Verannan pöydällä
varjot koivun oksista kypsän kesän levoton liikehdintä
tuuli ravistelee varjoviivoja, pilvet
painavat, mutta eivät antaudu satamaan.
Katsot käsiesi sokkeloista
nuottiviivastoa solisluiden alapuolella vuosirenkaat
pöytäliinan helmoissa ei ole painoja,
maalipinta hilseilee kuin kätketty kaipaus.
Lämmintunnelmainen kuvaus, ehkä aavistus, odotus syksyn koleudestakin.
VastaaPoistaAjattelisin, että maalipinnan alta paljastusi kätketty,,tai osa siitä.
Maalipinta hilseilee, sen alla on piilossa, kenties turvassa, jokin , kentis kaipaus, tällainen minulla kävi mielessä.
VastaaPoistaHei molemmat, kiitos - tuon laitan nyt hautumaan tosissani - hyvä huomio tuo maalipinnan hilseily, että onko sen maalipinnan alla - ja kuulkaas kuinka monta maalikerrosta ?
VastaaPoistaOlin omissa ajatuksissani päässyt siihen, että tuuli heittää pöytäliinaa, eikä helmoissa ole painoja, niin pöytäliinan alta paljastuu - ei niin uusi ja siloinen pöytä -
toisaalta, se voisisi olla noinkin, jos se herättää nämäkin kaksi pohdintaa mitä yllä on, niin se jää avoimeksi - lukijalle.
Kiitos ihanat runoystävät!