintoinen elementti. Itkevätkö tytöt? Itkua tulee nykyään tältä naiselta harvoin, mutta silloin kuin suolakiteet puskevat silmistä nesteen muodossa, niin loppua ei näy. Tunteet ovat pelottavia sanotettavia, niistä on vaikea kirjoittaa.
Tuosta runosta tulee mieleen se färsaarelainen runoilijatar (nimeä en muista), joka viime kesänä kirjailijakokouksessa esitti runojaan laulamalla. Hän sulattaa kyllä keskikokoisen jäävuoren kirkkaasti alle minuutin.
syyllisille" kiitoksia, kuten myös Pegasokselle. Färsaarelainen runoiljatar taisi olla Lise Sinclair -juu, kyllä kyllä silloin pikkuveskukin lämpeni viisiastetta.
tuo Seamus Heaney-tunniste liittyy hänen runoonsa Omantunnon tasavallasta. Katkelma siitä menee näin: "...että kaikki elämä sai alkunsa/ niiden kyynelten suolasta, jotka taivaanjumala itki/nähtyään unen jossa hän oli yksin iäti." -jotenkin noin, käännös Jyrki Vainonen
Hyvää Itsenäisyyspäivää, mä lähen nyt korjaamaan fillaria ens'viikkoa varten.
Tässä suolaisessa työtössä ja partaa nauravassa auringossa olisi myyttisen rakkausrunon aineksia - miten on Jorma, pois realismista, uusi aluevaltaus, kiinostaisiko?
Mittee se Lealiisa nyt. "myytillisiä" tarinoitahan minä olen kuvitellut kirjoittaneeni koko ikäni. Realismia on ollut ainoastaan kirjeissä Kelalle, työkkäriin, ja jollekin toimeentulotuki-rakkaalle, ja kaiketi aika vähän kait niissäkään. Kiitos kommentistasi. ps. ilmastonmuutos on oiva myytti.
Jatkuva väärinymmärretyksi tuleminen tuntuu aika ikävältä, onko se viestin välittäjässä vai vastaanottajassa - vaiko molemmissa. Energiaa kuitenkin menee aivan turhaan, hukkaan.
Tarkoitin sitä, että suolainen tyttö, meren neito, suolatar joka lämpenee, siitä saisi myyttisen tarinarunon, jossa ydellä tasolla kulkee myös ilmastonmuutokseen kannanotto>"piiloitettuna." Hänen rakastettunsa olisi vanha parraks aurinko. He kohtaavat toisensa, mutta ovat saavuttamattomia toisilleen. Kylmä ja kuuma kuin päivänsäde valo, menninkäinen pimeä. Tämä on minun tapani nähdä tämän runon mahdollisuudet. Ja runohan jo on sinällään hyvä - näin minä luin sen.
Mielikuva sinusta runoilijana on itselläni enemmän realistinen> vahvasti ja tarkasti faktoissa pysyvä, "toden-todessa pysyvä." Vaikkakin niin sinulla kuin myös meilä on kaikenlaisia runoja.
Lealiisalle paljon kiitoksia pohdinnoista. Mutten en nyt jaksa avata poetiikkaa (runousoppia), yritän pysytellä oman poesikseni (runotaitoni) epäm. poluilla. Hih. Olen siis lueskellut, edelleen, Savukeitaan Poetiikan ykkösosaa, kuten myös Ville Hytöstä Parnasso 7/09.
Minulla on vielä se Parnasso lukematta, pöydällä vasta eli vihta pitäs päästä tosi pitkään saunaan ja uneen ennen luentaa. Hypettää liikaa mulla. Mutta nyt tänään helpottunut ja onnellinen, kun näin kokonaisuuden, joka toimii, on hyvä tiedostaa, että kanntatti harjoitella 7 konserttikässäriä juuri tähän Ave Mariaan.
Suolaisella tytöllä on ihan varmaan ilmastonmuutoksellista voimaa.
VastaaPoistaNaistenko syy siis tämä ilmastonmuutoskin...no voihan se olla. Tunnustan, että minulla on hiuslakkapullo ja suihkutan sitä hiuksiini, jos on tärkeä tapaaminen miehen kanssa. Pitkät kierrätyssessioni roskiskatoksella vesittyvät kertalaakista.
VastaaPoistaNaisten syy, ilmastonmuutos, eikö siitä voi päätellä kuinka suunnatonta vaikutusvaltaa käytämme..
VastaaPoistaMutta hellyttävä runo kuitenkin on,ja tuo itku on mielenkiintoinen elementti. Itkevätkö tytöt? Itkua tulee nykyään tältä naiselta harvoin, mutta silloin kuin suolakiteet puskevat silmistä nesteen muodossa, niin loppua ei näy. Tunteet ovat pelottavia sanotettavia, niistä on vaikea kirjoittaa.
