HARJUJEN VÄLIIN VIRITETTY RAJATON JA VAPAA RUNOILEVA YHTEISÖ. RUNOUTTA VUODESTA 2009 ALKAEN.

lauantai 20. lokakuuta 2012

Se talo jossa asuimme
oli jotenkin äkkiä
rikki
siinä oli seinät mutta ei kattoa
ja
huoneiden kohdalla oli syvä multainen
kuoppa

sinä seisoit siinä pystyssä olevien
seinien vieressä

kaikesta siitä huolimatta mikä
ei
ollut oikein

luottamuksen laki jätti pysyvän jäljen

11 kommenttia:

  1. Hiljaisena olen tämän runon edessä.

    Minusta tuntuu, en tiedä, koen, että se sukupolvi

    "kaikesta siitä huolimatta mikä
    ei
    ollut oikein

    luottamuksen laki jätti pysyvän jäljen "

    joka eli näin ja ehkä opettetti eläen näin on jo historian lehden sivut kääntäneet jonnekin kauas- Todellisuus, josta tämä juuri nousee.

    Jylhä runo. Sanoisinko niin, "luottamuksen laki" on moniselitteinen, mutta jylhä.

    Hienoa Anna-Liisa -

    VastaaPoista
  2. Luen tätä varmaankin kymmenettä kertaa ja se vain paranee lukiessa.
    Nyt laajentui jo tähän päivään.
    Edelleen pohdin "luottamuksen lakia" sen moniselitteisyyttä yhdeydessä siihen "mikä ei ollut oikein"

    Tämä on pirun hyvä runo!

    Oi Anna-Liisa! Ja sinä sen kirjoitit!

    VastaaPoista
  3. Vain syvästi kokenut, ja ajatteleva runoilija saa muutamassa säkeessä aikaan tämän! Onnea!

    VastaaPoista
  4. Olen onnessani palautteestasi. Kuulostaa tosi hyvältä kuulla onnistuneensa. Ja että olet jaksanut lukea tekstiä moneen kertaan kiitos sinulle siitä!

    VastaaPoista
  5. Syvällinen runosi jättää ajatukset sisälleen. Olla sisällä ulkona yhtä-aikaa katottoman suhteen mutaisessa kuopassa mittailemassa luottamuksensa leveysasteita pituussuunnassa. Lakipistettä korkeus ja syvyysasteikolla kaikella rajansa.

    VastaaPoista
  6. Onneksi Lealiisa ja kl ovat monisanaisempia; minulta ei tänään tekstiä ole irrota - toten vain kuten edellä on jo sanottu:
    Tämä on pirun hyvä runo!

    VastaaPoista
  7. Kommenttinne antavat uskoa taas kirjoittaa eteenpäin. Kiitos.

    VastaaPoista
  8. Edellisten kommentaattoreiden vanavedessä nyökkäilen,
    kymmenen lukukerran jälkeen, hienon hieno runo,
    siteeraten Bo Carpelania:
    runo, jota melkein ei ymmärrä.

    VastaaPoista
  9. Anna-Liisalle kaunis kiitos myös minulta tästä lukukokemuksesta, on raikkaasti ja taitavasti pelkistetty ihmisyyden dilemma. Unien kerrosten läpi alitajunnasta kumpuava. Sininen taivas ja multainen kuoppa, siinä todella elämän lakipisteet.

    VastaaPoista
  10. Kiitos monista kommenteistanne jotka näyttävät runon eri puolia kirjoittajalle.

    VastaaPoista
  11. Hieno teksti, joka ottaa vatsanpohjasta. En ole varma, mistä se runoilijan mielestä kertoo, mutta itse näen siinä omakohtaisen tarinan. Komea teksti, jollaisen olisin itse halunnut kirjoittaa :)

    VastaaPoista