UNI 2008

On valoa on tilaa
ja ennen kaikkea täällä
kävelee joku mies
joka sieluineen
ei niin kuin särähdä
tätä taloa vasten
ja arkkitehtuuri on kuin tarkoittanut
hänet
taiteeksi joka
sopii kaikkiin näihin huoneisiin

Talon hintaa en kysynyt ennen muuttamista
koska asuin jo täällä ja serkut ovat käymässä
eivätkä ole järkyttyneitä

Hirveän pitkä elokuva jossa
meni aamuyöhön
ja piti etsiä nurkantaus jolle kyykistyä
mutta tuo
on sauna
Ja mies tulee
tietääkseen että täällä saa olla
aamulla neljältä
naurattaa
on herättävä kun kahvi
tuoksuu

Vanhemmistani

Äiti

Hän loi ne radat, jotka tuottavat yksinäisyyden ja hylkäyksen tunteet. Tiedän ongelmat: sairaudet, kiireen, tunteen että kaikkea on liikaa. Silti: vaatiiko pieni huomio, pieni ohimenevä hellyys niin paljon? Vai onko kyse laiskuudesta? Ja onko aina syytettävä ongelmista jotakuta toista? Eikö silloin jää yksin? Kukaan ei lopulta selviä ilman apua...

Isä

Sinuun suhtaudun aika ymmärtävästi. Minäkin olen mies. Olit sodassa. Pelkäsit kuolemaa. Haavoituit kahdesti. Selvisit. Sitten elämäsi nainen valitsi sinut. Olisitko itse pystynyt sen valinnan tekemään? En tiedä... Olit keskeneräinen, aikuisuutesi oli onttoa. Silti sinussa oli myös paljon aitoa. Olit sinä. Vähän sinun ansiostasi olen minä.

Kerholaine eksyksis

Mie tulin tän kerhoo
ko täst ilmotettii lehes.
Tääl pit olla ihmisii ja keskustellui.
Tääl onkii iha hiljaist.

Miul ois mehua ja voileipää laukus.
Kohvii.

Ottaaks kukkaa?

Mut kukkaa ei puhu eikä pukkaa.

Auttakaa -yritän tehdä aforismia!

Hiljaisuus on ihmeellinen.
Siinä tapahtuu eniten.

Meteli on ohutta.
katoaa itseensä.


saa jatkaa...

OVI

Hullut puut sinisen oveni edessä

Sitruuna on pöydällä
täynnä valoa

tänä aamuna hän halkaisee sen ja puristaa
mehua leivälleen
ennen kadulle lähtöä

läheisessä kahvilassa
kääntää
kirjasta seuraavan sivun

Youkali

Minä olen väsynyt tähän viikkoon.
Siihen että kaikki energia
menee sormien ja varpaiden sulatteluun
Ute Lemper in Paris- Youkali-tango (Weill)
Siihen että aina on vastatuuli, siihen
että kun vähän ehtii nukkua ja lämmetä,
on uudestaan lähdettävä, ja tuuli - tietysti
on vaihtanut suuntaa.

Ah, kvät!

LSP-riiippuvainen

Tunnetko itsesi hermostuneeksi päivisin?
Syyhyttääkö sormiasi?
Tuntuuko siltä, että jotain jäi sanomatta?
Oletko uneton ja yksinäinen?

Ei huolta, ota LSP.

LSP auttaa kaikkiin edellä mainittuihin vaivoihin!

***

Menin viime kesänä kirjailijakokoukseen.
Minut pidätettiin LSP:n hallussapidosta.
Sellissä ryhdyin heittämään juttua ja täysin omaäänisesti.
Pistettiin eristysselliin.
Siitä vasta riemastuin.

Onneksi kaverit tulivat ja antoivat kaltereiden välistä LSP:tä.
Vapina ja horkka helpottivat.

Nykyään pystyn olemaan ilman LSP:ta jopa 3 tuntia kerrallaan.

Vaikeeta on.

