PAMAUS

iltamyöhällä
kadulla pamahtaa
tuuletusikkunasta
sisään livahtavat ääniaallot
katoavat
hiljaisen huoneen
varjoihin
ilman
revittävää moottoria
hätääntynyttä kirkaisua
etäämmällä
sireenit loittonevat
autioituneella tiellä
pitkin sillan selkää
vastaan tulevan
yön syliin

Oranssin värinen taivas/2010

Mikä olisi paikka jossa tahtoisin herätä?
?
Jos olisin siellä en haluaisi minnekään.
Joku
keksisi heti minne muualle olisi lähdettävä.
Ei
jos kuulette minun hävinneen
olen
lentänyt unissani ultramariinikentille
jossa uin värijoessa

enkä enää milloinkaan ole tunnistettava
en itsellenikään.

Pelkästä ajatuksesta illansuu alkaa sinertää
kynsilakka peittää varpaankynnet.

Eläin ulvoo uhmatakseen
- kuka sitä ajaa

Alkueläimen vaistolla
kuljen yhä
ohi
läpi

alas
ylös

minnekään en ole menossa
mitään en itse keksi.

Oranssin värinen taivas/2010/zen varis

Kaikkien mielestä aika ei ole lineaarinen
Aika
voi olla hetki
sen merkityksen huomaa siinä sekunnissa minkä
huomaaminen kestää

Olemassa voi olla
Zeniläisittäin
koossa ja läsnä ja hengittää

Valoa läpäisevän verhon takana
lentää zen varis kuusen huipulle

Eläimellinen arkeni

Välillä
tekis niin mieli
moittia ja moralisoida

se on taitoa se

nimittäin yleensä sitä
saa itsensä kiinni
jos vaikka mistä

---

mutta jos kerran
unohtuisikin
iloon

muistaisi,
että on tehnyt
just niinkuin
pitikin

siitäkin huolimatta,
että farkun lahkeen suusta
pursusivat ylimääräiset sukkahousut
ja leimauslaite näytti
päin seiniä,
töistä lähdettyä

s.81 Kahvinjuomisen rauhasta//2006

Ja uutisia.
Jo vanhoihin kuviin revähtänyttä uutta näkemystä.
Terrori iskusta.
Ja sitä että miksi uskon mitä kuulen.

Ja että ihmiset on muotitettu. Miksi.

Kuka osasi ajatella toisin.

Täytyy todeta että ihmismassoihin vaikuttaminen
on totta.

Maapallo kuuntelee kuvia.

Herätä pitäisi.

Sen sijaan jäämme odottamaan mitä seuraavaksi tapahtuu.

Huhtikuun viileys

Huhtikuun viileys.
Lammen rannassa
siipirikko joutsen.
Nostat sen syliin.
Nyt lähdetään.

Silmiesi kullanväriset
pisteet kalpean
auringon valossa.
Kannat lintua.

On paikka,
jossa haavoittuneet
saavat levätä.

Oranssin värinen taivas

Kaarinin omenapuun alla on aina ollut
oranssin taivaan väri
tuoksuu kehäkukilta
mutta väreistä kukin on mieltään
On keltaisakin mutta nämä ovat kuin Kaarin
määrittelemätön
eikä hänen naurunsakaan koskaan kuole
muita nauruja en tiedäkään

On
iltoja kun Make ja Maikki tuulessa huojuvat
vaikka niiden oksat ovat rungon paksuiset
omenat
pysyvät tiukasti kiinni

Heitä on katsottu aina rakkaasti
niin kuin tietäisivät hedelmiään viipaloitavan
maukkaiksi piirakoiksi, - yhä

vaikka tulisia talvia on ollut jo monta

kissa orava kettu ja viirupöllö
tunsivat tienoon puut ja polut
lepikot pajupensaat
he tanhuat tiesivät
ja
milloin kypsyvät omenat

