HARJUJEN VÄLIIN VIRITETTY RAJATON JA VAPAA RUNOILEVA YHTEISÖ. RUNOUTTA VUODESTA 2009 ALKAEN.

torstai 16. syyskuuta 2010

Sudet juoksivat
niin tiheään metsäään että
metsä syttyi tuleen – pian tuli sammui
ja kaskesta nousi yksittäisten puitten valtakunta
Kojoottien puisto

Savuavat jäljet jatkuivat yhtenä jonona aavikon ylitse.


6 kommenttia:

  1. Olen lukenut tämän nyt useaan otteeseen.
    Mutta ne kojotit eivät ymmärrä minua. Sudet ovat selkeämpiä.

    VastaaPoista
  2. Kojootit ovat vähän semmottisia jolkuttelijoita...;)

    VastaaPoista
  3. Niinpä, ja ne tulee aina, kun kaikki muut ovat lähteneet... ehkä se onkin se... haaska...

    VastaaPoista
  4. Toivottavasti veli Runoilija sai hepreankielelle muuttuneet runonsa takaisin hyvissä voimissa (viitaten aamuiseen puhelinkeskusteluun).

    VastaaPoista
  5. Joo, on ne nyt meitin kielellä, hyvä ettei sentään meänkielellä.:)
    Toinen versio on sitä AdobeReaderia, johon en pysty kirjoittamaan, ja toinen OpenOfficen perusmuoto, josta on poistunut kaikki teksteissä käyttämäni asettelut. Joten töitä niiden parissa vielä riittää.
    Mutta ei hätiämitiä, enää.. aikaahan minulla on, nuori kun olen vielä.

    ...kaskesta nousevat uudet versot
    vanhoista savuava vana, aavikon yli . au'uu

    VastaaPoista
  6. Minulle tuli jotenkin olo, että kojoottien puisto on susien jättämä muisto. Miksi, alan kysellä?

    VastaaPoista