Minä höyrystä kasvanut

Minä höyrystä kasvanut, silloin lapsi, huomisen porras, vielä pultattu kiinni muistoon, sukellan sateeseen, kuuset heittävät kuperkeikkaa marraskuussa, jäniksen jäljissä, mansikkamaan päälle on satanut jääpumpulia

mies hikipisara, päälaella kuutamo, nauraa ja leikkaa päivän halki viikatteella tuosta noin, paljasnahka säikkyy ensilunta, rajut rakeet räimivät ihoa kun laihat kintut maistavat mansikkamaan kylmää ja makeaa, kato minnuu, kato minnuu, ja kassoo, unohtunut uskallus

lumessa sokeroidut saunojat lauteilla, nätisti rivissä ylhäällä, keskellä, alhaalla, ikäjärjestyksessä vanhin ylimpänä, lauteiden alla asuvat hämärät päivät, ylhäällä pyhät, vähän enempi valoa kiukaan ja lavon välissä

nousevat vaahtonharjana peilin eteen, mistä näkee kammarin toisin päin, mummon saunanpunainen kampaus kasvoilla, ja punaisella kammalla myös peena ja laatikollinen papiljotteja pistävät ihoa niinkuin lumi maaliskuussa, valkoisen kampauspöydän edessä taas aina pyhä, lämmityshuoneen kattilassa harvemmin helvetti, kiehuva vesi kuplii lattialle ja haisee pahalle

jatkuvat ikuisesti lantasaappaiden jäljet portailta portaille, olehan kunnolla, kuusi nyökkää, mies sininen työtakki, nainen violettihuivi ruudutettu, etutaskussa kuivunut mustekynä ja nenäliina, rakastivat silloin  toisiaan, yhä minussa, pieni yksityskohta vielä, punainen huopatonttu, tädin tekemä kuuskytluvulla, muistaa vielä