sunnuntai 19. joulukuuta 2010
markiisin kisälli
pöydän ääreen
lantiolle ylettyvää
hiilen mustaa tukkaa
ympärillä hanhet ja srutsit
kilistellään mustat suolaiset maljat
yhteisymmärryksen ja sattumuksen siunauksen
riemuksi
heinäsirkkojen siritys
yön tuoksu
vyön nahkainen kieli
lipaisee pakaroiden punoittavaa ihoa
puren
melonin puolikas tisujen nipukoita
naaman upotessa
hyllyvään päärynä pyllyyn
syväkurkku nielun hävytön autuus
avaa hanat summerin soidessa
pimeiden ikkunaruutujen takana
lampaat susien nahoissa
näkevät painajaisiaan
valittamatta
aamuun asti
kadotamme toisemme
valuen happaman maidon virtaan
kattojen yli katsottuna
katukivi rivien rakoihin
lokkien ja pulujen
sinappipaperien aamunkoittoon
etusormi pyllyn reiässä
oli osoittanut oikeaa suuntaa
dokattua politiikkaa "päivitetty"
räkä poskella
perse pystyssä
dokattuaan globaalista pullosta politiikkaa
Nalle Karkki W, Jyrki - älä tyrki, Sika-Liisa "eläinten kauhu"
ja loput poliittiset homejuustot
parittamassa pala palalta
tyttöä kansan mielissä Elovena paketin kannen kaltaista
kultaa kuolaaville kultapossuile
kaupan päälle lyövät jo lyötyjä
keskiluokka kahlittuna uraputkeen ja lainan korkoon
hirttäytyvät hiljaisina autotallin jatkojohtoon
kun eivät jaksaisikaan
ennen
westendin kristalliyötä
LSD-isku eduskunnssa
hullut koirat ulvomassa
tästä ei yöt kuin
pitenee ja pimenee
kissojen ikuinen inho
suljettuja ovia kohtaan
näkevät unia
niiden takana
lauantai 18. joulukuuta 2010
Siipilehmä muutti Mytäjäisiin !!
Ansioituneena ja aktiivisena runouden kirjoittajana ja
esittäjänä palkitaan vuonna 2010
kulttuurin eri sektoreilla.
Runopiireissä myöskin taiteilijanimellä Runosika.
Hän on niittänyt menestystä mm. lavarunouden parissa,
poetry-slameissa.
Hän laulaa, tanssii, kirjoittaa, ohjaa,
yllyttää, yllättää, viitsii ja uskaltaa.
Hänellä on ollut runobändi Siritys, jonka tuotanossa yhdistyi
Mari on ollut mukana Runomaratonilla,
työskennellyt lasten ja nuorten sanataidehankkeessa,
on dramatisoinut ja ohjannut,
Mari improvisoi ja sanantaa,
ja opiskelee ja opiskelee - mm. Metropoliassa tätänykyä.
Aivan viime aikoina on
hän on nikkaroinut Riimi& Ralli-verstaalla.
Päijät-Hämeen Lausujiin Mari liittyi jo ammoin ja
Mari on myös ollut LahtiSoundsPoetryn jäsen
yhteisönalkuajoista lähtien.
sarkasmiin viehättynyt,
yksinkertaista elämää
kunnioittava luonnon ystävä ja
sosiaalisen median vastahankaaja.
Mari kuuntelee mielellään linnunlaulua kesäaamuin
ja veturin puhinaa pakkasöin.
lauantaina 18. päivä joulukuuta 2010
Jorma Martikainen, vuoden 2010 diktaattori
SIIPILEHMÄ JAETAAN JO TOISTA KERTAA!
TUNNUSTUSPALKINTO RUNOUDELLE
Tunnustuspalkinnon voi saada yksityishenkilö, joka on
1. Kirjoittanut aktiivisesti omaa tuotantoaan ja
julkaisuut sitä joko esittäen, sähköisesti tai kirjana
2. Toiminut aktiivisesti runouden edistämiseksi
yhteistyössä toisten runoilijoiden kanssa
3. Ollut runoudessaan sekä mielipiteissään omaääninen
ja tinkimätön kuitenkin toisia kuunnellen
Palkinnosta päättää aina diktaattori, joka on saanut
CWTW-tunnustuksen edelliseksi toimntakaudeksi itselleen,
valinnasta ei ole valitusoikeutta ja sääntöjen mukaan
tunnustukseen saaja voi olla LSP-jäsen, mutta se ei ole
välttämätöntä. Henkilön tulee kuitenkin täyttää
yllä olevat ehdot. Palkinnon voi luovuttaa myös itselleen,
mikäli katsoo sen välttämättömäksi.
Palkinto tullaan jatkossakin jakamaan aina Heimonpäivänä 15.12.
ja diktaattorin tulee järjestää palkintojakoseremonia
itse parhaaksi katsomassaan paikassa sekä tiedottaa siitä.
COW WITH THE WINGS-veistoksen on suunnitellut
taiteilija Ta-tanka Haiku ja se on tilauksesta valmistettu
nimenomaan LSP-runouden tunnustuspalkinnoksi.
Ensimmäisestä Cow with the wings-tunnustuksesta
päätti runoilija Lealiisa Kivikari ja vuoden 2010
diktaattori on edellisenä vuonna palkittu
runoilija Jorma Martikainen.
Lahti Sounds Poetry on lahtelainen, vapaa
runoyhteisö, joka on perustettu Eino Leinon
päivänä 2009 ja sen toimintaan kuuluu mm
1. Omien runojen kirjoittaminen ja työstäminen sekä
palautteen antaminen verkossa, osoitteessa
www.lahtisoundspoetry.blogspot.com
2. Aktiivinen keskustelu ja vaikuttaminen erityisesti
runouden, mutta myös muun kirjallisuuden ja
kulttuurin alueella
3. Jäsenten omien runojen esittäminen
erilaisissa tilaisuuksissa ja medioissa
3. Koulutus- matka- ja seminaaritoiminta
sunnuntai 12. joulukuuta 2010
postileiman epäselvyydessä hän
miettii mitä kirje on pitänyt sisällään.