HÄÄT & SLAMIT

Kumpula auringon paahteessa
hääpari
juhlavieraat
sielun veli orkestereineen laulaa
rakkaudesta
Isokynä irvistää
venyttää kitaran kieltä
avaa illan sirkuksen
nyt jytää
nyt jytää
yön mustaviitta
taivaanrannasta raollaan
joko nyt jo
radiomastot häämöttämässä

valomerkin väläys
aamuun silmän räpäys
siivetön mies
laskeutuu Kotkaan
kapakan takapihalla
savua puhaltamassa
kadun akka katsoo
mitä ihmeellistä nyt tapahtuu
sisällä synninpesässä
leivosen laulu
peittoaa sohvanpohja anarkismin
auton lattialta kuultuna
"luftwaffeakaan ei koskaan
voitettu ilmassa"

Terveiset iloiset Tartosta

Terveisiä iloisia Tartosta. Täällä vähän satelee, mutta se ei estä arkkitehtuurin katselua. Jugendia, funkista ja klassimia on pyöritelty. Tantsuissakin on jo käyty. Nyt jo Vähän runottaakin.

Halauksin,

T

runopuulaaki (näpäytä kuvaa niin näet sen isona)

Purokadun logisticus

eli idyllejä ja epigrammeja;
cut-ups to Risto Ahti


Alussa, talven harhassa valmistuivat runot,
unilaulun säkeet katsoivat silmiin lasta.
Kerran oli kultakettu ja oli myös unia,
kun aurinko tanssi lintujen planeetalla,
niin rakentui jokin silta; ja sillä
Narkissos. Talvella - loistava yksinäisyys – siinä jo
läsnäolon ikävä ja laki. Valitse minut! - pieni käsikirja.
Laula iloisesti Eevasta ja Aatamista.
Niiden iloisista harhaopeista,
kaiken kaikkiaan ilon ääriviivoista. Aatamin, jälleen kerran,
muistiinpanot: Vain tahallaan voi rakastaa,
kuin kukko tunkiolla
Runoaapisessa tietysti sudet ja lampaat,
niiden oikut ja totuudet.
Sanaluvun koetuksessa kriittinen minä ja leikki-
laulut. Ei kukaan puutarhajuhlissa
vanhassa piispan huvilassa.
Vain ne kymmenen käskyä – tie, köyhyys ja ilo.

Nyt olis hyvät neuvot tarpeen...

Jos minua huomisaamuna kävelytiellä köpöttelävät
vastaan sika sekä nauta, niin kuinka minä
heistä valmistan jauhelihaa. Niin - on minulla kellarissa
saha ja kirves joulukuusta varten. Niilläkö minä ammun
silpasen ammujen taivaaseen ja sian tantereeseen kopautan.
MUTTA. Miten niistä tehdään 400grammaa sika-nautaa.
Sitä 17 prosenttista, kaiketi.
Entapä Osso Pucco. Minkä näköinen elävä se on.
Kukkokiekuuko se vai buhu-huuko se sanoo.
Onko se rauhoitettu.
Saako sen syödä, jos vastaan tulee ?
Ystävällisesti, uusavuton tiedustelee.

Lähde

Ikuista vettä, eikö
se olekin sellaista joka virtaa maan uumenista
ja juoksee pakkasessa ja lumessa.
Lähde.
Vesi on timantin kirkasta
kun aamuaurinko siihen osuu
laitan kädet kupin muotoon ja juon.

Janoamiseen
se auttaa.

Runnoilija

Mistä se nyt siihen töksähti
ruokapöydän ääreen kököttämään.
Pysyis vain ruudussaan, ruodussaan
aakuutos vihossaan. Vihoissaan kynänpätkiä sill
on taskut täys, silmät kiiluu – kosteet, vaan

matala on otsa ja korkee katse

'Tuoll on mun kultani' se hyräilee,

runnoilija väenväkisin

Mitä se tekee , ja miten
se sen tekee minkä se tekee.