Kirotuserhe

Alunperin, siis silloin vuonna kaks
asiat käsiteltiin, siis käsin -teltiin. Nyt tässä
sinnetännemenossa asiat vain kätellään.
Sanotaan niille käsipäivää, kysytään mitä kuuluu
kuis menee ja jatketaan matkaa. ai taas se piippaa, sorry
Influenssan uhatessa ei edes kätellä, hihkaistaan vain
ovenraosta, moikka ja piirretään hymiö ilmaan.
Ja sitte tämä terapiafoorum ja sosiaaliporno
jossa kaikki halataan, aah -
melkein noloiksi ja tai ainakin vaalean pink punaisiksi
höpönassuiksi.Ja jokaiselta kysytään;
Kuinka Sinä koet tämän
ja jokatoiselle sanotaan etten minä
vaan tiedä mitä siellä iltapäivälehtien lööppien takana
yleensäkään koskaan ole lukenut, kenestäkään puhuta

Aamu

Tänä aamuna
en huomannut kulisseja
pöllytin oksia ja sieltä tuli lunta
säteet katulampun valossa
eivät suihkekiiltoa

paikalleen pysäytetty
unelmauni
sininen kevään valo
kuorruttaa kermavaahdon
syön uudestaan

aamiaisen

valoa ja jäätä

on syntynyt kevään
mieli
*
Annaliisa
*

ANNALIISALLE INSPIRAATIOKSI

Sininen ovi 2009 kuva: Lasse Kantola

Santoriini ovien, porttien, portaiden

saari.

Salchow ja Axel

HUOMIO!

Nyt kissojen luistelun MM-kisojen voittajat Salchow ja Axel esiintyvät:

Shiuh vhiuh hiuh vhiuh

Koukkerruksia, kiekauss,

flippi, lutz, tulppi, ritti

kaarros

Shiuhvhiuhshiuhvhiuh

kaarros

MMMMMMmmmmmmmmmmooooouuuuurrrrrrrrrrrrrrrrrr

Dramaattinen loppuasento.

Valmentajakin naukaisee tyytyväisenä turkeissaan kentän laidalla.

Ta(l)vi

Tässä päättymättömässä valkoisessa
hiljaisuudessa en jaksa muistaa matkan,
ajan ääniä. En sinivuokon mykiön värejä.
Olen jo unohtanut
punarinnan helmeilyn aamun usvassa.
Rannan ruovikossa
tavin posken kiehtovan juovan.

Keksijä

I

Pakkanen vei mennessään kaikki lämmöt.
Ryhdyin askartelemaan atomien kanssa.
Sekoittelin niitä hieman.
Nyt odotan jotain tapahtuvaksi.

Odotan illan
odotan toisen,
kolmannenkin.

Mirjamin laulua.

Toimittelen askareitani
keskittyneesti,
aivan rauhassa.

On monelaisia asioita hoidettavana.
Kimaltavia hetkiä.
Värittömiä hetkiä.
Joskus oksettaa.
Vituttaa.
Naurattaa.
Itkeä tyrskyyttää.
Tilityttää.

Kirjoitanpa runon.
Olen jälleen rento ja luonteva niinkuin pitää.

Taputus poskelle. Kaikki hyvin kultaseni!

Työnnän pääni ulos ikkunasta,
päivä on kaunis.

Lähtisinkö ulos?

II

Suurta humanistista läpimurtoa odotellessa
toivoisin maailman olevan suuri,
jäävän suureksi, kun astun keksintöni kanssa maailmaan.

Tahtoisin tuntea maailman kokonaan, mutta minun ei tarvitse.

Tänään en lähdekään ulos
Maailma on tässä

odotan
odotan
odotan
odotan

Avaan ovet, ikkunat,

humanistin hiukkaskiihdytin seisahtuu kierteeseen,

lämmitän, niin, millä lämmitän taloni?

Terhi
Takas tänne ne runot
ne antoi aiheen olettaa että
intohimot
eivät ole kuolleet
AL

Cavalleria Rusticana & Pajatso

Oopperassa. Mustasukkaisuutta,

äärimmäisiä tunteita italialaisen pikkukylän torilla.

Ensimmäisessä tehtiin yksi ruumis,

toisessa kaksi samaan läjään.

Onkohan se äveriään oloinen ikääntyneempi väki,

joka pukeutuu kuolleiden eläinten nahkoihin

ja tulee näytäntöön jykevillä katumaastureillaan,

koskaan kokenut itse yhtä suuria tunteita?

Burkha

Valehdella suutelemalla.

Hellyys on illuusio.

Riko se!

Riko hellyyden musta viitta. musta kivi,

jonka heität

Ajan tekijä

Huutelen ajatuksiani kuin mikäkin
kiihkoilija!!

Kuunnelkaa nyt minua, eikö kukaan ymmärrä tätä?

Heilutan käsiäni korokkeella Lontoon Hyde Parkin reunalla

Maailma, minä täällä!

