Minä höyrystä kasvanut

Minä höyrystä kasvanut, silloin lapsi, huomisen porras, vielä pultattu kiinni muistoon, sukellan sateeseen, kuuset heittävät kuperkeikkaa marraskuussa, jäniksen jäljissä, mansikkamaan päälle on satanut jääpumpulia

mies hikipisara, päälaella kuutamo, nauraa ja leikkaa päivän halki viikatteella tuosta noin, paljasnahka säikkyy ensilunta, rajut rakeet räimivät ihoa kun laihat kintut maistavat mansikkamaan kylmää ja makeaa, kato minnuu, kato minnuu, ja kassoo, unohtunut uskallus

lumessa sokeroidut saunojat lauteilla, nätisti rivissä ylhäällä, keskellä, alhaalla, ikäjärjestyksessä vanhin ylimpänä, lauteiden alla asuvat hämärät päivät, ylhäällä pyhät, vähän enempi valoa kiukaan ja lavon välissä

nousevat vaahtonharjana peilin eteen, mistä näkee kammarin toisin päin, mummon saunanpunainen kampaus kasvoilla, ja punaisella kammalla myös peena ja laatikollinen papiljotteja pistävät ihoa niinkuin lumi maaliskuussa, valkoisen kampauspöydän edessä taas aina pyhä, lämmityshuoneen kattilassa harvemmin helvetti, kiehuva vesi kuplii lattialle ja haisee pahalle

jatkuvat ikuisesti lantasaappaiden jäljet portailta portaille, olehan kunnolla, kuusi nyökkää, mies sininen työtakki, nainen violettihuivi ruudutettu, etutaskussa kuivunut mustekynä ja nenäliina, rakastivat silloin  toisiaan, yhä minussa, pieni yksityskohta vielä, punainen huopatonttu, tädin tekemä kuuskytluvulla, muistaa vielä

Paljaiden puiden

.

paljaiden puiden laulavat latvat alla

lammen rannat mikä estää jäätymästä kuu

on nostanut se yöllä veden pintaa riite

hivuttautuu rakoon mainingin verran

osmankäämien varsien ympärillä kirkkaat mansetit

paikoillaan

paljaiden puiden haamu klapit hellanpesän mittaiset kaarnat

lautojen pinnat kuivat kuuset

napsuu palaessa tuliloimu luukun raosta kuuma nuppi

peukalonsyrjään tarttui nokea

leviää pupilleillesi

paljaiden puiden aamupäivä paistaa läpi kuin riemukkaat

viirit haapojen valkoiset juuret kiipeävät kalliota taloon

koputtavat punamultaa se ei tuoksu marrasvalossa

kumpikaan halua avata

paljaiden puiden tiukahtelevat kevyet linnut nopeat

äänet pii kuulostaa pakkaselta ei kaiu korppi kaartaa pois

jalkapohjan kaaren

paljaiden puiden rungot varsilla reisienväli ote

kaiken ympärillä lämmin tunneli poskilla

alastomien liike kuuluu kielet ääni ei nimeä punertaa

huojuu humina havina kohise korva selkärankaa

juuret kietoutuvat ei itse yletä sinne minne

kuten ympäri lihan käsin sormilla nännit lämminkylmäiho into

päämäärä kun hullu voima paiskaa auki rinnat

hetkeksi

paljaiden puiden laulavat latvat

.

© chr.

Toivon

ja pyydän Chr:n ja Terhin palauttavan erinomaiset runonsa
näkyville uudestaan.

Samase "kenen" päivä tänään on. 

(minä koen itseni syylliseksi, kun aloin aamulla puhua viikonpäivistä ja numeroista,
 unohtakaa se , please)

Myrsky

linnut leikkaavat kankaan

ja lähtevät

kaupungin yllä trooppinen silkki

teltta juurettomille


simpukanmuotoinen hirviopyörre

aterialla

imee roskia



Sunrise Avenuella  unikot tanssivat unissaan


vapaudenpatsas

pui nyrkkiä

ihmiselle

Kuun (kokeelliset) vaiheet

.