Lois nyt vaan

mutt ääneti, ihan runnomatta

Jos sulla on toinen...

Pahalla silmällä

Kaukana ei kukaan näe.
katso pahalla silmällä
pahalla silmällä.

Kaukana tuntematon, tunteeton
tunteettomat eivät panettele
paina tiehen.

Yrittänyt laitetaan, pannaan
Pannaan yrittämään
ylittämään.

Katsotaan kateellisina ohi
ohitetaan tunteet.
Tunnetaan ohi.

Kauan muistellaan pahalla
Muisti kantaa kauas
Pahalla silmällä.

Kateuskatsaus

Kansa ei kadehdi
katiskaan jää kalavale.

Kukaan ei katso aidan yli
raoissa on roskia.

Silmään menee kärpänen
sanotaan.

Noiden asiat vaan on,
ja meidän ei koskaan.

Vihreys johtuu
värisokeudesta.

Sitä on harvalla.

Katteus

Late ei saanu Katee.

koska Katen tahto Pate.

Late tölvi Patee,
ja Pate tölvi Latee.

Ja mitä sano Kate?

"Katteus
on sielun latteus!

Late ja Pate!
Juuaan latet.
Ja ollaa iha vaa matet! "

Katea nääs ootti...
...no mitkäpä muut
kuin saladatet! :)

Vartalon lähde

Kateus
on johdos germaanisesta vartalosta.
Kade on sen yksinkertainen vartalo. Sillä on -
jos hengissä vielä ovat - muutamia lähisukulaisia;
kajeh, kadeh, kateh, ka'd.
On etsitty niiden lähdettä.
Lähteen nimi saattaa olla xatez
tahi skapez - mutta
näiden kateus on jo ammoin ehtynyt.
Meidän on omaamme vaaliminen.

Lähde. Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja

Kuololoru

Yy kaa koo nee
kuollutta oravaa
moottoritiellä
matkalla mustikkaan.

Lits lits lits lits
Paluumatkalla mustikat liiskaantuu
ja värjää sinisiksi
kädet ja kielen.

Mummon matkassa maailmalla
sitten sattuu siili tielle
Sitä surraan seuraavat
seitsemäntoista päivää.

Maanantaina mummo saa siivet
ja lähettää lentopostissa
lettuja lapsenlapsille.
Pappa taas paistaa pannukakkua.

Sunnuntaina

Mummolassa oli aina
korillinen limsaa.
Se ostettiin
myymäläautolta.
Siestaa, italiaa,
keltaista jaffaa ja vissyä.

Sunnuntaina odotettiin
veljen kanssa, milloin
pullon sai nostaa pöytään.

Kahvin kera tarjottiin
hillomunkkeja.
Sokeri levisi vahakankaalle.

Vaaleansinisiin kuppeihin,
kahvin joukkoon,
laitettiin maitoa ja pulmua.
Juustoleipä pienittiin sekaan.

Minä pidin eniten italiasta.
Kaadoin varovasti
entiseen sinappilasiin.
Hiilihappo napsahteli kielellä.

Toisella puolella maata

Aamulla kello viisi
päätit lähteä.
Toisella puolella maata,
nukuin vielä.
En kuullut kuinka
raotit ovea.

Puutarhan portit
liikkuvat tuulessa.
Siellä te kaikki,
joiden polvella keinuin
lapsuuden lorua.

Tuvassa, auringonläikässä
pyydystän piipun savua.
Ruskean hevosen selkä
rekivällyjen alta.
Järvi joka kantaa minua.

Ja iltaisin tilley suhisee
pohjoisen sinistä valoa.

Meillä oli talo, johon
ei päässyt tietä pitkin.
Kuunneltiin yhdessä
metsää ikkunan takana.