Miksette huomaa minua pientä ihmistä!


Kuka tuo on? Kuka puhuu, kysyy Ismo A:kin.

Hyvä kysymys, minäkö vai joku muu?

Tämä aika. Tämä aika ojentaa minua.

Otan kyllä kyllä vastuun,
sillä myös minä olen tämä aika.

Minähän tätä aikaa teen.

Tämä aikako minussa kiljuu

Ja miksei kiljuisi
miksei Haiti saisi huutamaan
mutten kuule mitään
ollaan hiljaa ja kuunellaan
mitä
viihdettä on tarjolla
Vaikka oikeasti nyt pitää ottaa yksi
autettava
plan järjestön kautta vaikka
muttei se huutoja hiljennä
niitä on liikaa
omiammme me kuuntelemme
vaikka ne ovat totta vain teoriassa
mutta oikeat huudot eivät kuulu tänne asti
Ei sairailla ja nälkäisillä ole voimaa
huutaa
ymmärrämmekö tämän ihan varmasti
Ymmrärränkö huomena mitä tänään olen sanonut

Tunneäly

Onko helpompaa
valehdella puhumalla vai suutelemalla ( ??)

Hellyys Keski-Pohjanmaalla

Lisää Brel´iä

http://www.youtube.com/watch?v=LOcDwYQPp0Y&feature=related

Koska ei oikein saa muuta aikaiseksi, ja koska se aikaisempi kukkavideo oli tosiaan aika pliisu, niin tässä toinen Brel´in pehmeämpää linjaa. Tästä Vanhojen rakastavaisten laulusta löytyy parikin suomennosta, mm. Harri Saksalan versio.

Tällä viikolla tämä veijari on kiivennyt
aidalle joka päivä, kun olen sitä lähestynyt.
Kysyy joka kerta: Onko kivaa. Onko nyt jo talvi?

Taljan alla

Inuiitti

Nuutin

uuvutti Tit'ti

Jacques Brel: La Tendresse

http://www.youtube.com/watch?v=FqnySq81Gz4

aamun askeleet
valgen kankeat
tuuli puskee mereltä usvaa
suoraan kaupungin putkeen
joku lokkien seassa
kerää kaatopaikan tähteet
runoilija unohtuu seuraamaan
kulkukoirien joutilasta matkaa
raitiovaunu
kiskot kirskuvat
satamaterminaalin laardibarrikaadille

kaupunki ei kuule ilveksen itkevän puussa
valaiden laulavan satamassa
kaupunki katsoo tv-luupeista putoilevia päitä

seepraraidalliset rintaliivit
vodkaa keittiössä
basisti käärii sätkää
jatsin tahdissa
runoilija runkkaa
huomenna
tirkistelijät

taksi kiihdyttää
takavalojen viivat
vievät seepraraidalliset rintaliivit
pakastuvassa ilmassa
syttyvät tupakat
oksa naksahtaa
Barbarat narisevat
yössä
yksinäisten alla

testi

Tämä on testi

miksi kaikki teksti, ennen Terhin viimeksi kirjoittamaa runoa
näyttäisi olevan/muuttuneen kursiivilla kirjoitetuksi
hhhmmmmmmm.joo

Pelipöydän pataässä

Hei. Huomiovalo välkkyy. Tip. Hip. Zip.

Kortit jaetaan jo. Kuka on pelipöydän tarkastaja?
Kuka peliaddikti? Kuka huijariveijari?

Kenellekään, ei kenellekään tule mieleen kysyä mikä on zen?
Sehän olisi naiivia!

Korttipino läpsyy ja näpsyy vikkelissä sormissa.

***

Kuka haluaa hiljaisen puun?

***

Mitä siis tapahtui?

- Ostin vermeet ja lähdin kaupunkiin.
Sain parhaat neuvot. Likkakaveri kampasi tukan. Lakkasi kynnet.Vedin korkeimmat korkkarit mitä kaupasta löytyy. Nahkahousut ja violetin peruukin.

Ja?

- Lähdin meinaan vähän katselemaan ilotulitusta, räiskettä, savua, riemua.

Unohtaaksesi kaiken. Löytääksesi kaiken?

- Oli erivärisiä valoja. Pum pum pum. PU-PUM!
Minut nostettiin ilmaan. Olin akka ja kunkku samassa kasinopöydässä.
Peruukki lensi kaaressa katuojaan.

Vau.

***


Kuka haluaa kirpeät kyyneleet?