Pääkaupunki katosi hetki sitten kartalta.
Runoilijan navigaattorin mukaan
siellä ei ole mitään kiinteää asutusta.
Kaupungin rajalla hän kirjoittaa -
Lunastakaa runoilija.
Antakaa hänelle vihreä kortti, uusi cv.
Rajan toisella puolella hänestä kasvaisi vielä vakavikko.
Hänellä on jo hypotenuusan hymy, ja
suhde kahteen kadettiin. Hän on replikaatti, mutta
viranomaisten mielestä implantti.
Runous on liian vakava asia tosikoille,
hän kirjoittaa reissuvihkoonsa ja kääntyy.
Hänen nimensä on Mito Kondrio. Hän on Eevan sukua,
ja tietää ettei heikko astia voi olla iäkäs.
torstai 9. joulukuuta 2010
outo kieli
loppusoinnultaan vapaat,
mutta tajuamattomat
vajaatahtoisten runonparsien
keskeneräisyys
17.7.2010
EL
torstai 2. joulukuuta 2010
Hyvää adventtiaikaa lukijoille ja kirjoittajille
torstai 11. marraskuuta 2010
Joo, hmmm,
ryhdyn etsimään itseäni
alan itseni etsimisen. - Ensimmäiseksi suljen radion, puhelimen
sammutan television, katkaisen nettiyhteyden.
Suljen tuuletusikkunan, suljen lämpöpatterin venttiilin.
Lopetan ympäristön tarkkailun, alan kuunnella sisäistä ääntäni
Sisäisiä ääniä, kehon kieltä, kehon kieliä
mielen mimiikkaa , he-heh,
verisuonten kohinaa, aortan kalkkeutumisen rahinaa
korvien vinkunaa, rytmihäiriöiden sykettä,
Tässä kaikessa häslingissä ja informaatiotulvassa
….... vierähtää hetki, kuluu tovi, tuokiokin -
sitten kuulen ohiajavan auton. Meneekö ohi
vai ajaako pihaan. Naapuri tai taksi. - hetkinen -
rappukäytävän ovi kolahti, hissin ovi tuhahti –
senjälkeen ei mitään.
Mietin niitänäitä, mitään miettimättä, mitään
odottamatta, kaivamatta.
?
?
?
-pitkään mietin, ison harppauksen verran
kunnes tulee kylmä, avaan lämpöpatterin, puhelimen
ja hiljalleen kaikki laitteet jotka olin sulkenut
Huomaan - tässähän minä olen . Ei minusta
pelkäksi koskaan ole,
mutta tässä, näin olen
kaiken keskellä. Yksin, jo vain.
keskiviikko 10. marraskuuta 2010
KIILTOMATO.NET PÄÄKIRJOITUS/HENRIIKKA TAVI
Miten ymmärtää riimi?
"Mikä on runouden suhde kieleen?" on vähän samantapainen kysymys kuin: "mikä on kuvataiteen suhde siihen, mitä näkyy?", "mikä on musiikin suhde ääneen?" tai "mikä on tanssin suhde liikkeeseen?"
Toistuvasti kuuluu väite: Kokeellinen tai kielitietoinen runous – jolla tarkoitetaan kaikkea mahdollista paitsi standardin mukaista vapaamittaista runoutta ja proosarunoa – on jollain lailla sitoutunut ajatukseen, että "kieli ei yhdistä vaan erottaa”; että kielellinen kommunikaatio on mahdotonta; että runouden tehtävä on todistaa tämä väite; ja että tämä kieltä koskeva lähes uskonnollinen vakaumus on opittu ranskalaisilta filosofeilta.
Jarkko Tontin mukaan (Parnasso, 3/2010) "ongelma ei ole kokeilevassa avantgarderunoudessa vaan taustateorioissa. Siellä vaanii lähtökohta, jota kutsuttakoon nietzscheläis-derridalaiseksi virhepäätelmäksi. Se menee näin: Koska täydellinen kommunikaatio, toisen ihmisen tai tekstin ymmärtäminen on mahdotonta, on kaikki ymmärtäminen mahdotonta."
Minun on syytä uskoa, että oma runouteni kuuluu Tontin näkökulmasta "kokeilevaan avantgarderunouteen". Vaikka toki olen joskus tullut Derridaakin lukeneeksi, en kerta kaikkiaan pysty tajuamaan, mitä tekemistä kirjoittamisellani on Derridan taikka Nietzschen kanssa. Täytyy todella pinnistellä, jotta mieltäisin edes summittaisesti Derridan kielikäsityksen. En myöskään tunne ainuttakaan runoilijaa, jonka kirjoittaminen olisi sitoutunut kyseiseen credoon.
Jukka Virtanen kehui runoraadissa kirjoittamistani teoreettiseksi. Täytyy kuitenkin muistaa, että kirjoittamisen ”teoreettisuuteen” pätee vähän sama kuin mitä Tuomas Nevanlinna on sanonut taiteellista tutkimusta tekevistä: ”Taiteilija ei tutki omia teoksiaan vaan omilla teoksillaan" (Mustekala 5/08). Runolliset tuotokset eivät ole jonkin teorian sovellusta, ne ovat itsessään runollista ajattelua.