Tulivuoren tuhka

Tulin kotiin
ikkuna oli lennähtänyt auki
suussa narskui tulivuoren tuhka

Räntäsateessa
peipon laulun toiveikkuus
Joudu kultani!



kakkosriville olisi useampiakin
vaihtoehtoja, kuten
-rastaan kaihomieliyys
-uunilinnun ikävä, jne jne

Kateuden karkoitus, AnnaLiisa

eli ojasta allikkoon

Motiivi

Kateuden Henki, johda sinä meitä
etsiessämme valkeuden teitä.
Työtämme ohjaa, meitä älä heitä,
tietomme siunaa.

-sisältää lainauksia, lainalaisuuksia

Kateus III

Mä en kerkiä.
Enkä ehdi.
Ei oo aikaa.
Ikinä.

Kateus II

Vapaus on sana
josta etuoikeutetut
runoilevat.
Ongenkoukku poskessa.

Kateus I

Tosiaankin kade.
Työn ilosta.
Ilottomuudesta
hampaankolot vihlovat.

Viimeinen vapaapäivä

Tekniikka tekee iloiseksi

Tekniikka lohduttaa

Tekniikka auttaa

Tekniikka tekee onnelliseksi

Tekniikka on luksusta

Tekniikka valottaa

Tekniikassa on voimaa

EL

Kattokaa nyt

Katoin pöydän
Katoin vähän sen perään,
ettei se
katuis sitten jälestäpäin.

Kattokaa nyt
kattilat kannetta ja
kummallakin tosi suuri kaipuu
kauas pois.

Kaikista ihmisistä
tuli kaapattua just se.
Kattokaa nyt ja
Kadehtikaa.

Euromarketin edessä...

... siinä lakkovahtien kohdalla näin sinut äsken kadulla.

Tyylikkäänä tietenkin.

Enemmän kuin elossa halusit aina olla ehjä.

Mitä kadehdittavaa minulla muka olisi?

Muisto siitä, että joku voi nähdä minut niinkin

on yhä yhtä ihmeellinen.

Keflavik Airport

Joo. Vähänks mä oon kade.
Reykjavikin lentokenttä taitaa olla ainut,
joka toimii Pohjois -Euroopassa.
Keflavik International Airport - Timetables for Departure and Arrivals
tai, onks se nyt mitään Eurooppaakaan enää.
Ja kaiken lisäksi ne on ikiajat
saanu ilmasen energian ja lämmön maaperästään.
Kupla koko juttu, koko saari -
tuhka - jotten sanoisi mikä - maamuna.
Niin ja kaiken lisäksi niillä on tämä Björk ja tämä Sjon.
Voihan viitonen sentään.
Ootteko koskaan nähneet islantilaista koivikkoa.
No on niitä tietysti, jonkun kuuman lähteen vieressä.
Kaiken maailman impyet ja dottiirit ympärillä sulosointuja laulamassa.

Ja tietysti just nyt, kun mun piti
huomenaamulla lentää Köpikseen
valkkaamaan mun tanskanmuusalle
uutta kevätmekkoa, jota hän on niin kovasti toivonnu.
Voihan....tää on kyllä ihan epistä.

Sananlaskuja

Uusi kateus on vanhan surma.

Kateus on kateus, vaikka voissa paistais.

Ryhmässä kateus tiivistyy.

Torstai on kateutta täynnä.

Aatteloo mitä aatteloo, ajatukset männöö aina katteutee.

Den som hyser avund mest, skrattar bäst.

Kate

Olen joskus kovin kateellinen
kun luen kirjaa
En ymmärrä yhtään mitään
ja tiedän että joku toinen käsittää sen
Olen kateellinen kun kirjaimet menevät joskus
sellaiseen järjestykseen jota en ole itse keksinyt
ja siitä on tullut mullistavan hieno lause
On myös kadehdittuja elämäntapoja
joita en kadehdi

Typologiat

Katu - katumus - katolilaisuus

Kaato - kato - katoavaisuus

Kattaus - kate - kateus

Runokateus

Tuossa tarttuva riimi
Oikein kohistuva

Ja kauniisti taipuva sana
Kääntyvä, yllättävä,
kiemurtava, pala palapeliä

Viimeistelemätön, fiini
Takeltelematon tyyli

Keksin tuon ensin

Kaunokielinen ilmaisu,
shokeeraava ratkaisu

Tyylirikot taiturit,
sanasaiturit,
takinkääntöpoetiikkaa

Tarttuva, arpova
arvaileva, kiemurteleva

Runneltua runoetiikkaa
kuin runoa ja etikkaa


EL

Floralle ja Panille

Kaikkien kasvien suojelija,
vihreän lehvistön haltija.

