Raamit

Maalaus on kokonainen

tulen siitä pois

raamit uppoavat laivan mukana pohjaan

Aurinko osuu puihin ja lehmuspuisto tuoksuu

siellä on mukava istua

hetkien välissä

Käsipeiliin osuu auringonsäteen

lasinkirkas viilto

Minuutit jatkavat hetkien luomista

ne kaikki menneet

omistan

Viimeinen mohikaani

Empatian viimeinen mohikaani

ON

yleensäkin aivan toivoton!

NO ON!

Kiukaaseen KUUMAA vettä!

SHHHHH


"Kieltäni polttaa, päätäni huumaa!"

Kot kot.


Empaattinen pathos
pois vastotaan,

katos!

SHHHHH

Kovat ON löylyt!
Nyt lähtee höyryt!

Vot vot!

Lähdehän pathos,

viimeinen mohikaani,
jota empatia vaani,



ja sijoituspaikkasi olkoon Athos!

Uni

Olen nukkunut
kaksi vuotta.
Ruoho on vihreää.
Heräsin kielojen
tuoksuun.

Myrkytetty omena
ei tapa. Mutta tuskin
se vahvistaa.

Ja tänään
näen kuvastimessa
jonkun toisen kasvot.

ID

Independent intendentti
Independent intendentti
Independent intendentti
Independent intendentti
Independent identiteetti
Independent identiteetti
Independent identiteetti
Independent identiteetti
Independent intendentti
Independent indententti
Independent indententti prrrrr.
Arrogantti astronautti
Arrogantti astronautti, äääh

Independent intendentti
Independent intendentti
Independent intendentti
Independent intendentti

Independent identiteettiIndependent identiteettiIndependent identiteetti
Independent intendentti
Independent intendentti
Independent identiteetti

----------------
Oisitteppa kuulleet (naapuri kyllä kuuli) kun eilen illalla kesäloman alun kunniaksi lojuin puoli tuntia kylpyammeessa, sateesta toipumassa, ja luin tätä ääneen ja hihittelin, etten nukahtaisi ja hukkuisi.

Vaunut

Jos kurpitsasta voi
taikoa vaunut,
matkustan pois
yön maidonvalkeaa tietä.

Lasikenkä helähtää
kappaleiksi.
Lieden tuli hiipuu.

Nyt jalat ovat paljaat.
Kuin sydän
tai aika.

Kynnyksellä

Keisarilla ei ole enää
vaatteita, kaikki
on riisuttu pois.

Alamaiset hymyilevät,
taputtavat tahtia.
Nyökkäävät, näin on.

Valhe kasvaa suuremmaksi.
Samettimattojen pehmeydessä
ei tunnu totuuden piikki.

Viimeiset askeleet kulkueessa.
Kunnia varisee. Maassa
kirsikankukkien peitto.

Kynnyksellä minuun tarttuu
tuuli, nostaa porttien yli ja läpi.
Vartijalla vain kuopat
silmien tilalla.

Olen valmis. Puettu.
Ihoni huuhtoo
kesäkuun sade.

EI

Koska olen jo isoksi kasvanut

eikä Minä enää suurene

huomaan että on enää hyvin vähän asioita
jotka ovat ehdottomia Ei'tä
Aina ilmaantuu jokin ahdistus
demokratia, innovaation vaaatimus
tai arvokeskustelun aloitus
jotka kieltoa horjuttavat, ja

sen, joka on maailman puuhun kiivennyt,
reunan yli kurkottanut, eivät sen silmät
ole enää kirkkahat

tämän paratiisin vankeja olemme me -
parasiitit, loiset, mäkitupalaiset, vaan
laulumme laulamme -
aavan meren tuolle puolen, missä vilkkuu
satu. kasvaa maa.

Melkein Helluntaiaamu

Voikukkametsästä
kurkisti kaksi karheakarvaista rusakkoa,
eivät tienneet, että yksi kapinen kettu
niiden perään jo yski ja
kylmän karaisema naakka
siivellä hikeä otsaltaan pyyhki;
tänä aamuna vähän kello viiden jälkeen
kolme uupunutta nuorta
torkkui rautatieaseman portailla
viisi taksia sirisi ohi
ja kolme kolisi
aamunkylmää autoa vastaan
kun töihin pyöräilin, muuta
en muista - laaksoissa sormia palelti - ai niin,
rastaiden ja mitkälienee-kerttusten
jo laantuva meteli.


