Vaiko tätä

Tämä aikako minussa kiljuu:

Ei hellyys mitään maksa,
sitähän on koko luonto täynnänsä
pitsinpeittämät koivut
ystävällinen ele naapurille,
hän kurkistaa ovesta
joka kerran kun menet ulos
kylpy illalla kirjan kanssa
puhelinsoitto, tekstiviesti, Onko se? No on se.
äidin sienisäilykkeet, veljen armeijaanmeno, miten se siellä pärjää?
Kuulet ja liikutut kun alakerran kolli kehrää mirrilleen
hellyys ehei, ei ne yksinäisyydessä elä
vain ymmärrys hellyydestä korkeintaan kasvaa
yksinäisyydessä, välttämättömässä yksinäisyydessä.

Mutta tarvitaan Jumala, toinen, toinen.
Vieraat kasvot peilissä sulavat tutuksi.