Keisarilla ei ole enää
vaatteita, kaikki
on riisuttu pois.
Alamaiset hymyilevät,
taputtavat tahtia.
Nyökkäävät, näin on.
Valhe kasvaa suuremmaksi.
Samettimattojen pehmeydessä
ei tunnu totuuden piikki.
Viimeiset askeleet kulkueessa.
Kunnia varisee. Maassa
kirsikankukkien peitto.
Kynnyksellä minuun tarttuu
tuuli, nostaa porttien yli ja läpi.
Vartijalla vain kuopat
silmien tilalla.
Olen valmis. Puettu.
Ihoni huuhtoo
kesäkuun sade.
Mistä näitä keisareita oikein sikiää?
VastaaPoistaMutta selkeä ehjä kokonaisuus. Olisiko nimi parempi kynnyksellä, siinä on jo lähtö, jos on kynnys se vaikuttaa esteeltä?
Taidan vaihtaa runon nimen, hyvä huomio. Runon Kynnys-nimi vaihtuukin nimeksi Kynnyksellä. Kiitos!
VastaaPoistaVaikka runon katkaisi keskeltä niin toimisi myös kahtena runona. Kolme säkeistöä kumpaankin.
VastaaPoistaJuu hyvä huomio Anskulta. Olen samaa mieltä.
VastaaPoistaKolme vikaa tässäkin toimii omana runonaan. Mielenkiintoinen tapa ottaa sadun kieli mukaan vakavaan sanomaan. Toimii.
VastaaPoista