-tämä(kin) on uusioruno Möysän puolelta, viime vuodelta, näemmä.

Uudet avokkaat

Kevään korvalla kaksi haaveilijaa, runoilijoita olivat,
katseli Monosen kenkäkaupan ikkunan uutuuksia.
Voi! Noi punaset olis ihan ihanat, noi olis saatava.
Ei...kyllä nuo vihreet, noi limen väriset, remmikengät
on ihan mahtavat. Voi voi ja hmm hmm – hmmm

Oih, oih ja Aiih ihastelivat ja kiiruhtivat sitten koteihinsa
kirjoittamaan vimmatusti kengistä, tanssiaisista ja
mistälie upeista juhlaillallisista.

Mutta harvoinpa runoilulla
on tässä maassa tanssikenkiä hankittu, ja niin
arki koitti ja koetti;
parin päivän päästä soittelivat toisillensa:
Ahistaa. Lähetäänkö lattelle tai edes lounaspizzalle.
Ja niin menivät - tanssiaskel, tanssiaskel, hyppy
ja vaihtoaskel vieläkin mielessänsä.

Nenänjälki ikkunassa osoittaa haaveilijalle paikan.
Sormenjälki haaveilua epäileville.

Arkinen Lars

Morsmaikul ol haavena
sarssinen pars'

Häämars! Häämars!

Ja sulhaseks farsseihin
arkinen Lars,

hää mars hää mars!

Kirkos ol tornina
karsia vars

varsinkin Larsinkin

Narsissin Ars!

Pariisin ikävä

Kävelen maisemaa jossa näkyy
ylöspäin kapeneva muotopuhdas torni
Tämä
ei voi olla Pariisi eikä vesi ole Seine

Porvoonjoki
se kiemurtelee kuin leikkisä käärme
Pikkueiffelit!
Ollaan jo kotona Lahes!

Mainoskatko

Haloo

Kuuluuko?
Kuunteleeko kukaan.
Mikä asema, mikä taajuus. Mikä on
kaapelin tilavuuus, reitittimien reitti???
Kyllä soi.
Pataa kattilaan, ja sen kattila panee pahakseen.
Haarukka piikit harallaan, veitset terällään
terävänä torkkuvat kyljellään.
Voihan vuolukivi. Saa saha sahata.
Kirves halon halkaista, jo halo näkyy, jo kuuluukin
Siis pumppaa pumppaa, pumppaa vaan
vettä on saaviin saatava.
Saavit täyteen, ämpärit ympäri.
Älä akka naakkaa nakkaa. Töllistä lähtee
taju, tallista haju, hallista henki ja halu.

Rumpujen yö

Seisemännestä kerroksesta
pisarat laskevat liukua.
Plip-plop, plip-plop.
Alaspäin, alaspäin.
Vauhti kiihtyy.
Musiikki on pop.

Nyt sataa taas rankasti.
Makuuhuoneen kohdalla,
melkein maan tasalla,
soi afrikkalainen ränni.

Koko heimo ryhtyy
rumpuihin, juhlat
voivat alkaa.

Tunti tunnin jälkeen,
loppua ei näy.
Ruohikkokin laulaa
ohuella ylä-äänellään:
"Nyt tanssitaan,
nyt tanssitaan,
vaikka tasajalkaa."

Kauan sitten kaivoin
korvatulpat esiin
kätköistään.
Tanssikengät laitoin
kaappiin aurinkoa
vartoomaan.

Ränni senkun soi.
Oi voi, voi.

Talo

Tässä on vuosien
perintö, ottakaa se
ja varjelkaa.

Kivijalassa täyttyneet
unelmat, keskikerroksessa
eletty elämä. Ja ylhäällä
katonharjan alla
pesä jollekin uudelle.

Kuusen juurelle mahtuu
istumaan pieni ihminen.

Talo odottaa meitä,
me odotamme taloa.

Unessa istutan pyhän
basilikan, kannan
saunapuut vihreästä vajasta.
Portaat narisevat,
keltaiset keittiönkaapit
kertovat tarinaa.

Ääneti hiivin mieleni
ikkunaan, kurkotan
pihan yli ihmettä,
joka puhelee meille.

Toukokuun toinen sunnuntai

Perjantaina työviikon
päätteeksi leikkaat teräviä
viipaleita kermakakusta.
Veitsesi sivaltaa.

Tänään tarjotaan
pienille tytöille ja
oikeille äideille.
Tulkaa jonoon.