Täysikuu harmaalla tai ruskealla pohjalla valaisee enemmän tai vähemmän selvä pystysuora silmäterä, päätä vähän pitempi,

Siemenkuulla tylppä hammasrakennus ja kolmea lajia poskihampaita, välihampaita, kulmahampaitten välillä pieni loma,

Puolikuun kaikissa raajoissa käpälät, nisiä osaksi,

Lohtukuulla on tarkka kuulo ja haisti älykäs ja voimakas

Uusikuu, se metsästää yön aikana ja tappaa sekäettä eläimiä on tapana repiä niin kuin suinkin saattaa aukaisee ensiksi, imee lämpimän ja syö vielä, niinkuin sydämen, keuhkon, mutta

Sirppikuu jättää muun vielä koskematta, hyvin nälistyneenä pitää hyvänään raatojakin

Kasvukuu synnyttää 2-3 sokeaa poikaa, joustavat kallot.

Vuosina niinjaniin ammuttiin maamme valtiollisella alueella 323 kuuhut palaosaa, kipenettä, tänäpänä on saalis kymmentuhannenkertainen.

.

© chr.

Ei o

Ei o nyt
Runon aikeita
ei aineita ei paineita, vain
aiheita vaimeita
haikeita laineita
ei edes naineita,
kihlautuneita
..eineitä. äineitä
Akeitä, ärheitä
kalpeita valheita
en halua  moisia palkeita 
                      puhkuaa. ähkyä, pähkyä
                                             lähkähtyvä

Uudenlainen ite

Päätin ryhtyä ikäänkuin kokeilevaksi runoilijaksi.

Otin kahdeksan runoilijan teokset hyllystä.

Ensimmäinen sana x 8.

Viimeinen sana x 8.

Noin keskeltä sana x 8.


Kaikki sanat siis runoista arvottuja

periaatteella x 8.


Ai niin. Myös sisällysluettelon ensimmäinen otsikko pääsi arvontaan x 8.


Vähän oli siinä fuskattava, sillä en siedä elämän konemaisuutta

tämän enempää.


Tarvitsin apua mm. lauseen muodostamiseen,

sanat kun laukkaavat ohitseni,

on niin vaikea nykyjään keskittyä

muodostaa pysyviä merkityspintoja.


Pelkään keksiä.


Sain apuja

runokirjojen turvallisessa huomassa.

Onhan ne kustannustoimitettuja.

Ja blogspotcom!


Tulihan niistä runoistani vähän kökköjä,

mut pääasiahan on

et pidän niistä ite. :)

Sisällys: yhdessä ja erikseen

Yhdessä 

eli kahdeksan teoksen sisällysluetteloista ensimmäiset otsikot ja perässä (oma) ajatus


Se on yksin.   -Sekö yksin
Nuoruuteni kansanopistot  vietti nuoruutensa kansanopistossa?
PRELUDIUM  Niin juhlavaa!
Muistan selvästi. Ja uskot muistavasi
Runoja lapsuuden ajasta. ne lorut joita mummo luritteli,
"Armastani aarioista arvuuttelen" kansanlauluja kai.
Kuljin.  Sinä valitsit toisen ilmauksen.



Ja tässä ne ovat erotettuina

I


Se on yksin.  

Nuoruuteni kansanopistot!

PRELUDIUM 

Muistan selvästi

runoja lapsuuden ajasta:

"Armastani aarioista arvuuttelen"

Kuljin. 



II


Sekö yksin

vietti nuoruutensa kansanopistossa?

Niin juhlavaa!

Ja uskot muistavasi

ne lorut joita mummo luritteli,

kansanloruja kai.


Sinä valitsit toisen ilmauksen.


(Kiitoksia inspiraatiosta Risto Ahti, William Wordsworth, Tomi Kontio, Markku Into, Martin Staffan,  Tomas Tranströmer,  Markku Aalto,  Johanna Venho!)

Noin keskeltä

Samat.


Minulta sikäli

merkittäviä.


Hänelle "hip".

-"Jag"     jag jag jag (siis useassa runossa),

sain.

( Ratkaisematon )?

Tein tohon sanan ja sulkeiden väliin kyl isommat välit kuin alkuperäisessä lainatussa tekstissä (Venho 1998),  mut se ei auta, siis sana ei sovi lainkaan mielestäni tähän, mutta kun arvonta mikä arvonta. Uskon ymmärtäväni sanakeksinnön tekijää tässä, ratkaisematon mikä ratkaisematon!