***

- Niin kuka sen sanoo tai näkee? Milloin peli on pelattu?

Minä halusin niin kovasti säihkettä.

-Etpäs.

Valehtelin.

- Halusit vain iloa ja valoa ympärillesi.

Janosin elämää. Ihmisiä.

- Sokaistuit säihkeestä?

En missään tapauksessa.

- Mutta nyt sattuu.

Pataässä.

Kuinka kaipasinkaan

Kuinka kaipasinkaaan tätä tyhjää

asuttua huonetta, naarmuista lautalattiaa

kaikuvia, paikattuja seiniä

En jaksaisi enää aloittaa alusta;

tahrattomista laseista -

Luutun tahmeassa jäljessä

rakennan pestyä ääntä hämärässä, valkoisessa huoneessa

jonka ikkuna on sisälle auki

Tätä se on

Varmuus varovaisuudessa;
aikaisen aamun ensimmäinen ajatus
tai illan viimeinen,
juuri hänelle,
tässä maailmassa,
lennän jo pehmoisella pieluksella.

Vaiko tätä

Tämä aikako minussa kiljuu:

Ei hellyys mitään maksa,
sitähän on koko luonto täynnänsä
pitsinpeittämät koivut
ystävällinen ele naapurille,
hän kurkistaa ovesta
joka kerran kun menet ulos
kylpy illalla kirjan kanssa
puhelinsoitto, tekstiviesti, Onko se? No on se.
äidin sienisäilykkeet, veljen armeijaanmeno, miten se siellä pärjää?
Kuulet ja liikutut kun alakerran kolli kehrää mirrilleen
hellyys ehei, ei ne yksinäisyydessä elä
vain ymmärrys hellyydestä korkeintaan kasvaa
yksinäisyydessä, välttämättömässä yksinäisyydessä.

Mutta tarvitaan Jumala, toinen, toinen.
Vieraat kasvot peilissä sulavat tutuksi.

Hellyydenkipiä

Mitä on hellyys? Tahtoisin tietää.

Se arka kohtako Kummisedässä,
jossa se Garcian Andy, karsian komia
ja Coppolan tytär leipovat yhdessä gnoccheja
vai se kun navetalta haiskahtava pappani
hieroi sänkeään
mummon silkinpehmeää poskea vasten
kesken työpäivän?

Ja kinusin vieressä, että minä kans,
sain minäkin tuntea papan karhean posken omallani,
ja sitten hän lähti tekemään virtasta.

Vaiko se, kun syötit minulle herkkuja,
taputit lempeästi vatsaani
ja sanoit, ettei lihomiseni haittaisi?

Oikoluen tekstisi,
puunaan vessasi,
hieron päänahkasi,
mitä tahansa,
kunhan sanot
tuon minulle uudestaan.

Lumi

Näettehän
he
juuttuvat kinoksiin eivätkä uskalla
kävellä
lumessa Etelä Euroopassa

Lumi on ase

Juuri tänään muistelimme
vanhimman meistä kanssa
kuinka töistä palattua
vahvin mies kulki polkua avaamassa asemalta kotiin
muut neljäkymmentä
tallasivat
ensimmäisen jälkiin

ja kun me lapset olimme odottamassa heitä
kaikki hymyilivät
oltiin tultu
auratulle tielle

kaikilla saappaanvarret
täynnä lunta
ja aamulla
samat kaksi kilometria
ensin töihin mennessä
sitten palatessa

Annaliisa

Kerho

Tiedättekö kaverit mitä.
Mä oon liittyny kerhoon; tai oikeastaan
mä oon kerhossa nimeltä
Kolmen A:n kerho. -Ne aat tarkoittaa
Apatia
Ahdinko
Alakulo

Meidän kerholla on johtaja. Se on
kotoisin jostain Umpisuomesta.
Sen nimi on A.Kuru.
(se kyllä itte kirjoittaa nimensä G:llä,
koska sen on hänen mielestään hienompaa niin.)

Tähän ongelmaan ei kuulemma auta
suomalainen molli, ei brittiläinen blues
eikä virrenveisuu, ei
tositv taikka fazerin sininen
(hk:n sininen saattaa vähän helpottaa), vaan
jos noudatamme tämän A. Kurun ohjeita
ja viitoittamaa tietä, saatamme hyvinkin selvitä
kevään hohtaville hangille ja kiurunlauluun
tarvitsematta turvautua väkivaltaan tai muuhun epätoivoon

ja näin voimme saavuttaa auvon, jonkin sellaisen
jonka tämä A.Kuru kirjoittaa isolla A:lla -

-ei maar, nyt täytyy lopettaa; alkaa taas ahistaa ja täytyy
lähteä kävelemään johonkin allikkoon.