Ilmeeni ei värähdä,
mutta pienet pojat pöydässä
nielevät pettymystään,
jäävät odottamaan isänpäivää.

Primaariset oosyytit,
kypsymättömät kantasolut,
sukupolviin ladatut
odotukset ja toiveet.

Sunnuntaiaamuna tuijotan
sumuiseen maisemaan.
Siinä ei ole varjoja.
Eikä ihmisen hyvyys koskaan
ole absoluuttinen käsite.

Oi kevät, oi kärpänen
sinun nilkkasi, sinun tuntosarvesi

verkkosilmäsi, sinun vielä kylmästä

kankeat leukasi, hopeiset siipesi

hartiasi, sopusuhtainen
alaston vartalosi, sinun vyötärösi

Yön valot

Toukokuun ja lokakuun valot
ovat erilaiset;
nyt näen jo sinisiä varjoja
korkean talon edustalla,
puistotiellä

valon kulma on korkeampi
öisin näen samat mandariininväriset
katulamput kuin aina ennenkin
talvi on liettuaa
kevät jotenkin ruotsalainen
kesä maasta
kohoava paksu usva,
kun kävelen
bussipysäkiltä kotiin
aamulla kello 4.30

Ekan kesälomaosion viim. päivä

"Keltainen toukokuu mikset sä jo tuu
Oon turhaa odottanut tuulta lempeää"

-tällviisii mie lauleskelen parvekkeella
kolealta sateelta suojassa. En usko, että
haluat sitä kuulla. Eli hujauta youtuubesta
eetteriin Aikakoneen Keltainen

7.5.2010

Keräilen tavaroita joita en tarvitse
jätän
jäljelle ne jotka ovat hengitystä

ahdistavat poistan ja yskittävät
enkä näe niitä enää
annan vettä muratille ja kahvipuulle
radio soittaa säveliä nuoruusvuosilta
sitten tule merisää - saaristomeri ja selkämeri
sää rannikkoasemilla....
jäätävää tihkua

missä on se hyvä lause jonka aamulla keksin
jos saisi kiinni jostain
joka tuottaisi vaikka ristiriitoja eri ihmisten
mielestä ihan eri juttu ja asia

kaikki mielet ovat hiljaa ja kiinni
kaupat aina auki
ovet ponnahtelevat itsestään
niin ettei tarvitse edes miettiä onko
oven avaamiseen voimaa

ei tee mitään mieli
haluan vain katsella
pelottavan ilmeettömiä kasvoja
ne odottavat ilahtuvansa kun
juustonmyyjä alkaa puhua
on pelastuttu hiljaisuudelta
ainakin tänään
- Hei, pankki vai luotto
- Pankki

Sininen

Sinisessä purkissa on ajatuksia
se on
kannellinen peltipurkki

Taivaan sinisessä on
kahvia. Arabica.

Keraamisessa Egyptinsinisessä
on teelusikoita
toisessa samanlaisessa kuivattuja yrttejä
kolmannessa kahvipusseja

kello viiden kahvin
aikaan on Kreikan sinisen
pöydän pinta
noussut lumesta
tai sitten taivas
on osunut siihen juuri tänään

Iltalenkki

Iltalenkin aikaan kuun kirkas sirppi
musta rantatie

jossa päivisin aurinko käy silmiin
veden valo avaraa niin kuin ilmaa riittäisi vientiinkin

pakataan pussiin
ja myydään sinne missä ei sinistä taivasta enää
erota savun seasta

myydään myös
marras- tammikuun pimeä kylmyys
aina paahteisiin maanosiin

Rotta roskiksella

Viikset värisevät:

On tääl aika hyvät hajut.

-No mitä sais olla?

No yks
homeinen leipä,
sit margariinin jämät
ja sit puol kiloo
vanhoja vehnäjauhoja.
Ei muut.


[R O S K A L A A T I K O N RÄMÄHDYS]



-Älä säikyttele minnuu!

Mie vaan täällä, rotta roskiksella.

Risteys

Ajatukset risteilevät

Tulen risteykseen

käännyn vasemmalle

T-risteyksessä teen U-käännöksen

ja ymmärrän välittömästi,

että se oli virheliike.

Risteilijä tulee vastaan

pakkaan matkalaukun

ja teen kannella ristinmerkin

riittää kun ripittäydyn

Käännös oikeaan päin!

Mutta vauhti ei ole riittävä

on odotettava punaisissa vihreää.

