Tänään oli se päivä joka tapahtuu
kun muistaa kaukaiset suunnitelmat.
Kokoaikaisen melskeen seasta ei voi
välttämättä muistaa mitä ajatteli tulevaisuudeksi.
Ei ollut edes poikkeuksellisen hiljaista.
Selkeä aurinkoinen kevään päivä.
Kuuli kuinka lumi sulaa.
Muisti rairuohosta nurmikon hajun.
Kylvi tomaatin siemeniä
kukkaruukkuun kuolleen kukan multaan.
Kaamoksen päinvasta.
Tein tänään niin kuin olin suunnitellut. Kuljin
katua jota olin ajatellut kulkevani, hymyilin
niin kuin ajatteli että voisi hymyilyttää, kun
menee tekemään mitä haaveili, paikkaan
jonne oli ajatellut vielä olevansa matkalla.
Aurinko paistoi, ja vain hiukan tuuli.
Voi miten kauniisti tästä kuulee AnnaLiisan äänen,
VastaaPoistaja miten kuitenkin tunnistaa itsensä,
tuntien jonossa, kun oli se päivä,
jonka keskellä näkee itsensä unelmoimassa suunnitemassa iltaa, kirjaamassa
riivaavat lauseet, jotka ajatteli, kirjoittavansa, juuri kohta muistiin , ennenkuin ne katoavat.
Ne katoavat, vain hiukan tuulee
alkaa alusta.
Kiitos AnnaLiisa!
Kiitos. Taas ihmettelen kuinka lukija lukee ja kokee runon. On tärkeää kuulla mitä sanot. Hienoa kuulla runoilijan äänestään näin positiivisesti.
VastaaPoistaNjuu, tämä kuuluu sarjaan 'tämän runon haluaisin kuulla', harmi että jouduin viikko sitten olemaan "oikeissa" töissä. Pidän , edelleen, tavastasi kertoa, kirjoittaa.
VastaaPoista