Runon suhde kieleen
Koska en muista, mitä Derrida–Nietzsche sanoo kommunikaatiosta, lähdetään liikkeelle kielestä. Runouden suhde kieleen on kuin tanssin suhde liikkeeseen. Tarkastella kieltä ainoastaan onnistuneena tai epäonnistuneena viestintänä on kuin ajatella, että kaikki ihmisen liike on liikettä paikasta A paikkaan B. Ja seuraamalla samaa ajatusten ketjua tullaan väitteeseen: tanssitaiteilijan oudot pyörähdykset pyrkivät todistamaan, että vaikka kuinka liikkuu, ei lopulta pääse mihinkään.
Ei sorruta tällaisiin yksinkertaistuksiin. Kielen mukana kulkeutuu, kieli sisältää paljon muutakin kuin pelkän viestin; ja viestiä välittävät monet muutkin väliaineet kuin sanojen muodostamat ketjut. Runot ovat mitä moninaisimmin tavoin toisiinsa yhdistyvien kielellisten elementtien konstellaatioita. Runoutta voi kyllä ymmärtää, mutta sen ymmärtäminen ei ole aina – eikä mielestäni edes usein – viestin ymmärtämistä.
Toisinaan runoutta voi ymmärtää samoin kuin tanssia voi ymmärtää, eikä tässä uusi tai vanha, kokeellinen tai kokeilematon runous eroa mitenkään erityisellä tavalla: Miten ymmärtää piruetti? Miten ymmärtää riimi?
Henriikka Tavi
Kirjoittaja on runoilija.
http://www.kiiltomato.net/?cat=editorial
1988
(oli tämä Heikki Salokin hiukan varttuneemman oloinen kun häntä Hämeenlinnan Verkatehtaalla kesällä kuuntelimme, vai mitä chr. ja Lealiisa.)
yksiösimulaattori
aamun valtimon tasainen humina
yli harjujen lintuaura kyntää
lyijynharmaana
makaa järvenselkä
yksiö
tämä välitila on jumiutunut päälle
simulaattori
yhteen liimaantuneet pornolehtien sivut
kaamoksen selkää pitkin
nelistää sisäavaruuden kosmonautti
valkoisen vaipan läpi
kohti kevään ahtojäitä
tiistai 9. marraskuuta 2010
lauantai 6. marraskuuta 2010
Nykyajan ilmiöitä
keskiviikko 27. lokakuuta 2010
luonnelma
Harjallaan yö, torkkuu
kupeillaan tähtien säkenet - hänellä
jonka jalkojen alla maa liikahtelee
kaikki sen lämpö ja vihreät niityt
Otsatukalla tuulten muistot
suupielessä hymy, kaipuun korsi
maanantai 25. lokakuuta 2010
Istun hiljaa
keltainen helle.
Istun hiljaa.
Vesi tippuu, imeytyy näkymättömiin.
Kevyt tuike
kaukana lähellä kaukana
tiivistynyt pylväisiin,
suloisia vaikutelmia.
Äänetkin.
perjantai 22. lokakuuta 2010
torstai 21. lokakuuta 2010
-Eipä siinä sitten muuta. Kuin että
pink ja punk (Daniil Harms pastissi)
Paitsi -
että saatuaan tietää että olin säilönyt ullakolle
äitini vanhan marttapuvun ja kirjahyllylle
Eila Kivikk'ahon Kootut runot lainasi hän nämä.
Siitä on jo aika kauan. Kerran sain häneltä tekstiviestin
kaivaus- tai keruumatkaltaan Laatokan Karjalasta.
Ylipäätäänkin hän on iloinen ja uuttera ihminen.
keskiviikko 20. lokakuuta 2010
tiistai 19. lokakuuta 2010
Aah! tätä onnea
matan mustalta taivaalta
(Kaikki) kirjat ovat avoinna
Kaamos
Miten voikin tulla niin pimeä
kun sulkee silmänsä.
II Optimisti
Vain pimeästä
voi nähdä valon.
muunnelmia
yön kirjaimia muodostelmia:
kissa olalta hyppää pöydälle
antaa uuden tavun, tassuillaan
toisen jo koko sanan.
perjantai 15. lokakuuta 2010
pannaako pystyy suuri pillupaneli?
Keskitytään olennaiseen
ajankohtaisesti.
Pyydetään pastori poliisi ja poliitikko paikalle
arvioimaan onko se sopivaa
alttarin kummallakaan puolella
eduskuntatalon saunassa, kadulla, puistikossa.
Tai veli hyvä
tunnustako ennen kuulutuksia
(jo vihdoin) kumpaan reikään
tökit yösyönnä peiton alla nuorikkoasi.
Eihän tästä muuten tule mitään!
Naimalupaa ei tule, jos et jätä toista reikää rauhaan.
Keskitytään olennaiseen kokonaisen kansan voimalla
naidaan pannaan panetellaan ja nussitaan !
Ja vielä kerran, yhä ja uudestaan.
Ja sitten porukalla erotaan!
Syttyikö sota sanoista vai sormileikeistä?
Hän joka osaa sanoa iljettävää hyi,
hän osaa myös mielikuvitella ja tehdä,
mikä minulle on hyi ja sinulle nam voi olla myös päinvastoin.
Ajankohtaista ei ole ajattelevien ihmisten dialogi
vaan aistien huuto ja määkiminen
Voi ihminen - ei moraalikeskustelua osaa harjoittaa
osaa vain huutaa mieltymyksistä ja tottumuksista -
eivätkä ne koskaan ole yleisiä vaan yksityisiä.
Se jättäköön viimeisimpänä housut jalkaan
joka on aivan tavallinen, normaali, määriteltävissä oleva -
ja silti seksuaalinen olento.
Heitä on aina helpompi syrjiä jotka ovat alasti ja vaativat oikeuksia!