VastaaPoistaNiin ovat nuo tunteet vaikeita, ne ovat jokaisella samallatavoin epeteltavissa, eivät ne ole kenessäkään valmiina, kun tilanteetkaan eivät ole.
VastaaPoistaTuosta runosta tulee mieleen se färsaarelainen runoilijatar (nimeä en muista), joka viime kesänä kirjailijakokouksessa esitti runojaan laulamalla. Hän sulattaa kyllä keskikokoisen jäävuoren kirkkaasti alle minuutin.
VastaaPoistasyyllisille" kiitoksia, kuten myös Pegasokselle. Färsaarelainen runoiljatar taisi olla Lise Sinclair -juu, kyllä kyllä silloin pikkuveskukin lämpeni viisiastetta.
VastaaPoistatuo Seamus Heaney-tunniste liittyy hänen runoonsa Omantunnon tasavallasta. Katkelma siitä menee näin:
"...että kaikki elämä sai alkunsa/ niiden kyynelten suolasta, jotka taivaanjumala itki/nähtyään unen jossa hän oli yksin iäti."
-jotenkin noin, käännös Jyrki Vainonen
Hyvää Itsenäisyyspäivää, mä lähen nyt korjaamaan fillaria ens'viikkoa varten.
Voipa olla kyse myös sisäisestä ilmastonmuutoksesta! Suolaiset tytöt ovat suloisia ja partaansa nauravat auringot rakastavat heitä :)
VastaaPoistaTässä suolaisessa työtössä ja partaa nauravassa auringossa olisi myyttisen rakkausrunon aineksia - miten on Jorma, pois realismista, uusi aluevaltaus, kiinostaisiko?
VastaaPoistaMittee se Lealiisa nyt. "myytillisiä" tarinoitahan minä olen kuvitellut kirjoittaneeni koko ikäni. Realismia on ollut ainoastaan kirjeissä Kelalle, työkkäriin, ja jollekin toimeentulotuki-rakkaalle, ja kaiketi aika vähän kait niissäkään. Kiitos kommentistasi.
VastaaPoistaps. ilmastonmuutos on oiva myytti.
Jatkuva väärinymmärretyksi tuleminen tuntuu aika ikävältä, onko se viestin välittäjässä vai vastaanottajassa - vaiko molemmissa. Energiaa kuitenkin menee aivan turhaan, hukkaan.
VastaaPoistaIlmastonmuutos on muuten hemmetin hyvä myytin aines runoon. Kiitos tuosta färsaari-vinkistä. :)
VastaaPoistaTarkoitin sitä, että suolainen tyttö, meren neito, suolatar joka lämpenee, siitä saisi myyttisen tarinarunon, jossa ydellä tasolla kulkee myös ilmastonmuutokseen kannanotto>"piiloitettuna." Hänen rakastettunsa olisi vanha parraks aurinko. He kohtaavat toisensa, mutta ovat saavuttamattomia toisilleen. Kylmä ja kuuma kuin päivänsäde valo, menninkäinen pimeä. Tämä on minun tapani nähdä tämän runon mahdollisuudet. Ja runohan jo on sinällään hyvä - näin minä luin sen.
VastaaPoistaMielikuva sinusta runoilijana on itselläni enemmän realistinen> vahvasti ja tarkasti faktoissa pysyvä, "toden-todessa pysyvä." Vaikkakin niin sinulla kuin myös meilä on kaikenlaisia runoja.
Lealiisalle paljon kiitoksia pohdinnoista.
VastaaPoistaMutten en nyt jaksa avata poetiikkaa (runousoppia), yritän pysytellä oman poesikseni (runotaitoni) epäm. poluilla.
Hih. Olen siis lueskellut, edelleen, Savukeitaan Poetiikan ykkösosaa, kuten myös Ville Hytöstä Parnasso 7/09.
Minulla on vielä se Parnasso lukematta, pöydällä vasta eli vihta pitäs päästä tosi pitkään saunaan ja uneen ennen luentaa. Hypettää liikaa mulla. Mutta nyt tänään helpottunut ja onnellinen, kun näin kokonaisuuden, joka toimii, on hyvä tiedostaa, että kanntatti harjoitella 7 konserttikässäriä juuri tähän Ave Mariaan.
VastaaPoistaSe runoilijatar taisi olla Shetland-saarilta kotoisin. No, ei se mitään, ei tätä kuitenkaan enää kukaan lue...
VastaaPoistaKyll vähän nolottaa, jos ja kun ollaan huhuiltu ihan väärällä saarella!
VastaaPoista