Se pyöreä jonka sisällä kaksi viivaa liikkuu
ääni on erivärinen keittiössä, olohuoneessa

pyöreä jonka sisällä kaksi viivaa liikkuu
minkä aurinko osaa luonnollisesti

jonka sisällä kaksi viivaa liikkuu
minttauslaite jolla ihminen luulee kesyttävänsä

sisällä kaksi viivaa liikkuu
heijastus jostakin mitä ei voi hallita

kaksi viivaa liikkuu
vain lapsi piirtää yhtäaikaa maailman

viivaa liikkuu
molemmilla käsillä, hetkessä

liikkuu

kuu.

Talo metsän reunalla
tyhjä
ilman ovea
hiivin sisään odottaen kohtaavani jonkun
kauhtuneet matot
sameissa ikkunaruuduissa hämähäkin verkkoihin
kuolleita kärpäsiä

Pihalle ilmestyi mies
-Miksi talo on ilman ovea?

- Ehkä lähtijä otti sen mukaansa
ja rakentaa uuden talon oven ympärille!

Mitä mies täällä tekee
onko hän ominut talon itselleen
mutta ei
kävelee tästä joskus ohitse

Olin
vain kävellyt sisään
katselin kaikkea mitä oli jätetty
mätänemään talon kanssa

Minne tästä oli lähdetty
????????????????????

Pientä tihkusadetta auringon lomassa
niinkuin maasta nousisi värejä

pitkiä leijuvia juovia

ovatko metsän henget tänään tanssivalla päällä
ehkä
sammaleen alta nousee myös tuo ääni
kuin
hellä hyräily
tanssivien värien tahtiin

nokkosperhonen häviää

ukkonen
tulee lähemmäksi
unessani juoksen seuraavaan taloon

Asfaltilla on oma tuoksunsa
ja
huomattavan montaa pitkää katua reunustavatrehevät lehmukset
tavaratalojen
ovilla on vilkasta
joukossa
helposti unohtuvat vakaat päätökset olla tarvitsematta
mitään
samaan aikaa olla mukana kaikessa ja
jotenkin pois
tietämättä mistään sen kummemmasta

Irtoavana kuohuva

.

Haluan herätä ja nähdä unta sinusta vielä

kauhovat kädet lakanoiden parvet

valkeakuulaan reisi

sipulikukat kasvavat kämmensyrjästä

kätesi siivet, leveät lapiot mahtuvat

polulle

monta sanaa silmiä

sydämen selkään selkä

posken varassa - ohimo

halusi haluamisasioita

soittaa ja kuunnella

hengittää sokerikoivua sateessa

hienoja karvoja kanavissa silmut

tarttua lanteista, painaa

reidet korvilleen ei kuule

piilossa sulkea silmät

   tarttuu varvikossa tähdyke

   takertuu katkeileva varvikko

   tartun sinuun tähdykäiseni

siemenkodista valuu vesi

kaipausta esittää iho

irtoavana kuohuva

vuodevaatteet jo levollisina, kesyt

viime kesän voimaan kääriytyneenä

annan sinulle sipulin

toivon ja en toivo, että

olisit kuollut

kierrä voimakas ote

kierrä kasvot kämmenet auki

pois puiden latvat, pitkiksi päivät

välimatkat lyhyiksi

rinnat kauniiksi

aamu höyryää silmäluomien läpi

aikaa muutama minuutti, valokasvosi

haluan herätä ja nähdä unta sinusta vielä

.

. © chr.

On aika (jälleen) ottaa esille uskonasiat:
sataako lumi Lahteen tällä viikolla,
kumpi harju hohtaa ensin valoa?
Äänestä. Turbotuulella tai ilman.
Onko Jorman pyörässä talvirenkaat?
Äänestä. Tarvitseeko Jorma talvirenkaat?
Montako kertaa auto(t) lähtevät liukuun
Supoankadun mäessä ennen Karjalankatua?

Suomenlaulu

Suomessa ei ole kaupunkeja, on betonia, asfaltiksi muuttuneita
kärrypolkuja, laatikkoja kutsutan taloiksi.

Koti-ihmisiä on paljon, pimeää riittää

monta kuukautta, kylmää vielä pidempään.

Puhutaan kielialueista. Vieraista kielistä.

Kysytään kuka vei kielen. Aukaise suu!

Sydänmaat, avohakkuut, juuri istutettu koivikko, 

siellä missä virran varrella kasvaa lehtikuusi, siellä asuu

shamaaninainen. Mutta ikimetsiä täältä ei löydy

ikijäätä kyllä, se on usein kielen päällä,

ankarat olosuhteet ovat muovanneet sen

kulmikkaaksi, mutta koreaksi, hitaasti lämpiäväksi,

syttyessään palavaksi se on silkkaa sokaistunutta

riehuvaa liehuvaa kielitunnetta

Niin on näillä pitkospuilla runoilijan kuljettava Peltoniemestä
seuraavaan nojattava suopursun tuoksusta suonsilmään.

kärsivästi ja kärsivällisesti, nöyrästi oven karmit kaulassa 

pirunpolskalla mennään ja surumarssilla takaisin tullaan

yöttömän yön rannoilla on runolaulajia, hetken aavaa pintaa
pelkkää haavaa. Järvet, ne ovat metsäjärviä.