(jo aika alkeellista laittaa ajankohtaisohjelman nimeksi
suuri homoilta - hi´o´hoi, äly jätti jo, kop kop ja kallot kolisee)
(c) LealiisaK | 2010 kommentti Ajankohtaisen kakkosen suureen Homoiltaan
muunnelmia
pikkulinnut
yhtäaikaa syöksyvät sisään
putoavat ulos, alas siivilleen
* * *
sisään, hengitys alkaa
valkoisesta
sisään, pois ulkopuolelta
taloon
ikkunasta
jos unelta jaksaa
voi tervehtiä
ei ketään, jonka kasvoja ei ole
* * *
jos en ole valveilla olen
syvässä unessa hereillä
* * *
rinnakkaisiin maailmoihin
putoaa ihminen kuin pikkulintu
aina siivilleen, niiden alla ilma
joka kantaa, vaikka kukaan ei
toinen katso, näe, lennä
* * *
perjantai 8. lokakuuta 2010
Vuoluja
Varhain Hiljaisuuden päivän aamuna
koillinen punertaa.
Kaksi päivää ennen Aleksis Kiven iloa ja leikkiä
valo ulottuu
vain metsän reunaan saakka.
Ei yhtään sen pidemmälle.
Männynrungon takaa
kurkaa ketun äänetön virne.
Pihlajan oksalla vielä nukkuu
tilhen sirinä.
lauantai 2. lokakuuta 2010
sunnuntai 26. syyskuuta 2010
Shine On
perjantai 24. syyskuuta 2010
torstai 23. syyskuuta 2010
Fairytales, South
the oak
8 lakes
eight lakes
and in the middle
I stand
beside the oak tree
waves full of small moves
the stream is where I sleep in
and wake up from
red colour
intuitive middle
waves full of small moves
the value of it being waving,
now moving calm
path of movements
one after another
Solitude of daily voices
of the traffic texture
waves full of small moves
three lakes are
free lakes
a tree and the lakes
you can tie your foreign hands
around the oak tree
mystery tree
EL
tiistai 21. syyskuuta 2010
sunnuntai 19. syyskuuta 2010
Linnut, monet erilaiset huutavat
puusta puuhun, kissa kulkee kumarassa.
Pojan tukka kasvaa sängestä ulos,
ruoho heinikoksi heinikko kaatuu korkealta.
Mitä tapahtuu?
Nainen seisoo marketin maitohyllyn edessä
siirtää katsetta 1 200 tuotetta oikealle,
putoaa laskuista kolmannellatoista, takana
muropaketit, myslit kaatavat turvonneen hyllyn lakoon.
Mitä tapahtuu?
Kirjailija etsii itseään sanojen paljoudesta
viikosta toiseen painostus repii selkärankaa
12 kuukautta aikaa karsia onnistuminen ääriin
kone lakaa jumittuu -taa sinkoaa kielen ulos avaruuteen.
Mitä tapahtuu:
täysi herääminen räväyttää pään täyteen silmiä
kääntää todellisuuden kirkkaaksi täydeksi varmuudeksi
siitä, että sinulle vieraat todellisuudet
isänmaat äidinkelet osingot obligaatiot uskonnot uskottomuudet
siunaavat ja vihkivät sinun päiväsi luetuksi
toiseuden reunalle.
torstai 16. syyskuuta 2010
keskiviikko 15. syyskuuta 2010
maanantai 13. syyskuuta 2010
ompelen valkoisella pukuni helman sopivaksi
sinä toisaalla
kertaat kartan, kellonajan,tarvikkeet.
Minä puen
vatsaa pienentävän korsetin, kimaltavan leningin.
Sinä sidot
keskivartaloosi räjähteistä kudotun vyön.
Pirrän kulmiin tummaa ruskeaa
viimeistelen katseeni: wild rose.
Sinä laitat takin päällesi
luet rukoukset huulillesi.
Ihmiset:
tanssilattian läähättävässä
sinä katsot kelloa, minä nauran
savussa lennämme irtonaisina,
osina, toisiamme päin, ohitse.
sunnuntai 12. syyskuuta 2010
jossa tornit sortuivat. Yhdeksän vuotta
kulunutta aikaa, unohdusta ei voi ostaa
kaupallinen kanava sylkee mainoksia väliin
ja taas maailma palaa.
Kaikilla ei ole rahaa ostaa muistia:
Tyttö etsii ruokaa lapselleen
Pour au Pricnessä, Haiti jyrähteli
sijoiltaan tammikuussa.
Joka hetki vuorilla Afganistanissa
äiti antaa pojalleen kiväärin, jonka
piipussa palaa tuli huomenna.
Pakistanissa yksi hetki on pitkäkestoinen
kuolema, vesi ei palaa sinne mistä se on
lähtenyt, vaan peittää kaiken alleen.
Heillä ei ole nimeä, heidän kasvoja
emme näe kuvaruudussa. He puhuvat
muistiimme unettomina pitkinä öinä.
perjantai 10. syyskuuta 2010
lyrikline
Sivusto jonka ensi-ilta Suomessa oli elokuussa;
silloin kun olimme kannustamassa Maria Kaisaniemessä.
Tässä Saila Susiluodon vuoro olla äänessä:
lyrikline [Autoren Details]
keskiviikko 8. syyskuuta 2010
Kansainvälinen lukutaitopäivä, olkaamme, lukekaamme - sydämen kyllyydestä
maanantai 6. syyskuuta 2010
sunnuntai 5. syyskuuta 2010
KorkokenkäPäiväkirja 4
perjantai 3. syyskuuta 2010
KorkokenkäPäiväkirja 3
ne lonksuu. Piääkö korkokengät olla aina jalan normaalikokoa yhtä
pienemmät? Kävin ostamassa Essolta tupakka ja minulla oli aivan luonnoton olo!
