Kello oli kahdeksan illalla, huhtikuu.
Istuin puupinolla.
Pikkusisko touhusi omiaan ja sen perään piti katsoa.
Vilkaisin ylös:
taivas oli vielä avara ja valoisa.
Ei mitään erikoista, tylsää oikeastaan.
Silti se hetki jäi mieleen.
Kello oli kahdeksan illalla, huhtikuu.
Istuin puupinolla.
Pikkusisko touhusi omiaan ja sen perään piti katsoa.
Vilkaisin ylös:
taivas oli vielä avara ja valoisa.
Ei mitään erikoista, tylsää oikeastaan.
Silti se hetki jäi mieleen.