Uudet avokkaat

Kevään korvalla kaksi haaveilijaa, runoilijoita olivat,
katseli Monosen kenkäkaupan ikkunan uutuuksia.
Voi! Noi punaset olis ihan ihanat, noi olis saatava.
Ei...kyllä nuo vihreet, noi limen väriset, remmikengät
on ihan mahtavat. Voi voi ja hmm hmm – hmmm

Oih, oih ja Aiih ihastelivat ja kiiruhtivat sitten koteihinsa
kirjoittamaan vimmatusti kengistä, tanssiaisista ja
mistälie upeista juhlaillallisista.

Mutta harvoinpa runoilulla
on tässä maassa tanssikenkiä hankittu, ja niin
arki koitti ja koetti;
parin päivän päästä soittelivat toisillensa:
Ahistaa. Lähetäänkö lattelle tai edes lounaspizzalle.
Ja niin menivät - tanssiaskel, tanssiaskel, hyppy
ja vaihtoaskel vieläkin mielessänsä.

Nenänjälki ikkunassa osoittaa haaveilijalle paikan.
Sormenjälki haaveilua epäileville.

Haloo

Kuuluuko?
Kuunteleeko kukaan.
Mikä asema, mikä taajuus. Mikä on
kaapelin tilavuuus, reitittimien reitti???
Kyllä soi.
Pataa kattilaan, ja sen kattila panee pahakseen.
Haarukka piikit harallaan, veitset terällään
terävänä torkkuvat kyljellään.
Voihan vuolukivi. Saa saha sahata.
Kirves halon halkaista, jo halo näkyy, jo kuuluukin
Siis pumppaa pumppaa, pumppaa vaan
vettä on saaviin saatava.
Saavit täyteen, ämpärit ympäri.
Älä akka naakkaa nakkaa. Töllistä lähtee
taju, tallista haju, hallista henki ja halu.