Kuka keksi korkokengät? Kenen iloksi niitä käytetään? Jaloilta ei varmaan kysytä ainakaan mielipidettä. Terhillä oli jalassa maanantaina todella kauniit, violetit matalat kengät.
Ne näyttivät pumpulilta jaloissa.
(huokaus)
"Potilaan nänniä imeneen tapausta käsitellään korkeimmassa oikeudessa."
Ja ihan hetken minä sitä vain
ei sitä nyt imemiseksi voi edes sanoa
imaisin vain.
Jotta saan selville onko kysymys vakavasta sairaudesta,
täysin lääketieteellistä siis.
Sisko sisko sisko sä olet kyllä minun makuuni
Sisko sisko sisko mut hoidetaan ensin tää duuni.
Hän tunnusteli rintojani yhä uudelleen,uudelleen
vielä ultratutkimuksen jälkeen uudelleen ja kysyi
saisiko maistaa, tarkempaa tutkimusta varten,
sitten hän imaisi 10-15 sekunnin ajan, muistaakseni.
Sisko sisko sisko sä olet kyllä minun makuuni
Sisko sisko sisko mut hoidetaan ensin tää duuni.
Tutkimusmenetelmät ovat tavanomaisia ja asianmukaisia.
Terveisin alempi oikeuistuin. Hän kehui rintojani kauniiksi,
Sitten hän imaisi. Syytteet hylättiin.
Siskooo siskooo tää on siskoo siskoo tää on...
On hyvä, että saadaan ennakkoratkaisu siitä mikä on
hoitotoimenpiteissä
sallittua mikä ei.
Mikä on sallittua, hmmm, minun makuuni.
Mut hoidtaan ensin tää duuni.
Hän levitti geeliä rinnoille ja puristeli niitä edestä ja takaa.
Lääketiedettä tuntemattomalle nännin imeminen tuntuu oudolta.
Mutta lääkäri sanoi: minä vain imaisi. Minun makuuni.
Asiasta järjestään suullinen kysely. Hoidetaan ensin tää duuni.
(Oliko lääkäri nainen vai mies?)
torstai 2. syyskuuta 2010
Silloin kun hän syntyi luin astrologian kartasta:
kuu oli vanhentunut 29 astetta vesimiehessä matkalla kohti
kalojen kärkeä.
Yö ajelehti tummien vesien vyöhykkeellä
niin kuin runous jolle harvat uskaltavat astua.
Eilen elokuu taittoi itsensä syyskuuhun vetisessä yössä,
hän taittuu mukana kuun vaiheissa.
Elämä on harjoitus jota piirtäjä kuvaa
viivalla satoja, tuhansia kaaria.
Nyt pilvet peittävät puolikkaan kuun,
nyt valkoinen hevonen nukkuu eikä kukaan
parkaise hiljaisuudessa
keskiviikko 1. syyskuuta 2010
Merkki
adidashousuinen nuorimies.
Riekaleista räntää sataa ikkunan takana,
autojen katot kiiltävät, jarrut kirskuvat.
Miehen talvilenkkareista valuu pöydän alle vetinen sohjo.
Mies katsoo ympäriltään sopivaa hetkeä.
-Tuossa kassissa, hän nyökkää naulakkoon, on
hirven sydän, maksa ja munuaiset.
Hän kaataa oluen lasiin. Hirven suolle.
Olut vaahtoaa. Suo on vaiti.
Kassi keinuu, värähtää vielä, kun rekka ajaa ohi.
Kaukana talojen välistä näkyy metsän reuna.
Kun olut on loppunut, kassin liike pysähtynyt,
metsästäjä nousee, ottaa saaliinsa
ja mennessään kopauttaa sitä ovenpieleen.
Tarjoilija jolla on kaulassaan puraisun punainen merkki,
vavahtaa, pudottaa tyhjentyneen lasin lattialle.
Männyistä, metsän reunalla, putoaa lumi.
Peili
mutta tutunoloinen matkakumppani sanoo sinulle
- Minä rakastan sinua.
Mitä muuta voit tehdä kuin myöntää.
Osaltani
semmoista osallistumattomuutta
Omaan napaansa tuijottamista
niin kuin napa
olisi ruohonkorsi
linja-auto
tai pikemminkin z-juna
(takseista en kehtaa mainita mitään)
KorkokenkäPäiväkirja 2
Kiitos Ninalle silikoonivinkistä.
t. Lissu
oudonlailla onnelinen päivä
flunssa toipilaana
verovirasto myöntää
nollan prosentin veron
loppu vuodeksi
poliisit pysähtyvät antamaan tietä
aurinko työntää sadepilvet syrjään
karjalankadulle
nousee thai-hieronta paikkoja
kuin
alku syksyn sieniä
biologinen
piparin himo
pyörittää päätä
tiistai 31. elokuuta 2010
KorkokenkäPäiväkirja 1
Länsimaalaiset ihmiset, vaikka ovatkin korkeasti koulutettuja ja sivistyneitä eivät ole tottuneet juurikaan poikkeumiin ihmisten ulkoisessa olemuksessa. Kokemukseni mukaan vielä 46 vuotiaidenkin mittaa määritellään julkisesti, usein myös kovaäänisesti.
Rakkaan ystäväni Ria Lampisen kannustuksella ja henkisellä tuella aion nyt ottaa haltuun kymmenen senttimetrin korkokengät. Ostin ne tarjouksesta Sokoksesta ja ne maksoivat 22 euroa 45 senttiä. Korot ovat tukevat, ja pohjassakin löytyy paksuutta.
Ensimmäistä kertaa olin korkokengät jalassa Sibeliustalolla lauantaina lauluyhtye Rajattoman konsertissa. Hämmästyttävin huomioni oli se, että Petra ja Juha Runankoski eivät tunteeneet minua, koska minulla oli niin hienot kengät ja olin liian pitkä.
