Kaupunki minussa - Minä kaupungissa?

Jyväskylä, Joensuu,
Porvoo, Delhi,
lihamuki, Lahden Sininen
ja alati eheytyvä keskusta.

Kaupunki on mielentila
sanovat
minulle
joka en mistään
ole kotoisin.

Mitenkä Lahessa?
Kysyvät
minulta
joka vastaan kysymyksellä:

Olisiko vaalien alla
rakentavampaa kysyä,
kumpi onkaan tärkeämpää,
olla jotain mieltä
toriparkista
vai tuntea
kaikki kaupungin naiset?

Radiomäki

.

Kaupungin sormista viisi tuo asfaltin kuuman

auringon pakaroiden väliin

kiipeilevät lantion maljassa

klitoris jo korkea kuin Radiomäki

antenni lähettää tavuryöppyjä.

Ukkostutkassa on Lahden yllä keltainen kolmio.

.

© Chr.

Kaupunki minussa

Korvissa humisee

 ohikulkutie, 

reitti kaikkiin ilmansuuntiin.

Parasta tässä paikassa,

että pääsee niin helposti pois.

Harjujen huipuilta näkee maailman ääriin

ja aina on vapaa lähtemään:

Linja-autolla, junalla, polkupyörällä.

Eikä mitään täältä jää kaipaamaan.

Kuitenkin 

päivä päivältä, katu kadulta

Kaupunki kasvaa minussa.

Asfalttiin leviää verisuonia,

elämää kivisiin seiniin.

On kuin aurinkolasiensa takaa

Paasikiven patsas katsoisi 

salaa hymyillen,

kun palaan takaisin.

kaupungin keskustan viimeinen
puutalo ilman preeriaa
kivikuutio kanjonien piirittämänä
ikkunoiden sammutetut silmät
räystäslautojen ruostetta lipovat peltikielet
imaisen näkymän hattarat yötaivaalta
ja tumppaan natsan katuun
pubista solisee puheen sorinaa
plandattuna jukeboxin sähköiseen äänivirtaan

naiset ovat istuneet paikalleni
istun pöydän vastakkaiselle puolelle
sitten naiset nousevat
huomautan ettei takiani toki tarvitse
toinen tantta pillastuu
-vittu! on sullakin suuret luulot itsestäsi
höhötän typerästi
mutta se tuntuu hiton hyvältä
prinsessat vetävät röökit esiin
ja painuvat pihalle

pari täysi-ikään ehtinyttä pissa liisaa
on valloittanut jukeboxin edustan
pierussa joraavat leoparditopit
verhoavat pystyssä törröttävät kuurakettien kärjet
raha-automaatin kakoessa b-luokan kasariheviä
jätkäkaveri kandinaattien jurottaessa
rip off hop verkkariuniformuissa
lippikset vedettynä kynittyjen päiden
vihaisten silmien suojaksi

jonkun kännykkä soittaa hälyytys äänenä
the ronettesin be my beibiä
mietin mistä kaappaisin aikakoneen
jolla paeta tuolle
permamentti turbaanisten
coolien kissojen
ja
kuuban kriisin
kulta-ajalle

Punainen hämähäkki

Juoksen sanomalehden yli,

yöhön,


kaikki sanat, oikeasti,

pelkkiä tiivistymiä, varjoja

pisteiden, läikkien katkomaa tikitystä


Kaikki kutomani langat

aivan äänettömiä,

silti merkityksiä täynnä.


Hämätessä

tikitys ympärillä vain tihenee


Käännän silmäni 360 astetta


joku onneton hörhö

liihotti juuri lampun alle tanssimaan,


eksyksissä,


pilkkoo löytämäänsä valoa tuhansiksi siruiksi


Puhetta minulle?



Odotan varjossa.

En sentään ryhdy paikannäyttäjäksi,


annan väistää tahmeat langat


kylläinen

jo näytelmän seuraamisesta



Kieltämättä petyn,

kun hörhö poistuu,

tekee sen tyylikkäästi,


silti huomaan


oudon haparoivaa

tuo lento.


© Terhi Pietiläinen

Art Häme

Salama halkaisee taivaanrannan
perhoset ja linnut palaavat aamulla

Puutarhoista tulee raakojen omenoiden tuoksu
kesä
ei ole vielä valmis

Kantarellikätkö pusikossa
itikat juovat verta
peuranvasa on eksynyt hiekkatielle

loppukesän tumma tyyny
puistossa
tyttö soittaa huilua hopeapajun kannolla
enkelit liikkuvat elokuussa


Anna-Liisa Lemmetty
Art Häme

Kaupunki minussa nro 1

Minä luulen, 
             jopa uskon niin -
että Jumala ei luonut lahtelaisia
vaan että he ovat Oululaisen reikäleivän reiästä kurkistava,
Polttimon hiivasta paisuva, 
                           Puusepän tuolilla istuva Vesijärven lahna
Jääkausista, nälänhädästä,
savolaisten sumeasta logiikasta,
ohikiitävien karjalaisten geeneistä & helsinkiläisistä meemeistä -
ja Salpausselän poluista rakentuva
vuosimiljardisen evoluution  ja nanoteknologian johdannainen
Järven lahdessa välkehtivä
nurinpäisten vaatimattomuussäikeiden ja
itsenäisten minäsäkeiden molekyylijoukko
           - Jumalan armosta ja hollolalaisista huolimatta.



