Kuin elokuvissa

Yksin pareittain

                  Kun maailma ei riitä


Erillään yhdessä

.

Talvi on valkoinen sokea seinä

lapion poissaoloa ja lunta

saappaanvarret täyteen

Tulella kampeaa kattilasta hauenleuka

sen hampaat on laskettu ja

lupa pyydetty

pyrstö pyörittää lautasella pippureita.

Anna minulle sanoja, pyysin,

ohutta, kirkasta, jälkeä.

Aurinko lähetti eilen kortin

kuva appelsiinien reunustamalta kadulta.

Puristan pakkasesta lihaksikasta tangoa

postilaatikon hileestä viiniä, kide kerrallaan.

Ei tainnut tämä uusi ilme juurikaan inspiroida. En oikein sitten omasta puolestani osaa enempää tehdä ihmisten aktivoimiseksi. Voidaanhan me vielä kokeilla jotain toista väriä. Vaan eipä taida niillä olla mitään merkitystä inspiraation, innostumisen kanssa.

Kaikki on aaltoilevaa. Ja vapaata. On ehkä sellainen aika, että ihmisiä ei juurikaan kiinnosta jakaa tekstejä. Hautomovaihe. Tai jotain muuta. Niin on kylmäkin. Ja kiireistä. Kenkäänkin voi jäädä kivi ja sen vasta huomaa, kun jo tarvitsee laastaria.

Minä täällä yötä istuskelen. Ikkunoista vetää. Taidan käydä pian nukkumaan. Ehkä.

Hyvää yötä. Ja huomenta.

Kuva: Jouni Erola

Viesti Anitalta

"Hei! Laitatko vinkin LSP-sivulle.
Hannah ja rakkaus Lahden kaupunginteatterissa.
Parasta mitä olen nähnyt pitkään aikaan."

http://www.lahdenkaupunginteatteri.fi/produktio/38/Hannah%20ja%20rakkaus

Laitoin myös linkin.

Varattaisko yhdessä liput?

Yrityksiä pysyä runo-hereillä

Yrityksiä pysyä runo-hereillä 4

Runo, voisitko puhua niin kuin Miriam Makeba laulaa?

Näetkö kuivuneen kaivon pohjalla

kyyneleen, silkkisen liinan ihmisen kädessä?

Näetkö repaleisen sielun sisällä

sädehtivän mosaiikkikartan, eheän äidinkielen?

Huokaatko hiljaisuudessa

valtamerien syvyydessä eliöiden keinuvassa liikkeissä? 

Huokaatko talviyössä

maapallon värähtelyssä avaruuden päättymättömässä holvissa?

Harhailetko kaduilla

mainoslauseina ihmisten terävien korkojen alla?

Harhailetko metsissä

hakatuilla aukioilla. Etsitkö itsellesi kuuntelijaa?

Pysäytätkö hetken- talutatko runoilijan luoksesi
liikutko ikuisuudessa saaden kynänsä tanssimaan

 laulatko silloin kuin silloin Miriam Makeba?

Yrityksiä pysyä runo-hereillä 3


Runo, oletko hereillä?

Liikutko vapaasti kuin tuuli
keräätkö mukaan pohjoisen lumen valon
etelän lämmön

Runo, onko sinulla mitään sanottavaa?

Tahdotko puhua maailasta sirpalein merkein vai
levitätkö mattoja näyttöruudulle
ihmisen kaunokirjoitusta

Runo, onko kielesi kuivunut?

Virtaako sinussa raikas vesi
juotko maaäidin pulppuavasta lähteestä
kämmenkupista

Runo, löydätkö ystäviä?

Litistytkö laskupinojen, mainosten väliin
aiotko äännellä ollenkaan
annatko itsesi unohtua



Yrityksiä pysyä runo-hereillä 2

Lumen hämärässä
kahvi tuoksuu
huone näyttää sotkuiselta
kuivuus maistuu jo suussa
sohvan nurkassa talvi kuin karhulla.


* * *

Heräsin lumiauran kolahduksiin
lumen ääni.
Maiseman hiljaisuus jatkuu
kahvi tuoksuu.
Tekemättömät työt notkuttavat pöytää
näyttää sotkuiselta.
Kaivan itsestäni siivoojan ja toimistotyöntekijän
kuivuus maistuu jo valmiiksi suussa.
Koira on kerällä sohvan nurkassa
kokee talven kuin karhu.

Jenni Emilia

Tervetuloa LahtiSoundsPoetryin runoilijaksi!

Heitä säkeitä kentälle, niin voimme tutustua sinuun.

CHR

kommentoi rikkaruohoja.
joutokasviksi väittävät.
niin kuin voikukkaa.

voikukasta keitetään keittoa heikoille.
nokkosesta rautaa.
suomalaista pestoa vuohonputkesta.

L ja L kommnetoi avaruuttaan

LL heräsi henkiin kun lumen valo tavoitti pohjoisen ulottuvuuden.

L ulkoisti tänään itsensä:

L käveli koiran kanssa metsässä.

L kävi Ilmarisentiellä valokuvattavana.

L pistäytyi apteekissa ja kaupassa.

L viipyili kirjastossa.

L lainasi kaksi kirjaa: Yourcenarin Tulet ja Oksasen kolmas sisar.

L söi ruisleipää.

L osallistui sähköisesti sekä sähköisesti että lyijykynällä uuden presidentin valintaan.

Kun toinen L kulki runoyhteisöön niin toinen L säikähti paksuja kirjaimia.

L sisäisti tänään itsensä:

L koki syvää iloa ja kiitollisuutta siitä, että on jälleen

innostunut erilaisita asioista.

Virtaa valoa.