Alusta ja lopusta

Kahdeksan runoilijaa

ahdista venhoon! 

(Nimet muuttuivatkin tässä kansanrunoudeksi, siksi alkukirjaimet pienellä, siis ajattelin kirjoitustuskissani että nämä kahdeksan kirjahyllyssä olevan kirjailijan teokset on nyt saatava mukaan oman runouteni venhoon, tai no eihän runoja saisi selitellä, mut selitin, se on kai ilmaisuni ydin)

On elämä,

armastani kun muistan:

”uppvaknandet”

(en muista tätä käännöstä nyt, yritin katsoa googlesta, mut en löytäny ekalla kerralla)

ja se.

 

Vasten tavataan.

Psalmi:

luut valvoo,

maan.

Aukeaa?

Words worth? 

(Anteeksi William, oon lukenu sinun juttujasi, pidän teksteistäs, koska ne vie toiseen maailmaan, mut nimesi on oikeesti Hieno, sis merkitystiheä jaettuna, ei runoilijaa voi oikeastaan paremmin lykästää.)

Seli seli.



Ja

omat runot ihan unohtu

siitä kokeilusta:


Vaik näin:

Punainen hämähäkki

lentää Bagdadiin

aamulla klo 7.35                       

huutaessani silkkisyksyn totuusalessa sokeria
                                        .
                                          .
                                            .
                                              .

aamulla klo 7.35                 

silkkisyksyllä totuusalessa putoaa niskaan pelkkää sokeria
                                       


                          läiskät poskilla

                                           mut pieteetillä



                                                               karmeeta

Valoisassa

 vastakkain

kaksi kuun puolikasta
nyt

kun voimme toivoa
 emme
etsi nuolenpääkirjoitusta
mutta
kukkivia puita olisi
aina lumisilla rinteillä

vuosi vierähti


sain rakastaa sen yli




onnellisempaa ei lie




24.9.2012

sivun loppu

kaipaisi signatuuria


mulla ei ole antaa edes lempeä



24.9.2012

lopu sivu,
lopu

suolla kynä,
suolla


rivi riviltä

alas asti


kaikki huonotkin sanat peräkkäin



24.9.2012

Nää lähtis huomenna klo 9.17 z-junalla Helsingin kirjamessuille
Ken haluu liittyä seuraan, saapuu  Lahden asemalle kyseisellä kellonlyömällä.

terveisin Chr. ja Jorma

Runon luminen vapaus

Ehdotan vapaata vallatonta runopäivää kaikille kirjoittajille.
Petri ilmoitti pari päivää sitten olevansa reissussa ja tänään on hänen vuoro
lumi tuli lahteen - tulkoon runoja paljolti kuin hiutaleita -

19.31 torstaina teen tunnustuksen: olen nukkunut ohi keskipäivän auringon
suoraan kuutamoon. En mennyt minnekään fyysisesti. Minulla on karhun
olemus, voisin jatkaa samntien talvipäivän seisauksen jälkeisiin päiviin,
jolloin toivon, että maa on valkoinen ja kukon askel kevyt. En ole kuullut
Visasta mitään, mutta arvelen, että hän hyppii punkhyppyjä säkeiden ylitse.

Torstaina 10.48 muistan Petrin ilmoittaneen hänen olevan  kys. päivänä paikassa jossa ei pääse nettiin.
Se on kovin huomaavaista, sillä onhan 25.10 Visan runopäivä.
Kello 18.48 ajattelen että alan olla huolissani, koska Visasta ei ole kuulunut mitään.

.
Torstaina 10.48 näin Charlotan tulipunaiset kengät.
Pysähdyn katsomaan. Tyttö juoksee pallon perässä.

Kello 18.48 kotona pihalla ainoa valo on kasvukuu. -3.
Levottomat hevoset tömistelevät. Onko ilves lähellä?
Tulen tupaan, saappaat ja hanskat savessa,
nyt dahlioiden juurakot ovat talven kellarissa.
Kello 19.28 Visasta ei kuulu vielä mitään.


.

Torstaina 10.48 kuulin kuinka Sireenin lehtiä putoili
rapisten maahan lokakuisessa auringon varjossa.

.