Kirjoittelin koko aamun uutta tekstiä.

Odottelen palautteita noista aiemmista.
ALL

Kieslowski

Isä Kieslowski
puhuisit taas

sanoisit uudestaan nukkuneesi puoli vuotta
tai
ettet halua sanoa kärsimiseesi syytä
se kuuluu vain sinulle
koska eniten tunnet kärsimystietä matkanneesi
unen kuolemassa kipeänä korkean kuun alla
mitä sinä silloin kirjoitit
siihen kirjaan
saatoit löytää sanat ollenkaan enää

koko elämä on salaisuutta
mitä oletkaan mahtanut siltä kysellä
epäselviä risteyksiä
vaistoillaan oikeaan käydä
montako
kertaa jaksat vielä herätä
pelkästä viiltävästä näystä
jonkin aikaa
niin kuin kipeää koskettaisi

sinä
tunnet sinisen naisen sanat; minulle ei jäänyt mitään

yhtenä iltapäivänä
kun olet herännyt ja pukenut päällesi
valkoisen paidan ja vanhat farkut ja taas
kävellyt katukahvilaan
luettu iltapäivälehti kyynärpään
alla karistat vahingossa kahvikuppiin keksiessäsi
sen kohdan
missä

kaikki elämässä kääntyy

kuvan nainen päättää
olla muistelematta kärsimäänsä pahaa
vain
niinkuin siihen tyhjään huoneeseen
jäänyt koriste jonka läpi sormet liukuivat
niin kuin silloin
helähtivät toisiaan vasten

siniset lasiset kivet

*

Elokuvan Sininen, innoittamana kuukausi ennen Kieslowskin kuolemaa*
Annaliisa/Tämä on mahdollisesti ollut jo täällä mutta laitoin kummiski

No ni

Osaan kirota
ihan hellästi
niinku silleen että kyllä se perkeleen jätkä uskoo
että olen ihan tosissaan
ensin se katto että mikä mun ilme on
mutta sitten se katto sillee
että on se
perkele ihan oikeesti tota mieltä

Annaliisa

Lainauksia

Runoilijan työ on aina rauhantyötä
runoilija syntyy rauhasta
niinkuin leipä syntyy jauhoista

Pablo Neruda
*

NERUDA LORCASTA

Hän oli onnellinen
Hänellä oli tapana olla

Hänen ihonsa oli onnesta tehty
*

Miten sinä saatoit tuntea olevasi eksyksissä, kun me rakastimme sinua niin paljon?
"-Minä en pitänyt itsestäni yhtäpaljon kuin te."

Richard Bach: Ikuisuus
*

Jätin parhaat ystävät, löysin ystävällisyyden.

Juice
*
Annaliisa

Holotna

-18 astetta, 8km pyöräily

Hileisenä, lähellä kotia
auringon kirkastamassa rinteessä
tulee vastaan naurava, verevä nuorikko
Sanon; Mi nä palelen. Sinulla lämmin syli?
Ka, kyll on, hän sanoo, mutta ei se ole sinun paikka.
-Voi miesi, ota sinä yksi holotna biva.

Aurinko ui

Aurinko ui kauas hangille,
kuun kautta palaa takaisin.

Elottomien tähtien alla
savanni nukkuu, lapsi kuin yö
Aikaa ei ole

Muurahainen kävelee yli

Nukkumaanmenoaika

Lapsi laittaa makkarasiivun leivälle peitoksi.
Silittää sen päätä ja jättää leivän pöydänkulmalle.

-Hyvää yötä leipä.

Se luulee putoavansa

Se

luulee putoavansa

putoavansa

putoavansa

putoavansa


Ei putoa,

vaan tyylikäs läpimeno.

Tzup!

Runoilijoiden putous 6.1.2010

Annaliisa

Runoilijoiden putous on jäässä
ei virtaa mitään
minnekään
tänään todettu noin klo 13.00
Me emme jäädy
teksti virtaa
virtaa
virtaa
vaikka pakkasta
olikin aamulla 23 ast.

Lumikko ja myyrä

Kesken puhelun ajatus katkeaa:

syksyllä tukevasti tankannut myyrä pungertaa ulos lumihangesta,
pian reijästä tupsahtaa myös pitkänhuiskea lumikko.