© Jorma Martikainen

Kuuma hengitys

Sellainen yö
kuuma ja kostea,
sellainen
kun iho on hikinen
koko ajan,
polvien väliin
syntyy hikipisara.

Sellainen meri
joka äsken oli turkoosi
ja nyt musta
ja kuu
joka halkoo
meren kahdeksi
sillalla
jota ei tarvitse polttaa
josta ei tarvitse päästä yli.
Ja taivaalla outo tähti

Viini on samettista
lepakko katuvaloissa
lentää vahvasti
omaa elämäänsä
Hitler-viiksinen kissa
vaanii roskalaatikolla
raukeana.

Hengitykseni
tulikuuma
kuinka hyvältä
se tuntuisi
naisen kaulalla.

Niin paljon,
liikaa,
menee hukkaan
kun on yksin...

Stsmoi
Sivun uusi visuaalinen ilme on itse asiassa ihan magee, mutta mielestäni vähän levoton. Kylmä. Näkemys on mielipide, niinkuin näkemykset aina, mutta itse pidin enemmän siitä rauhallisesta beigestä...
Petri

Runo luettu 18.8 Runomaratonin avoimeen mikkiin Felmannissa

Tänään oli se päivä joka tapahtuu
kun muistaa kaukaiset suunnitelmat.
Kokoaikaisen melskeen seasta ei voi
välttämättä muistaa mitä ajatteli tulevaisuudeksi.

Ei ollut edes poikkeuksellisen hiljaista.

Selkeä aurinkoinen kevään päivä.
Kuuli kuinka lumi sulaa.

Muisti rairuohosta nurmikon hajun.
Kylvi tomaatin siemeniä
kukkaruukkuun kuolleen kukan multaan.

Kaamoksen päinvasta.

Tein tänään niin kuin olin suunnitellut. Kuljin
katua jota olin ajatellut kulkevani, hymyilin
niin kuin ajatteli että voisi hymyilyttää, kun
menee tekemään mitä haaveili, paikkaan
jonne oli ajatellut vielä olevansa matkalla.
Aurinko paistoi, ja vain hiukan tuuli.

Minua
aamu venyttää niin pitkäksi että
näen liikkeen sivusta, en ylety suuntaan jossa
autot ajavat monessa jonossa haisee pahalle pako-kaasu
bussin ikkunan takana totisia reppumatkailijoita, a-b-a-b, opitko mitään

Kenen kannalta on toivottavaa mennä nopeasti, näytellä oppivansa
kysymykset eivät jouda ulos saakka - aina ennenkin näin ei toisin päin
ruoka ei sula oksettaakin, ilme vain on värähtämätön

Kuka
vaihtoi meidät toisiksi, kireä otsa ei sano suupielet korvien tasalla,
varkokaa! värähtämästä, venyvät silmäni eivät epäile
saattaa räjähtää, kuvannollisesti, vain, muuta ei voi:

on monia maita joissa runoilijoita kuulustellaan muuallakin kuin
hoitolaitoksissa.

kaupungissa 1

mun miehet istuu aina kyydissä
liehuttavat korviaan katselevat peilejä ja linssejä

mun pitää nähdä kolmiot ympyrät valkoset viivat
punaiset valot, keltaiset. vihreällä jos jään ajatuksiini, toinen haukahtaa

(c) Lasse Kantola

sunnuntaisin, joskus, aurinko paistaa
ja kohtaa kaupunkiystävän vihreällä keitaalla, tänään

(c) Lasse Kantola

Desipelit

.

Autontorvi on 3 x olohuone ja kadunkulma

kaksinkertainen toimisto.

ravintola on 5 x kuiskaus

kaksi keskustelua on kuin poraus.

Elehtimisen lisä-äänet, kahina ja pohjahäly ja

lehtien havinan täys 10

ukonilman kipukynnys

pyhä melu kaikuvista kirkoista.

Kun korva lakkaa kuulemasta puhe katkeilee tai

polttoaine on loppu.

.

© chr.

HEI BLOGGAAJAT - YRITÄN ETSIÄ UUTTA ILMETTÄ TULEVAA ART HÄMETTÄ VARTEN - PALAUTETTA - KIITOS - OTETAAN VASTA