Se talo jossa asuimme
oli jotenkin äkkiä
rikki
siinä oli seinät mutta ei kattoa
ja
huoneiden kohdalla oli syvä multainen
kuoppa
sinä seisoit siinä pystyssä olevien
seinien vieressä
kaikesta siitä huolimatta mikä
ei
ollut oikein
luottamuksen laki jätti pysyvän jäljen
Hiljaisena olen tämän runon edessä.
VastaaPoistaMinusta tuntuu, en tiedä, koen, että se sukupolvi
"kaikesta siitä huolimatta mikä
ei
ollut oikein
luottamuksen laki jätti pysyvän jäljen "
joka eli näin ja ehkä opettetti eläen näin on jo historian lehden sivut kääntäneet jonnekin kauas- Todellisuus, josta tämä juuri nousee.
Jylhä runo. Sanoisinko niin, "luottamuksen laki" on moniselitteinen, mutta jylhä.
Hienoa Anna-Liisa -
Luen tätä varmaankin kymmenettä kertaa ja se vain paranee lukiessa.
VastaaPoistaNyt laajentui jo tähän päivään.
Edelleen pohdin "luottamuksen lakia" sen moniselitteisyyttä yhdeydessä siihen "mikä ei ollut oikein"
Tämä on pirun hyvä runo!
Oi Anna-Liisa! Ja sinä sen kirjoitit!
Vain syvästi kokenut, ja ajatteleva runoilija saa muutamassa säkeessä aikaan tämän! Onnea!
VastaaPoistaOlen onnessani palautteestasi. Kuulostaa tosi hyvältä kuulla onnistuneensa. Ja että olet jaksanut lukea tekstiä moneen kertaan kiitos sinulle siitä!
VastaaPoistaSyvällinen runosi jättää ajatukset sisälleen. Olla sisällä ulkona yhtä-aikaa katottoman suhteen mutaisessa kuopassa mittailemassa luottamuksensa leveysasteita pituussuunnassa. Lakipistettä korkeus ja syvyysasteikolla kaikella rajansa.
VastaaPoistaOnneksi Lealiisa ja kl ovat monisanaisempia; minulta ei tänään tekstiä ole irrota - toten vain kuten edellä on jo sanottu:
VastaaPoistaTämä on pirun hyvä runo!
Kommenttinne antavat uskoa taas kirjoittaa eteenpäin. Kiitos.
VastaaPoistaEdellisten kommentaattoreiden vanavedessä nyökkäilen,
VastaaPoistakymmenen lukukerran jälkeen, hienon hieno runo,
siteeraten Bo Carpelania:
runo, jota melkein ei ymmärrä.
Anna-Liisalle kaunis kiitos myös minulta tästä lukukokemuksesta, on raikkaasti ja taitavasti pelkistetty ihmisyyden dilemma. Unien kerrosten läpi alitajunnasta kumpuava. Sininen taivas ja multainen kuoppa, siinä todella elämän lakipisteet.
VastaaPoistaKiitos monista kommenteistanne jotka näyttävät runon eri puolia kirjoittajalle.
VastaaPoistaHieno teksti, joka ottaa vatsanpohjasta. En ole varma, mistä se runoilijan mielestä kertoo, mutta itse näen siinä omakohtaisen tarinan. Komea teksti, jollaisen olisin itse halunnut kirjoittaa :)
VastaaPoista