Riittääkö polttoaine perille

entä jos jään ruuhkan tukkeeksi

tulee riitaa kanssa-ajajien ja -matkustajien kanssa

Riisun ajohansikkaat ja kypärän

riipun sillankaiteella

puoliksi ei minkään päällä

risteilijä on alla

Mikään ei tunnu riittävän

tai olevan riittävän hyvää tai tarpeeksi

Handsfree jäi kotiin

Nyt soittaa Risto, hän on liian reipas

Reitti sekoittuu jos vastaan.

Vastaantulija soittaa, mutta vastassa on vastaaja.

Matkanteko vastaa odotuksiani juuri ja juuri.

Rikoksia tapahtuu harmaalla alueella

En jää silminnäkijöiden rivistöön.

Riskit ovat liian suuret

ja jos niitä ei ole mielenkiintoni ei herää.

Riskittömyys veltostuttaa

herään liian myöhään

risukossa on oksia.

Riittääkö, että ristii kädet ja kantaa ristinsä.

APASSIT

istuskellaan mustanmäen kalliolla
Golgatalla
juomassa halpaa viiniä
polttelemassa pilviä
katsellaan alas kaupunkiin
pahuuden laaksoon
tiellä hinaavat
pukujuutalaiset
toljottavat happamina meinikiämme
soittakaa homot poliisi
teidän voimanne on paperilla
tuohiperseitä nuolevissa lakimiehissä
ja kalliolla Golgatalla
nämä nasaretilaiset
eivät enää käännä toista poskeaan
armahtavat nyrkeillään
odottavat vielä
huonompia aikoja
sitkeinä
kuin
apassit

Lealiisa Museolla

Kirjan ja Ruusun päivänä, ei muuten

Kiitos antoisasta runotuokiosta.
Kerta kerralta, päivä päivältä alan ymmärtää
ja ystävystyä runoihisi enempi ja paremmin.
Kiitos myös Museon isännille ja piikalikoille.

RÖH-ONNEA-RÖH

Kuva:Tapani Hanhisalo

Kahdeksan parhaan joukkoon Runopuulaakissa
LSP:sta selvisi Röh-Runosika-ONNEA, aivan
uusilla runoilla ja uudella äänellä.

Jos olisin myyrä

I
Runouden hulluus
on solujen juopumus.
Rakastuneen olotila,
pyrstötähden valojuova,
minussa.

Runouden hulluus tarttuu,
ei lähde pesemällä.
Jos olisin myyrä,
menisin maan alle
odottamaan, että
tämä menee ohi.

Tervetuloa toukokuu,
runouden viisaus.
Kottikärryissä on kiviä,
joista aion tehdä aidan.
Huudan myyrälle, tule
ylös minun kukkapenkistäni.
Mutta ei se vastaa.
Kaivaa vain, eikä sekään
näytä menevän ohi.

II
Tämä todella tarttuu.
Ihokontaktissa ja ilman.
Pisaroina ja hiutaleina.
Aamiaispöydässä ja
illallistuolissa.

En enää pysty kirjoittamaan
suorasanaista tekstiä.
En yhtään lausetta.
Koneeni ei siihen taivu.
Eikä käsi.

Tästä tragediasta
huolimatta aion jatkaa.
Valvomista, heräämistä.
Ääneen huokaamista,
kun sitruunaperhonen
lentää toukokuun pihalla.

III
Minulla on mies,
joka ei älyä, että
olen itämainen lilja.
Uitettuna ananasmehussa,
keitettynä kookosmaidossa.
Että olen jalostunut lajike
tässä sarvikuonokulttuurissa.

Minulla on mies, joka
ei ymmärrä, että naisen
ei saa antaa odottaa.
Mesi kuivuu, kimalaiset kuolevat.
Tulee toinen kevät.

Runouden hulluus ja
viisaus piilevät siinä,
että tulee toinen kevät.
Joku toinen asettaa samat
sanat peräkkäin aivan toisin.
Kimalaiset heräävät henkiin.

Joku toinen suutelee,
kun on sen aika.

Onnea ja menestystä huomiseen puulaakiin osallistuville! Kannustan teitä kaikkia vimmatusti täältä kotisohvan lauteilta käsin, kevätflunssasta huolimatta. Kauan eläköön LSP.

madredeus: kevään ensi pääskynen

http://www.youtube.com/watch?v=pWDWJeU8Q8Y&feature=related