Tuhkasillan notkossa ilves piilottaa peuran raatoa

selkäsäie, sorkkien luonnoton laukka

liukas savi sataa voimalla sekaisin
juolan sormia,

kauransänkipilleistä soi talviaikamerkki, ja

lentävät koppelimetsäläiset, isot linnut,

hokevat krop krop korppi, nok nok nokkaa,

silloin tukahtunut naurusi (ja auringon yläreuna häviää).

Kuljen perässä, sammutan valoja.

.

© chr.

On

.

Ikkunassa syys, ei talvi

metsästäjien punaiset hahmot etenevät

eläimet,

aamun unet

piiloon sängyn alle.

Jotakuta tulevaksi

odotan koputusta

luotia

Pitääkö sitten kokeilla onko lattia kylmä?

Talossa ei syys ei talvi

hiiret, ne tulevat.

Tiskipöydällä

ammuttu sydän muovikassissa.

Metsän talvi

luiset tienviitat.

Ikkunassa näyttäytyvät

hirvien haamut.

Pieninä paloina söin koko lihaksen.

Lattia on.

.

© chr.

 

kohti talvipäivänseisausta

nälkiintynyt kettu syö lumienkelin siivet

pohjoinen tuuli rikkoo hangen
omakuvan, kukko
askeltaa runoilijan pimeään pesään

pakanalliset tulet sytytetään
enää ei rukoilla, uskotaan

ne tuovat valon takaisin
kolmantena päivänä. 

Hei, runoilijat

Olen 25.10. torstaina paikassa, jossa ei pääse nettiin. Vuoroni saa joku, tai se voi olla vapaavuoro.
Petri

Kyynellakka

Mies pakenee rohkeutta
            kirkasta autiomaata
Tyttö, nainen naarasta
kaipaa sakeaa erämaata

mies vaani torilla kuin bussi, nainen
kadunkulmassa, kyynel
                               lakassa

Kaiva kuoppa nuolen kohdalle
Istu satimen päälle!

          Nuku silmät auki Herää korvat kiinni
                                ja niin

Ansaan putoaa
hiljaisuus
                      kuin musta lehmä

Se talo jossa asuimme
oli jotenkin äkkiä
rikki
siinä oli seinät mutta ei kattoa
ja
huoneiden kohdalla oli syvä multainen
kuoppa

sinä seisoit siinä pystyssä olevien
seinien vieressä

kaikesta siitä huolimatta mikä
ei
ollut oikein

luottamuksen laki jätti pysyvän jäljen

Vapaavuoron runo, nimeltä

Aika

Olo ajasta irrallinen

ken ottaisi kiinni sen

ei muotoa tuntea voi

se viisarein kelloin soi

myös lehdissä pihan puun

voit nähdä sen kierrossa kuun

mut luisevin lihoin ihminen

voi kokea itsensä osana sen

ja henkäys, tuo ajaton

vain unena sielussa on.

Kiitos CHR

Syntyipä tällainen liibalaaba kuin keuhkotaitiselta 1900-luvun alun nuorelta naislyyrikolta.

Päiväkirjamerkintöjä:

Pihtikatu 14 kuva:Lena Morgan

Aamupäivällä heittelimme palloa, tai runoilija heitti ja muusa-Pitkänen juoksi. Mietin: mahtavaa, kun on LSP-vapaavuoro, kirjoitan monta spontaania runoa tänään.Vapaaa - niin kuin oli lenkkisauna, tai talkoosauna, (ilmaiset limsat lapsille)  tai muuten vain erityinen saunavuoro kaikille, silloin joskus Liipolassa, Pihtikadulla. Vuororunoilu kuin saunavuoro torstaisin klo 18-19 sopii kyllä hyvin minulle. Blogi on aktiivinen saunavuoroilla. Silti ehdotan, että kerran kahdessa viikossa olisi vapaavuoro.



Odotin kovin vapaavuoroa. Minulla on vielä 1,5 tuntia aikaa, jos sattuisi runo tulemaan. En ehtinyt päivällä kirjottaa sitä, sillä herra Pitkänen järjesti aikamoisen hässäkän - muusa karkuteillä. No onneksi poika on tullut kotiin. Tunnemylly on ollut valtaisa. Tunteen vallassa on haasteellista kirjoittaa, eikä silloin ole aikaakaan, kun niin kovasti tuntee, kokee ja muutasellaista. Ei sitten muuta. Meinasin lähteä huomenna kirjamessuille, mutta onneksi AnnaLiisa kertoi, että ne ovat vasta viikon kuluttua. Miksei kukaan ole ollut vapaavuorolla lauteilla? Ettekö tykkää sekasaunasta?