Toinen juoksee hankea pitkin, minkä ehtii,
elämänhädän jäljet perässään,
ja toinen tikkaa helminauhaa vaaleansiniseen varjoon heti perään.

Seuraan jännitysnäytelmää.

Säälittää tuo myyrä ja varsinkin hänen pienokaisensa,
Lumikon on saatava myös safkansa.

Molemmat katoavat kompostin taakse.

En kestä ajatella.

Haiku

Annaliisa/Haiku 2007

Sade pudottaa

omenapuun kukkia

ollaan alussa

*

Katso ulpukka

sotka miettii vierellä

erilaisuutta

*

Kalan suomuja

kivellä jonkun veitsi

nälkäinen mennyt

*

Lepikossa kahisee

viimevuotiset lehdet

paljastavat paon

*

Korissa sydän

sammaleella sielu

karpalon veri

*

Puhuja empii

ostamansa näytöksen

juoneen hän luottaa

*

Kärpänen seisoo

google ruudulla kulkee

aikamatkaaja

*

Pitkänokkainen

lintu puu puulta lensi

vierellä yksin

*

ALL

Elämänselvä juttu

Se tuli kadulla vastaan,
runo, elämänselvä juttu,

- tää ehkä kuulostaa joltain
Jeesus tulee -yhtyeeltä,
kitaransoitolta ja korvanukalta nuotiolla-

se puhui nätisti kielillä,
piti tulkata äidillekin
että tässä tää nyt olis!

Juovuksissa

Juovuksissako?


kirjoitan kahta tekstiä samanaikaisesti

ei onnistu,

palaan yhä uudelleen hymyyn,

joka on lähinnä ilkikurinen

Aamu

Annaliisa/2007

Kuka maailmassa oli
kuka vuoren tähän siirsi?
Kuinka kauan mahtoi sataa
että syntyi tämä järvi?

Kannon koloon sieni kasvaa
hiilet nuotiosta jääneet
Arkipäivän sieniretki
pyhä hetki kalliolla

Sadat linnut puissa laulaa
rauhaa rauhaa rauhaa
*

3.päivä

Kolmas päivä, -26 astetta

Varhain aamulla seitsemän varista istui koivun latvassa.
Päät kallellaan katsoivat lämpökeskuksesta nousevaa savuvanaa.
Kalusin kinkun, riisuin kuusen ja heitin sen parvekkeelta alas.
Ja nyt mietin mikä olisi sopiva metafora kuvaamaan
riisuttua joulukuusta jäteaitaukseen nojaamassa.
..olkoon. Riisipuuro hautuu -
kalenterin sivut ovat aivan tyhjät;
umpihanki edelleen ehjä ja valkoinen.
Tässä istun ja kuvittelen kirjoittavani aamunhetkestä maailmankirjallisuuta,
no, olkoon sekin. Nyt jo lauhtuu - enää en pelkää että
kuusikosta alkaisi putoilla jäätyneitä, heliseviä tiaisia.

Salaisuus

Salaisuus

Runoteoksia

Runoteoksia 2010
Olen jo painostamassa Sanaajat ryhmässä joitakin henkilöitä
painotuotteen kokoamiseen jo alkuvuodesta, ja tosissaan.
Jos LSP lähtee mukaan niin olisi varmaan mahdollista
teettää useampi tuote samassa painopaikassa joten edullisemmaksikin tulisi.
Joten jatkan painostamista jonka aloitin jo viime vuoden puolella.

T Annaliisa/ Veeranen /Blogi

Täydellinen rauha

Unessa

uima-allas kuninkaallisella korokkeella
tummansinisine kaakeleineen
lämmintä poreilevaa vettä
valokuvia kauniisti kehystettyinä

poissa ovat pelko ja arkuus
tilalla täydellinen rauha.

Jotain syntyy nyt.

2010

Vuosi vanha tuntui niin nuorelta
vanhat vuodet kuan eläneiltä
uusi vuosi vielä uudemmalta
kun on tämä LAHTISOUDSPOETRY
itsekin tämän myötä vain niinkuin elävämpi kuin suorastaan vaikka ryppyjen määrällä nuorentunut
Silmät turvoksissa jostain allergiasta ja joulutähdet kuin silmät punaiset
mutta
UUSI on vuosi
sille ei voi mitään
Tämä on näin määrätty
että vuosi tulee olemaan kaikkein kaunein
tänä vuonna
t
Annaliisa