Voikukkametsästä
kurkisti kaksi karheakarvaista rusakkoa,
eivät tienneet, että yksi kapinen kettu
niiden perään jo yski ja
kylmän karaisema naakka
siivellä hikeä otsaltaan pyyhki;
tänä aamuna vähän kello viiden jälkeen
kolme uupunutta nuorta
torkkui rautatieaseman portailla
viisi taksia sirisi ohi
ja kolme kolisi
aamunkylmää autoa vastaan
kun töihin pyöräilin, muuta
en muista - laaksoissa sormia palelti - ai niin,
rastaiden ja mitkälienee-kerttusten
jo laantuva meteli.
-tämä(kin) on uusioruno Möysän puolelta, viime vuodelta, näemmä.
Aikaisin aamulla näkee aamuyön elämän. Niin ihmisten kuin eläintenkin. Mutta kylmä tuntuu varhain, yhäkin , vaikka on kesä! Hyvä runo.
VastaaPoista