Sirkkalehtien, pajunkissojen,
hiirenkorvien vastasyntynyt hyrinä.
Heleänvaalea tuore värähde.
Silmu, joka aukeaa
täyteläiseksi ääneksi.

Kaikkien kasvien suojelija,
kukkivan kedon kummi.

Lemmikkien, leskenlehtien,
vuokkojen juuripuhjennut helinä.
Hentojen värien liverrys.
Nuppu, joka aukeaa
lumoavaksi soitoksi.

Hän

Ei häneltä tätä kotia otettu.
Ei.
Hän meni miehelään tästä.
Nuoret nyt liikkuvat kylästä toiseen.
Talon kohdalla on sireeni. Se on suuri ja korkea puu.
Ja alhaalla on joskus ollut taloa suojaamassa komea kuusiaita.
Aita on siellä. Unohdettuna. Tehtävää vailla.
Omenapuu
kukkii kuin hulmuaisi morsiamen huntu tuulessa.
Kullerot kattavat koko rinteen, kauas, kauas
kunnes vihreä metsä nousee
ja
päättyy siniseen taivaan utuun.

Siinä minä seison.
Paikan päällä.

Tätä tietä.

Tämä tie vie eteenpäin.

Tästä ei lähtisi ihan minkälaiseen tulevaisuuteen hyvänsä.
Täältä
jos lähtee, tietää
ettei minkään turhan tähden, vaan
tarkoituksen, elämän mittaisen.

Vihreää satiinia

Läpikuultavassa metsässä
heidän kätensä
ojentuvat hitaasti auki
vihreää satiinia
sormenpäissään

Muodot/6

Minulle valkeni muutama totuus hänestä, itseäni varten.
Kuinka huomaaminen helpottaakaan.
Minulla ei ole peliä jota pelata.

Kaikki pyörii silti.
Ihmiset eivät pysähdy
sisäisillä tapahtumilla ei ole tarvetta
jäädä paikoilleen
ne muuttavat muotoa ja sisältöä. Kiehtovimmat löydöt
tuntuvat siltä että pääsee tuntemattomaan.
Uuteen erään jota kukaan ei vielä ole selittänyt valmiiksi.
Mutta
joillakin on tämä kokemus.
- Niin kuin löytäisi itsensä elossa.

Se. Varma. Kotimainen.

Jos asiat olisivat menneet toisin...

Miksi tänään on liputettu

Noh. Se johtuu siittä, että kerranmuinoin pernajalaisen
maanviljelijän poika Miihkaeli Agricola
keksi ja kehitti uutteen nimeltä Cielicilju.
Sitten Mesopotamian ajan
ja Baabelintornin-sekoituksen siitä oli vähällä tulla
maailman suosituin tuote, mutta sattuipa Ameriican
melkein syvässä Etelässä eräs herraPemberton
saamaan idean, että lisätään tähän velliin
hiukan kokaiinia, niin jopas kansa riemastuu.
Tätä lisäystä Miihkaeli ei uskonpuhdistusmiehenä
ollut arvannut tehdä, niinpä hänen kohtalokseen
jäikin harjastukkaisen ja kaksihaaraiskielisen
marginaalikansan sivistäminen.
Tulcoon valceus.