Hämeestä on merelle pitkä matka, vieraisiin satamiin.

KOMMENTTILYRIIKKAA / käyttörunoutta

 #Magneettimedia: "Modernin ja nykytaiteen tuotteet ovat usein sairaan mielen heijastuksia." #persut

Aleksis Salusjärvi: "Kiven ongelma ei ollut arvostuksen puute, vaan hulluus. Kunnian sijaan hän olisi tarvinnut lääkitystä ja terapiaa."

*********************************************************************************

Jo valkenee!MielenKieli 

ja kaukainen avautuu; 

ranta

koin tähden yllä 

Valonkantaja

 vrt [Lusifer-myytti]

purskahtaa

nauru:

otsoonikerroksen aukko

ja katso – maapallo on litteä edelleen -

Aurinkousva kiirehtää

pois pois pois

alta Kivet ja Timot

Pohjan tuulet Louhi nostattaa

ja palkeet

soi soi soi

Väinö Väinö missä on se Väinö

magneettiset

pin-koodit

sala(liittoteoria)sanat

viserrykset

verkoissa

lintu vai kala lintu vai kala

ranttantiliallatillallei

Pietarit lyö piirileikkiä 

jukolassa ja toukolassa

karhu karhu tanssi!va kun kuka rumpua lyö

tapiolan vainiosta:

impivaaran aukosta imukupilla

kiskotaan sammaloitunut 

The Rolling Stone Head

Karjalan Uusi Kuningas

Äkkinäisen hulluuden ja mielenvikaisuuden sairaaloisessa tilassa kirjoitettua nykytaidelyriikkaa:mikä oli se kuka minussa kirjoitti? 

(c) LealiisaK

Lokakuu jo. Jo on. Olipa mukavaa lukea Vinkun runoja. Annaliisa heiii - odottelen edelleen. Laita nyt jotain maistiaisia. Mulla ei kulje oikein runous. Muutama rivi silloin tällöin. Mennyt nyt enemmän näiden flunssatautien ihmettelemiseen. Ja liikaa somessa roikkumissen siis fb&twittter. Jos vain olen kunnosaa, sairasloma edelleen jatkuu 10.10. mutta mutta jos saan äänen kulkemaan ja riittämään olen Jorman kanssa keikalla kirjastossa. Jos en niin ainakin Jorma on.
Mitäs muille kuuluu?

päivä oli polttavan kuuma

pisti huokoset puskemaan hikeä

vanhapikitie kiemurteli kuin tuskissaan

Ghoust Rider laski kahva pohjassa

me Herr Kuutiotuuman kanssa

tuuletettiin kainaloita

kun eteen ilmestyi kunnon surmankurvi

sarviin väärin sidottu teltta

jarruvaijeri vilahti viikatteenkielenä

silmieni edestä

suistuessa ulos tieltä Hunter S. Thompsonin

renkaan jäljissä kohti tuhoa

roikkuen kaksipyöräisen dinosauruksen sarvista

joka kynti penkansoraa

pyöriessäni perässä

ruohotupon pussatessa naamaa olin onnellinen

pölyn laskeuduttua ja tupakoita poltettua

poltin kinttuni pakoputkea vasten

kiskoessamme vanhaa sotaratsua ojanpohjalta

pari naarmua kopan poskessa

eivät saa vanhaa rautaa luovuttamaan

uutta usvaa putkeen ja nielemään lisää tietä

Hangossa taka-ajon jäljiltä

viikatemies pisti paloletkun pyyhkimään

verta ja suolenpätkiä muurahaisten ruuaksi

olinko ollut kruuna vai klaava?

näin se käy

Ghoust Rider laski kahva pohjassa

sarviin teipatussa kaljasateessa

aamulla hiekkarannat vanhat puutalot

meren sakeassa sumussa

lumottutupakka huulessa

parin askeleen päässä paratiisista

tässä maailmassa jossa Saatana saa nauraa katketakseen

se olisi ollut hyvä päivä kuolla

OLEMATTA OMAN KYLÄN POIKII

ravintolalaiva ”Kaunis Veeran” kaljajonossa

kaljupää kysyy harvinaisen kohteliaasti

vihaanko lahtelaisia?

Vastaan asuneeni täällä

kohta kaksikymmentävuotta

lopulta ihmiset kaikkialla ovat samankaltaisia

kännissä korostan Ilomantsin sukujuuriani

en tiedä enää miksi?

Kuinka vihaan kilpailua

(jos joudun itse osallistumaan)

peruskouluajan hiihto-orjentuneita sekopäitä

Mustanaamio oli paha pahoille

ja paha myös hyville

ilkuimme välitunneilla

toinen niistä tuli myöhemmin

vanhassa ”Kantakrouvissa” selventämään

mitallit kaulassa kuinka

skitsofreniasta voi parantua

winner take`s all

niin juhannuskokko on palanut jo

ja ihmettelen miksi asun urheilukaupungissa

enkä välitä kilpailemisesta

olen pervertikko

olen väärällä planeetalla

puhkikuluneen humppahotin sanoin...

kun sä tulet vai... saavut Lahteen...

niin tänne sä jäät...

mustanaukon reunaa

valon lailla kiertämään

kohti imua