Mummolassa oli aina
korillinen limsaa.
Se ostettiin
myymäläautolta.
Siestaa, italiaa,
keltaista jaffaa ja vissyä.
Sunnuntaina odotettiin
veljen kanssa, milloin
pullon sai nostaa pöytään.
Kahvin kera tarjottiin
hillomunkkeja.
Sokeri levisi vahakankaalle.
Vaaleansinisiin kuppeihin,
kahvin joukkoon,
laitettiin maitoa ja pulmua.
Juustoleipä pienittiin sekaan.
Minä pidin eniten italiasta.
Kaadoin varovasti
entiseen sinappilasiin.
Hiilihappo napsahteli kielellä.
ja pöytäliina oli aina vähän tahmea ja sokeripaloja otettiin salaa suuhun sellaisilla hopeisilla linnunkynsipihdeillä.
VastaaPoistaKiitos Anita, joku minua viisaampi onkin sanonut, että vain yksityinen voi olla yleistä. Sun muisto on mun muisto.
Tuosta runosta muistaa että jos sai limsaa, se oli juhlallista, ja vielä munkit.
VastaaPoistaJa jotenkin tuossa näkyy se tunnelma, juhlaahan tuollainen tuolloin oli.