lauantai 25. elokuuta 2012
Kaupunki minussa nro 1
Minä luulen,
jopa uskon niin -
että Jumala ei luonut lahtelaisia
vaan että he ovat Oululaisen reikäleivän reiästä kurkistava,
Polttimon hiivasta paisuva,
Puusepän tuolilla istuva Vesijärven lahna
Jääkausista, nälänhädästä,
savolaisten sumeasta logiikasta,
ohikiitävien karjalaisten geeneistä & helsinkiläisistä meemeistä -
ja Salpausselän poluista rakentuva
vuosimiljardisen evoluution ja nanoteknologian johdannainen
Järven lahdessa välkehtivä
nurinpäisten vaatimattomuussäikeiden ja
itsenäisten minäsäkeiden molekyylijoukko
- Jumalan armosta ja hollolalaisista huolimatta.
© Jorma Martikainen
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Se on vähän, mitä lahtelaista eloa ja oloa olen oppinut tuntemaan, kun nyt vertaan tähän jääkausilähtöiseen ilotulitukseen.
VastaaPoistaMonipuolista väkeä,
ja runo, se on loppuun asti ajateltu konsentraatti asiasta.
Hyvä!
Hieno avaus Jorma. Hymynkare huulilla luin. Ehdotan tunnisteeksi pelkkä Art Häme, että runosarja on helposti klikattavissa, jos kokoamme sen jotain tilaisuutta varten. Runon alle voisi kirjoittaa oman nimensä? Tekninentuki lealiisa ajattelee helpottaa jatkotyöskentelyä ;) Jos käypi.
VastaaPoistaKiitoksia kommentoinnista; vaan kyllä tämä blogger osaa poimia Art Häme tunnisteella olevat runot omaksi ryhmäkseen, vaikka tekstin alla olisi senseitsemän eri tunnistetta. mutt ihan kuinka vaan, tekninentuki henkilöitymä.;)
VastaaPoistaHienoa lukea niin nappiin osuvaa tekstiä. Tuot hyvin lahtelaisuuden
VastaaPoistasen juurettomuuden ja jatkuvan identiteetin etsinnän puuteollisuuus,talviurheilu ja viimeksi B.C kaupunki.Entisenä ihan
paljastassuisena tämä lämmittää syväst. Huumorilla tehty ja elämässä kiinni oleva sanataideteos. Kiitos, tack, thank you
Kiitos, kl
VastaaPoistaTällaista se on täällä lahes, reikäleivän reiästä sitä tsiikaillaan.
VastaaPoistatämä on helkkarin hyvä ja hauskakin runo.
VastaaPoistaEn ole osannut tätä vielä kommentoida, Tähän runoon tiivistyy niin paljon... (Lahti Cityguidea saatetaan parhaillaan loppuun reikäleivät ja muut pyörivät jo unissakin.) Mutta kun luen tätä runoa näen valtavan lahnan ikiaikoihin tuijottavan silmän kutupaikalla jossain Vesijärven pöpelikössä. Järven Lahdessa välkehtivänä. Siis kiehtova juttu ehdottomasti!
VastaaPoistaTerhi. Arrrvasin jo kirjoittaessani , että tämä saattaa olla sinulle ja Ardinin Annikalle kimuranttinen juttu. ;)
VastaaPoista