Käveleminen sujui kuulemma moitteettomasti, mutta silti jalkojani särki ja minua huimasi. Kun konsertti oli ohitse, jouduin ottamaan kengät pois ulkona ja kävelemään paljainjaloin autolle. En pystynyt kunnolla käyttämään kytkintä enkä kaasupoljinta, koska päkiöitä kivisti. Riia neuvoi minua: on ostettava korkokenkäsukat.
Tänään ostin korkokenkäsukat. Olen nyt harjoitellut kenkien käyttöä noin kolme tuntia jauhelihakastiketta tehden, lakasten, siivoten. Voin sanoa, että sukat auttavat, eikä jalkojani kivistä niin paljon. Seuraava tavoitteeni on... enpä vielä paljastakkaan, koska en ole varma yllänkö siihen.
Kengännumeroni on 37-38 kengästä riippuen.
T. Lissu
hevoset
pari ikäihmistä istuu kahviossa
odotellessa lukukeikan alkamisaikaa
taivaan harmaat hattaramahat
ravistelevat pisaroita
neljännen kerroksen katsomobaarin ikkunaan
iskelmägimma
moukaroi uraansa
jota kestää onneksi
vain kolmen itsemurhan verran
en ota kantaa tapahtuvatko ne
esitetyissä kappaleissa vai katsomobaarin pöydissä
ulostaudun
pelastautuakseni teollisesti tuotetulta epätoivolta
vesilätäköissä kelluvalle tupakan natsalle
radalla miehet
puristavat suitsista
edellisillan syke
tikittää päässä
ottaa oman aikansa
olen tyhjä kirjekuori
ne ravaavat ohitseni
kavioillaan maankamaraa rummuttavat
ja sisältöä täynnä olevat
hevoset
sunnuntai 29. elokuuta 2010
Painunut mieleen
Mutta tällainen soi päässä:
Syksy on muutakin kuin kesän kuolemaa
mä painan nenän kiinni ikkunaan
Huoneeseen on joskus jäänyt perhonen
sä kysyt miltä tuntuu pyydystää
Hiekkarannat ne ihmiset vei mukanaan
eikä jäätelöä tartte jonottaa
Sä naurat voiko kesä olla vain valokuvia
suljet kaiken punaiseen rasiaan
Syksy on muidenkin kuin surullisten laulujen
ensi yönä järven yli kävellään
Jos ei paista kuu mä sytytän sen
jätän just sen verran meille palamaan
Saä tanssit ja tanssit ja sun naurus aikoo sanoa
mennään syviin metsiin vaeltaan
Jätetään huolet juodaan ja pudotaan
katotaan tarkkaan maailmaa
En näe sust unia mutta herään vierelläsi
aurinko on vielä kerran syyskuun yllä
Massakin on huurre kaivan talven vaatteet
puut riisuutuu laivat lähtee lämpimämpiin vesiin
Biisin lauloii joskus kaheksakytl. alussa Liisa Tavi
sanoittajaa, säveltäjää en muista, sanat näemmä muistin.
Hyvää alkavaa syyskuuta!
keskiviikko 25. elokuuta 2010
RUNOPUULAAKIN LOPPUKILPAILU TO 26.8.
Hyppää kanssamme junaan klo 16.17.
hämäliset menee ajoissa,
jotta ehtii ja saa hyvät paikat.
Jos et ehdi tähän(kään) junaan,
niin käännä nupit kaakkoon
Radio Suomessa klo 19.06-20.30
T: Marin kannustusjoukot!
tiistai 24. elokuuta 2010
Tiistai
riemu ja suru
pudonneet, eikä vieläkään kauas puusta.
rahapuu näyttää voivan hyvin, miksi sitä
kutsutaan myös Juudaksen puuksi.
perjantai 20. elokuuta 2010
Torstai
joka on itkemällä alkanut,
hiki otsalla edennyt.
Lopussa kiitos seisoo.
Lähde:
Elinkeinoelämän valtuuskunta
Suomen ammatilliset keskusjärjestöt
Suomen ritarit
Suomen martat
Suomen iskelmänikkarit
torstai 19. elokuuta 2010
Keskiviikko
tai jos se ei ole mahdollista
niin ainakin sisään aittasi rappusilta.
Ja joka kerta olen saanut vastaukseksi:
" An error occurred while making the requested connection."
Mitä tehdä, kysyy nimimerkki ' olenko saanut rukkaset'.
maanantai 16. elokuuta 2010
Maanantai
(terveisiä Jukka Parkkiselle)
kannattaa aiheuttaa shokki-ilmiö
laittamalla se hetkeksi kylmään virtaavaan veteen.
Näin tehden kuori irtoaa helposti, ja paljastuu
onko runon sisus kovaksi keitettyä modernismia.
Pilkottaako sieltä imagistin ilme,
(t)oisin (s)anoen elliotin sormi,
vaiko romantiikan pehmyt kudos,
röyhelöpaidan rimpsu.
Onko siellä dadaa, vai avantgarden alkio
ellei peräti uusi tavi.
Kun ravintoarvot on todennettu - loput
analyysit kaislikkoon! nyt nauttimaan;
suolaa päälle ja tilliä hiukka.
lauantai 14. elokuuta 2010
Perjantai
maistu. Miltään, eivät edes paperilta. Siinä sitten töihin
pyöräillessäni aloin miettiä, mille runoilija haisee.
(naispuoliset runoilijat tietysti tuoksuvat, vassakuu.)
Työpaikalle päästyäni, saamatta vastausta ongelmaani,
päädyin pohtimaan, onko karkeakarvainen runoilija
yleisempi kuin tylppänokkainen.
Täytyykö runoilijaa ulkoiluttaa säännöllisesti,
onko se sisäsiisti, voiko siitä saada sellaisen.