MUISTETAAN 

PERJANTAINA VAPAAVUORO 

ELI KAIKKI & KUKA TAHANSA 

SAA RUNOILLA !

Moi,

nyt on ollut vähän kiirettä ja inspis vähän katkolla. ehkä jotain seuraavalla hukilla...

Junassa

Juna on myöhässä
ilkivaltaa Lempäälässä.
Ravintolavaunun tarjoilija
flirttaa kömpelösti.
Anna vaan se olut...

Purjehdin vastavirtaan
täydessä vaunussa.
Pieni tyttö
laulaa
hiiala hiiala hei

Pieni
hauras
hetki
särkyy

kun äitinsä mainostaa:
ollaan tulossa diabetes-kurssilta.

Tyttö pyytää jäätelöä.

11.10.2012




kierrätyskeskuksen
nuhraantuneet
hyljätyt
vuodesohvat tahroineen

tuo on alkeellisen näköinen


uuden oloinen kunnonkeltaisine tyynyineen
                                    tuntuu uppolinnalta

pojanpoikani unelma

sen minä ostan
upposin tai en

Verannan pöydällä varjot koivun oksista kypsän kesän levoton liikehdintä

tuuli ravistelee varjoviivoja, pilvet painavat, mutta eivät antaudu satamaan.

Katsot käsiesi sokkeloista nuottiviivastoa solisluiden alapuolella vuosirenkaat

pöytäliinan helmoissa ei ole painoja, maalipinta hilseilee kuin kätketty kaipaus.

Kuka tahansa on metsään heitetty lapsi

Kuoriiko aika kuluneen pintasolukon yhtä armollisesti

kuin savusaunan hiilenmusta hämärä lämmössään

voitelee väsyneen, kun vain muistat: älä hiero silmiä, kirveltää.

Havupuiden latvojen takana läikehtii kantava kuu

lukee menneisyyttä: imettää metsään heitettyjä

puuhun sidottuja lapsia. Katso! Taivas tihkuu punamultaa.

Suon tuoksu, pohjattoman silmän sammaleenvihreä katse.

Ajan kerrostumat upottavat, välitilasta tulevat käyvät kohti.

Sinun silmäsi olivat todistettavasti ainoat. Sinä et suostunut

näkemään.  Et katsonut lasta. Olit yön kiiltävät hampaat.

Kuoriiko aika solumuistin, huokaavatko ihohuokoset anteeksiantoa

vai vasta kuolema, jonka tanssi on katajanmarjoja ja metsätähtiä.

Entä jos päästän irti juuri nyt kun olet putoamassa.

Nimetön paino varisisi olkapäiltä käsivarsia pitkin.

Katoaisivatko muistot aivojen mustista aukoista olemattomiin -

 

Matka tähän hetkeen

Seison pirunpellolla

näen

Googlen piippu

tuprauttaa savumerkin:

Luo uusi teksti!



Viikinki kääntyisi haudassaan

jos tietäisi

että nuo kivet

olivat lottopalloja

ja päävoitto


matka tähän hetkeen

Reuna

Yön reuna täyttyy
                   pois riisun
hämärän. lattialle. laitan
tyhjän kuoren rinnan päälle
luiset laudat, laihat luut
sanat kirjat pilkut pisteet
                    nilkkojeni alle
   Ruukkuun johon yö murtuu
                         jäätyy aamun kärhi

Broken clouds. Chilly.

Täällä Ruolan-mäellä hiljaisuus jatkuu.
Valkoisen paperin,
näyttöruudulla yksinään välkkyvän kursorin kammo
vaanii oven takana, no
eivätpä runot ainakaan mätäne
niinkuin kaksi muovikassillista omenoita parvekkeella.