Runovirkavapaa

Lasken lauseet lepoon
sanat lakoon

virkkeet veden varaan
riimit vuoteen omiksi


Annan runon olla
vaarattomassa vartiossa

Kutsun kun tarvitaan

Kaikki on lastenleikkiä

taas kun tarvitaan


EL

Lumi

Lumi on veden olomuoto, jota sataa talvella maahan. Lumihiutaleet ovat pieniä tähtiä, jotka muodostavat maahan valkoisen paksun maton. Jos puu sattuu hiutaleen tielle sen matkalla maahan, hiutale saattaa jäädä myös puun oksalle. Lumella on myös monia erilaista lumen laatua kuvaavia nimiä kuten esim. nuoska, loska, räntä. Kun lunta on paksulti, kävelyreitit joudutaan kaivamaan lapiolla. Tiet ja kadut puhdistetaan yleensä isoilla erityisesti lumen siirtämiseen tarkoitetuilla nk. aura-autoilla.

Lumessa voi harrastaa mm: Hiihtoa (ks. hiihto), laskettelua (ks. laskettelu), pulkalla laskemista ja lumiukkojen tekemistä. Pienet jyrsijät tekevät lumeen käytäviä. Jos talvella ei sada lunta (sellaistakin on tapahtunut) ihmiset masentuvat, eivätkä jaksa odottaa kevättä ja saattavat jopa tehdä itsemurhan. Talvella on yleensä mustavalkoista ja värit palaavat vasta keväällä, kun lumi muuttuu hiljalleen vedeksi ja puut kasvattavat uudet lehdet.

Onks..

...jonkin valtakunnansovittelijaa näkyny ? kun

Yhet melkein ei leivo leipää
Yks melkein kyllästy festivaaleihinsa tyystin -
eikä melkein kirjoita runoja, toviin muka
Tätä yhtä melkein ei hymyilytä

Muodot/8

Samaa mäkeä
eri vuodenaikoina kuljettuaan
muistaa mäen muodon

jalkapohjissa on lumen ja soran ääni

kuinka kengänpohja taipuu pakkasella
miten se lämmössä muotoutuu ihon
myötäisemmäksi

Sade uittaa pienissä puroissa hiekkaa mäen alle

Asvaltin tasaisuudesta muistan pien hajun

Punainen auringonlasku
polttaa kuusen oksien takana
kohta on kekäleen musta ilta

Huhtikuussa kun
kolli laulaa aidalla
Punasukkaiset
tytöt etsivät syytä
myöhäiseen kotiintuloon


versio 2

Kun mahla nousee
alkavat kollit laulaa,
punasukkaiset
tytöt keksiä syytä
myöhäiseen kotiintuloon

Kuulopuheita

Hitaus on kuulemma tulossa muotiin.

Titityy titityy,
sanoi talitintti.


rs

Annikki Poetry Festival |

tässä vähän almanakkaan ennakkotietoa tulevasta kesästä

Annikin Runofestivaali 12.6.2010 Tampereella | Annikki Poetry Festival | John Giorno, Jaan Kaplinski, Annikinkatu, runo, festari, Runokaupunki

Ylösnoussut kokki

Kokki nousi,
korkeimmalle kohdalle.
Yhä ylemmäs.
Kiipesi kiipeämistään.

Akkavuorella ämmät
keittivät mämmiä.
Naisvuorella nauroivat
neidot, pashaa
posket pullollaan.

Oma lehmä oli kokilla ojassa
ja pyykin valmiina pivossa.

Ja niin tuumaili kokki.
Täällä olen enkä
muuta voi, liemi
minut marinoi.

Kevään valo

Kello oli kahdeksan illalla, huhtikuu.

Istuin puupinolla.

Pikkusisko touhusi omiaan ja sen perään piti katsoa.

Vilkaisin ylös:

taivas oli vielä avara ja valoisa.

Ei mitään erikoista, tylsää oikeastaan.

Silti se hetki jäi mieleen.

Pääsiäislammas II

Pääsiäislammas
yllätti jälleen.
Kokki joutui liemeen.

Piti olla paisti,
mutta olikin
etuneljännes.