Voiko runoilijan jättää yöksi ulos, vaiko nimenomaan -
niin täytyy tehdä. Ovatko runoilijat
enempi niitä, jotka kiipeävät puuhun.
Eivätkä muka osaa tulla sieltä alas.
Lisääntyvätkö runoilijat muuten kuin keskenään?
Luulen että osa runoilijoista asuu puunlatvasssa-
kerran sinne päästyään koko lopun elämänsä.
Niin - osa on sitten näitä rannanjärveläisiä,
liplatusrunoilijoita. Jotka heittelevät litteillä
kivillä leipiä vedenpintaan kuin tankoja ikään.
Ja sanovat: Voi, rakas että (viisi tavua).
Näitä mietin aamupäivän työtuntien aikana.
Onko semmoinen puolisukeltajarunolija yleinen.
Hän joka tarkastelee
maailman menoa näkyvän pinnan alaisesti kuin vedenalaisesti ikään, surrealistisesti.
Mutta takapuoli loistaa pystyssä realismin maailmassa. Niinpä.
Puolisukeltaja saattaa monesti tuoksua mystisesti mudalle.
Iltapäivällä tuli mieleeni
tämä Lealiisankin kuvaama runoilija Jenni V.
Luonnonlapsen ja tuotantoyksikön ruumíillistuma,
joka keskellä niittyleinikkiketoa märehtiessään
katselee suuret silmät kosteina kun
Valion säiliöauto ajaa peiponlaulun aikaan pihaan. Jenni on lämmin, tuoksusta en sano mitään.
Illansuussa, kotimatkalla, päädyin runoilijan geeneihin.
GMO. Onko runoilijan geenimuuntelusta direktiivejä.
Sallitaanko moinen. Haa. Jos löydettäisiin Runebergin
ja Rimbaudin runoilijageeni,
niin saataisiinko aikaan kansallismielinen, katu-uskottava, lähestulkoon Sahara-uskottava porvoolaisrunoilija.
Ja Fredrika;
tämän päivän Frekrikakin saisi torttuunsa punssin sijaan jotain ihan muuta. Luodin kenties.
Näin kului taas yksi työpäivä kirjallisuuden ohessa.
perjantai 13. elokuuta 2010
keskiviikko 11. elokuuta 2010
Syöksyvirtaus
tiistai 10. elokuuta 2010
Oi Silmäterät, Pupils
Avustajalle avokaado.
Rehtorille retikka, jos ei sitä löydy
niin retiisikin soveltuu.
(Sanataiteen ohjaajalle
punakynä ja hiirenvirna olis passeli:)
ja muistakaatte aina mielin avoimin
katsella ikkunasta..ulos.
Niin kyllä sitten - viimeistään
joulukuusen ympärillä laulu maittaa.
sunnuntai 8. elokuuta 2010
hippiliikkeen pimeäpuoli
nostokurkien varjoissa kurkkii
yön tuntien karnevaali
miehistöä shanghaijaa
systeemin banaanilaivaan
lapioimaan koksia
maailman kaminaan'
paperin ohuet ideologiat
historian perseen pyyhkäisy
paranormaali kuvio
guru normaali paviaani
hippiliikkeen pimeäpuoli
rekkaparkkien välilihaa
pitkätukka luftwaffe
meille teille
vai highwaylle
hippiliikkeen pimeäpuoli
vesimiehen aika sukeltaa
syviin vesiin
helkkari mikä helle...
torstai 5. elokuuta 2010
kylvelijä
runon kirjoittaminen, runous p.o.
enempi kylvelyä
kuin viljelyä
jokainen yö ja yön henki, hetki?nen
entä, entä vain pieni entä - entänen
niitto, se viikate ja mies
haikeasti laulava haravoija
kaunotar, ja hurmurilla
tuima puimakone slip slip, svooosh svooosh, kääk
siilo ja seiväs
mylly
myllyn kivet
ja kaula . pellolla kana, kanan pelto
peltokanan polvi. niittynätkelmä. a haa.
kurkiaura
ja kurjenmiekka lävitse nätkelmän poven.
Runsasravinteisen vesistön nokturno,
oksanen rasahtaa...............Teemu, tuu jo. kuiskaa
keskiviikko 4. elokuuta 2010
perjantai 30. heinäkuuta 2010
tiistai 27. heinäkuuta 2010
Hippiäistä ei saa rääkätä
Kuulin, että esikoispokkariani on kyselty. Pyynnöstä siis otan tilaisuudesta vaarin - kuten mummo iltapäivätansseista - ja mainostan kirjaani:
Helpoin tapa on tilata kustantajalta
SUL Julkaisut Oy
Mannerheiminkatu 11 B, 15100 Lahti
toimitus@kuntolehti.com
Kirjaa on toistaiseksi myynnissä myös Ravintola Hiidenkivessä Lahdessa sekä Heinäsuon kesäteatterilla Hollolassa.
Kirjan hinta on 12 e
PK
sunnuntai 25. heinäkuuta 2010
Hei Petri
runojasi jossain, kysyi tunnenko sinut ja
kysyi vielä mistä voi ostaa Hippiäistä.
En osannut vastata - laitatko tänne
blogisivuille mistä kirjaasi voi ostaa,
Jorma voisi siirtää sen tiedon tuohon
sivupalkkiin :)
perjantai 23. heinäkuuta 2010
sunnuntai 18. heinäkuuta 2010
Ystävä
lauantai 17. heinäkuuta 2010
Onnea
Poetry slam: "Runous voi hyvin" Lahdessa ja Runopuulaakissa: "
ps. pega. laita tähän yläpuolelle Marista
hyvä soolokuva Maratonilta.