Viikolla kävin työpaikkalääkärillä
vuosikymmen-terveystarkistuksessa, ottivat kokeitakin;
kunhan ne ehtivät tohtorille, olen varma etten enää
tervettä päivää näe.
Lääkäripäivässä pitää terveyden loitolla ;)

Kahvila Runossa, Tampereella olis tänään
Runobrunssi, klo 12
 -isäntänä Risto Ahti, vieraana Ville Hytönen, - saa jäädä väliin

Runokaupunkihan kohauhdutti eilen.
Varsinaisen runogenren vieressä
Harri Viherkoski osoitti että laajoja kansanosia
liikuttava  lyriikka löytyy muualta kuin kirjankansien välistä

Hah!
 P(i)MMP-riot, in Tampere  Areena
-joskin Paula Vesala sanoi illalla tvssä että turhaa ja tyhmää

joo, en mä ainakaan jaksa

Eilen ostin Valintatalosta sukat.
Niissä luki:
Monikerrosrakenne
 - hengittää
 -siirtää
 -haihduttaa

Pitäisköhän käyttää runoisssa samaa rakennetta
vaan ensin Levolle, vaikk ei olekaan vielä sunnuntai

Kansainvälistä

Luen uudestaan Marguarite Durasin kirjaa; Moderato cantabile

Sulavalinjainen juna rautatieasemalla
hiipii itään; Allegro

Postia
kortissa Picasson maalaus; Corrida 1958

Roskat ovat Siwan muovikassissa

Fillarissa lukee; Willage

Toshibassa; Webmail ja LahtiSoundsPoetry

se oli sinä vuonna


se olit sinä, vuonna 2000


luotijunat oli jo

eurot

kännykät


se oli sinä vuonna


se olit sinä, vuonna 2000



ysäri takana

kasari kans




15.9.2012

Kielellistä, rakkaudesta

On veden runoja sekä metsän. 

Ja runoilijoita, jotka ovat sekä että.

He eivät kulje lävitse, vaan syvälle pintojen alaisiin.

Metsän aukoton tila, talot rakennettu toiselle äärelle

tai minne sattuu;  ovet unohdettu. 

Pelkkää vihreää seinää, kosteaa ikkunaa, sinistä kattoa.

Vesi nousee maasta kuin sanat ja säkeet. Metsälammet. Pulppuavat.

Merien äänettömät pimeät pohjat. Runot puhuvat itsensä näkyväksi

Juurakon hurja haju, mesiangervon viettelevä tuoksu. 

Aina jokeen hukkuu sanoja ja lauseita, ei ole mitään syytä pelastaa.

Nuolen suolaa poskiltasi. Haltioituminen imaisee varjoa myöden.

Sinä olet kuuma ja silmiesi takana siniset holvit, enkeleillä jousikvartetti.

Metsä soi kuin kyyneleet, jotka eivät ole ilosta eivät surusta

vaan valuvat kaikkeuden reunoilta -

Ihmisen mittakaava 1

Ihminen taivuttaa ruumiinsa miltei rajattomaksi

joillekin painovoima on voima tehdä toisin

kävellä narun päällä ilmassa, maalata sivellin varpaiden välissä

kuinka monta kierrosta on mustan joutsenen piruetissa?

Minä matkustin kuuhun. Minä löysin joen uoman Mars-planeetalta, muovinpalan.

Poistin Pluton planeettahierarkiasta, löysin kolme samankaltaista aurinkokuntaa.

Jossakin, jollakin planeetalla on kaksi aurinkoa.

Ihminen.

Hipaisemalla kirjaimia sämpylän kokoisessa laitteessa, jossa ei ole edes johtoa

joku toinen, joissain toisaalla kuulee äänesi, lukee kirjoituksesi.

Jos niin tahdot silmäsi & sydämesi hämmästyvät joka päivä.

Kaiken tämän me tiedämme todeksi. Yksi kromosomi ja olisit ollut jotain aivan muuta.

Mikroskoopilla aivojesi solukko näyttää tähtitieteelliseltä puutarhalta pienoiskoossa.

Myös se on tutkittu, että on turhaa hakea samuutta ihmisellä on aina ainutkertainen kieli

olipa maa, kansakunta, heimo, uskonto, ihonväri, sukupuoli mikä tahansa.

Ja silti, jos yllättäin kysyt ihmiseltä: mitä unta näit viime yönä

hän katsoo sinua oudoksuen, unta, en minä muista, näe unia lainkaan.

Ihminen.

Niin ihana vieras omassa ruokapöydässään.