asuttua huonetta, naarmuista lautalattiaa
kaikuvia, paikattuja seiniä
En jaksaisi enää aloittaa alusta;
tahrattomista laseista -
Luutun tahmeassa jäljessä
En jaksaisi enää aloittaa alusta;
tahrattomista laseista -
Luutun tahmeassa jäljessä
rakennan pestyä ääntä hämärässä, valkoisessa huoneessa
jonka ikkuna on sisälle auki
Rakennan pestyä ääntä on kiinnostava, raikas ilmaisu.
VastaaPoistaHyvä runo.
VastaaPoistaKaipaus on kaunis sana...tyhjää asuttua huonetta, naarmuista lautalattiaa..-tuo on hyvin sanottu.
Tässä on Jorma itse kokemassa itselleen merkityksellistä tunnetta..muistoa..tai sitten se on runon minä..mutta kuiteski ilmaistu jotain tärkeää..
Tämä on niitä runoja, joita lukee hiljaisena ja nöyränä yhä uudelleen. Kirkas sanataideteos!
VastaaPoistaKiitos ja kumarrus teitille, oi Harmony Sisters.
VastaaPoista