Mun Pianopaviljongilla ottamat kuvat on ihan epäkelpoja. Kiitos.
keskiviikko 14. heinäkuuta 2010
rustaantuvat vahingossa
onnistuvat tai eivät
Rantahiekka rakentuu
pienistä, pyöreistä kivistä
joille meren aallot antautuvat
sulavat kuumille kiville
Runot ja simpukankuoret
pieniä, koristeellisia esimerkkejä
rakastettavista yksityiskohdista
sisältävät joskus
kohisevan merituulen kokonaisuudessaan,
taltioivat olennaisen
miniatyyreina
8.7.2010
EL
perjantai 9. heinäkuuta 2010
Rrrrakkkaus
Ja sssssä?
Sssssä he he he hhelllliissset he he he helllänä.
Hhhhumalllun suussssttta.
Puuuuuut pyörrriiii silmissssä.
Ja ja ja jalllaaaat uuppooooo johonkin määtttääääseen.
Ri ri ri iiinnnnnassssa tytytytykytttääää.
Jjjja jjjjäääännnn kiiiii tähän ttunntteeeeseen.
Enkä ha ha ha halllluuuukkaan tästä poisssss.
Ooooot mun viiiilleee, mmmmaakeee ssshhampanjapullo.
Mmmmä kulautan sut nnnnyt huhuhuiviin.
Se se se se on sse rrrrakkkaus.
TEEMARUNOJA HELTEESSÄ ?
Tommy Tabermanin kunniaksi:
RAKKAUS, RAKKAUS, RAKKAUS
kielletyt sanat sallittuja:
rakkaus, sydän, tuska, sielu
ja mitä niitä kaikkia onkaan
uusiosanat sallittuja:
rivot sanat sallittuja:
riutuvat sanat sallittuja:
hullaantuneet imelät sanat sallittuja:
kuluneet sanat sallittuja:
tunteet&romantiikka
SALLITTUA SALLITTUA SALLITTUA
SALLIMUS RAKKAUS HYVYYS ARMO
KAIPAUS KAUNEUS EROTIIKKA
KAIKKI SALLITTUA, PAITSI
"Värisevää sielua ei saa tallata"
Tommy Taberman
keskiviikko 7. heinäkuuta 2010
Runon päivä
Eino Leinon
ja runon päivänä
karauttaa kaapeleita pitkin
sähköpostia
bileet peruttu
ja
Turkulaiselta kustantamolta
...arvoisa kirjoittaja...
...teos ei sovi kustannusohjelmaamme...
saappaat tukevasti
Lahden undergroundissa
hell` yeah!
tiistai 6. heinäkuuta 2010
Eino Leinon päivänä 2010
ollut yksi hänen runoistaan erityisesti. Itselläni se löytyy
kootuista runoista 1970-1977 "Kukkiva kivi" , 1980.
Kokoelmasta Kaipaus.
Ohjeita matkalle
epätoivon tuolle puolen
Älä sano ehkä, jos voit sanoa kyllä.
Älä sano katsotaan huomenna
jos voit jo tänään sanoa ei.
Älä sano lintu kuin lintu,
sano pääskynen tai haukka.
Älä sano kukka kuin kukka,
sano keltavuokko, Anemone
ranunculoides, ja kissankello.
Älä sano, no olkoon, jos voikukista
aletaan keittää heikoille keittoa
ja kissankellolla halutaan soittaa
muurahaisellekin sapeli kouraan.
Älä sano, samapa tuo, silläkin uhalla
että sinut heitetään vailla
vettä ja paitaa, pimeään, kylmään.
Älä pelkää yksinäisyyttä, ehkä se
on pelkkä tauko ennen loppusoiton
pitkää, kiivasta syleilyä.
Älä huokaa, jos sinun on huudettava.
Älä huuda jos kuiskauskin rikkoisi
kurkiaurat matkalla rinnasta rintaan,
särkisi ikuisesti aran astiamme.
Älä, älä koskaan suutele otsalle
jos voit suudella suoraan suulle.
Runon ja suven päivä
maanantai 5. heinäkuuta 2010
Kanttarelli
Hän oli jo usean vuoden ajan
kaitsenut suuren tilanherran karjaa.
Paimenessa ollessaan hän oli tutustunut myös sieniin
ja varsinkin kanttarelleistä oli oppinut
valmistamaan erinomaista keittoa.
Paimentyttö oli rakastunut nuoreen metsänvartijaan.
Ja niin eräänä päivänä
kun oli taas aika tarjota isännälle keittoa
tytön ajatukset olivatkin hajamieliset
ja niin keitosta tuli klimppistä ja kaikinpuolin epäkelpoa.
Ensimmäisen kerran tilanherra tuohtui tytön keittotaidolle
ja komensi tämän viemään keiton pois.
Niin kauas kuin pippuri kasvaa.
Tyttö meni hämilleen tuomiosta ja lähti viemään keittoa pois.
Mutta muistessaan että nuori metsänvartija oli päiväntöistä
varmasti nälissään, päätti hän
kuitenkin tarjota keittoa tälle.
Metsänvartija heti huomasi ettei keitto ole sellaista kuin mitä hän oli saanut keitosta kuulla.
Mutta koska hän oli tyttöön kovasti rakastunut, sanoi hän: "Oivallista kanttarellimuhennosta
olet valmistanut, saisinko vielä toisenkin lautasellisen."
Tähän tyttö ei osanut vastata muuten kuin
hymyilemällä salaperäisesti
ja antamalla pojalle toisenkin lautasellisen, muhennosta.
Ja niin he elivät elämänsä onnellisina, kantterellisalaisuutensa kanssa, loppuun asti .
Sen pituinen se.
Inspiraation lähteenä Terhi Wilmannin blogiavaruudessa leijuvat kirjoitukset!