Mitä etua on neljänneksestä?

Luuta on aika paljon,
mitä sen kanssa tehdään.
Keittokirjassa sanotaan,
että lihakauppias kyllä
paloittelee luut.

Mistä minä lihakauppiaan
löydän, keskelle pääsiäisiloa?

Meillä on yksi kirves.
Sen paikka on mökillä.
Aika tylsä juttu.

Sahata ei varmaan voi?

Luut paloitellaan,
lihat paistetaan.
Liemet ja sipulit
laitetaan matkaan.
Mausteita varmaan
entiseen malliin.

Lammas selvisi kriisistä,
joutuu mureaksi uunissa.
Kunnia olkoon siis
pakotetun paistinlaittajan,
neljänneksen edunvalvojan.

Syvähenkinen elämä

Myötä- ja vastamäessä
luisti yhtä paljon.
Sitten tuli kevät.

Puhalsi hengen
hengettömään.

Meillä ei ole lapsia.
Sen sijaan on
kaksi vanhusta
-mies ja kissa.

Toinen odottaa kuolemaa,
toinen elämää
jääkaapin vierellä.

Minä jossain siinä keskellä
lankalauantaina,
marketin kahvilassa.
Kun suklaamunat
ovat loppuneet hyllystä
ja entinen piispa kerää
eteisessä kolikoita
maailman köyhille.

Siinä kaiken keskellä
olen ketjun viimeinen
lenkki, sukuhaudan
kaivertamaton kivi.

Miten puhallan
hengen hengettömään.

Puu ja minä

Puu kaatuu
harmaantuu
Kyykistyn kokoon
koloon
kannon onkaloon
puukiipijä kiipeää ylös kylkeä

Kylven koskessa
kovassa virrassa
koska kylmenen
puhdistun.

Puu huutaa apua.
Anna anteeksi puu.
Kolo oli jo paikallaan.
Kuka oli paikalla?

Kaivan ja juuret muodostavat holvin
ovi kolvataan, paikataan
paikka alkaa olla, arvellaan.

Sumussa voi puuhailla
puu halaa
suu on musta onkalo
kolo.

Kodin onni puuttuu
huudan
sumussa ei kukaan kuule.

Puu, tule mennään eteenpäin.

Harmaa ei valaise
Vain lasten huudot kuuluvat
ei kuunnella

Tikka hakkaa oveen
kiipijä on kipeä
lopulta puu uupuu
kaipuu painaa
painan puuta
uni painuu.

Ovi kolvataan kiinni
koputus lakkaa kuulumasta.
Lakkaan kulumasta,
mutta puu maatuu vaan

juuret puuttuvat.

Rakkaustapaturma

Spontaani ilo on sen ensimmäinen oire.

Huonosti siinä voi tietenkin käydä, äkkiäkin.

Tulta ja vettä on turha yrittää sovittaa yhteen,

ja juuri siitä on usein kysymys.

Silti sen jälkeen on jotenkin laajempi.

Tajuaa, että noinkin voi joku toinen asiat nähdä.

Puuhastelua

Nyt on ollut vaikka mitä ajateltavaa ja toimintaa
että ei ole voinut runoihin paneutua
muulla tavoin kuin tekemällä runo cd:n
Sitten olivat kirjamessut ja seuraavalla viikolla
hurjan rankat neljän päivän työkeikat
Sen jälkeen tuli tälle viikolle kaksi työkeikkaa
ja samaan aikaan sukulaisia pohojanmaalta
vierailulle tänne Lahteen
He onneksi saivat olla päivät sisaruksillani ja
illalla oli sitten miitinkejä ja keskiviikkona koko päivä
yhteistä menoa.
Sukuloimisporinoita

Kaiken jälkeen olen hiukan puolitehoinen
mutta nyt on taas vapaata, onneksi, sillä
heti tuli mieleen että kirjoitan kun toivun
tai sitten maalaan. Tai vain olen olemassa.