Lopulta:

yhdistää kaksi

Preesens

LL

on

L

ja alkaa seurata koiran kanssa

suurta vaalikeskustelua tv 4 mukana Litjan tulkitsema Kyrön Mielensäpahoittaja.

Niin LL, 2./ohutversio

 pyysin sinua kommentoimaan sisäavaruuttasi.
Ymmärrän hyvin ettet ole halunnut sitä tehdä.
  -Kertovat että maailmankaikkeuksia on  useita -
vierekkäisiä rinnakkaisia sisäkkäisiä. Miten niissä
 itsensä osaa nähdä. Mistä voi tietää , katsooko sisään vai ulos.
Vai peiliin  - sukeltaa peilin, oman kuvansa, lävitse toiseen maailmaan.
Siihen todellisuuteen, satuun jossa ajatus
ja valo kaartuvat ja kumpikin on toinen toistaan nopeampi.
Ja salko, joka taivaan, kaikkeuden kantta kannattaa;
sen pituutta mitataan ajalla;
sen lujuutta kertomusten lukumäärällä.

Niin LL,

pyysin sinua kommentoimaan sisäavaruuttasi.
Ymmärrän hyvin ettet ole halunnut sitä tehdä.
  -Kertovat että maailmankaikkeuksia on  useita -
vierekkäisiä rinnakkaisia sisäkkäisiä. Miten niissä
 itsensä osaa nähdä. Mistä voi tietää , katsooko sisään vai ulos.
Vai peiliin  - sukeltaa peilin, oman kuvansa, lävitse toiseen maailmaan.
Siihen todellisuuteen, satuun jossa ajatus
ja valo kaartuvat ja kumpikin on toinen toistaan nopeampi.
Ja salko, joka taivaan, kaikkeuden kantta kannattaa;
sen pituutta mitataan ajalla;
sen lujuutta kertomusten lukumäärällä.

Koneessako vika vaiko - ?

Moi, en pysty kommentoimaan - onko toisilla samaa ongelmaa?
Oletan, että on, jos kukaan ei kommentoi tätä. Hymytystä.
Kun klikkaan kommentointi, ohjelma alkaa hyrrätä paikoillaan,
eikä päästä kommentoimaan.

Juu Jormalle kiitos palautteesta. Bannerin saaminen myös
kirjonen päälle on itselleni haasteellinen tehtävä, niin hyvin tätä en taida.
Väristä. Voi valita tietyn väripaletin, joka
vaikuttaa sekä tekstipohjaan,
banneriin että koko tekstiosion sävyihin.

Sininen saattaa olla kyllä vähän bliisu - pastillisävyt siis kaikkineen.
Hain sillä ajatusta: ei rynnätä silmille & kirjat ovat takapohjassa
värikkäitä & tummalla pohjalla vaaleampi- ulotteisuus.
Sininen muuten värinä: Lahti on mielestäni sininen, johtuneen Rauli Norberg-
diggailusta - "Lahden sininen laulu, tumman harmaa taulu, 
blues hukkunut ikävään näille kaduille minä jään."

Siihen en osaa vastata miksi eri koneet näyttävät sivuston
erilaisena, värillisenä, mustavalkoisena. Johtunee koneeseen
asennetusta ohjelmasta? Sen iästä? Koneen iästä? En tiedä.
Kiitos myös Chr kommentistasi ulkoasusta, joka oli s-postissa.

No niin eli onko koneesani kommentointi estot vaiko tässä uudistuksessa joku vikanen?

Niin ja kuka rohkenee kirjoittaa ekan runon uudelle alustalle?

Uudistustyö aloitettu

Hyvät ystävät!

Keittelin yökahvit sen kunniaksi, että olen tusannut tätä uutta ulkoasua. Se on edelleen prosessissa. Tänä yönä pääsin tähän saakka.

Pega - en voinnut käyttää kuviasi, koska ei näkynyt hyppyrimäkiä, enkä halunnut vaivata sinua näin nopealla aikataululla. Tuo ylätunnisteen maalauksellinen eli epätarkka kuva on itseni ottama, kelvatkoon se nyt alussa. Kuvaa voi muutenkin vaihdella. Jorman fb-sivulla oli mielestäni mukava kuva kesärautatiekiskoista. Mielestäni me kaikki voimme ottaa kuvia. Niitä voi sitten toimittaa minulle ja muokkailen ne ylätunnisteeseen sopivaksi.

Itselläni muuttui, ulkoasun myötä, myös "takahuone" eli kirjoituspuoli erilaiseksi ja mielestäni selkeämmäksi, kun malttaa perhetyä. En tiedä johtuuko se blogimallin muutoksesta vai onko se konekohtainen. Ilmoitelkaa! Jos jotain ilmenee voi soittaa tai laittaa sähkäriä, jos osaan auttaa.

No nyt jään sitten odottelemaan kommentteja.

Selkeys? Luettavuus? Informatiivisuus? (Sivupalkki ei ole vielä kokonaan valmis) Väritys? Taustakuva?
Tai mitä nyt mieleen tulee. Ihan reilusti vaan. Teen tätä aina kun joudan.

Toivottavasti tämä alkanut uudistustyö inpiroi niitä runoilijoita vastaamaan s-postikyselyyni, jotka sitä ei ole vielä tehneet!

Lealiisa 13.1.12/kuva:Lasse

Niinitien groove 1989-1991

perjantaisin makuuhuoneen seinän takana

naapurin juoppopari huutaa toisilleen

ja lopuksi äijä mottaa akkaa

rystysten hikistä rumbaa

sahdin tai kiljun tahmeaa sunnuntai sambaa

se ei pahasti haittaa

kun siihen tottuu

omaa nuoruuden voimaa

hyväperäisen mimmikaverin 3 kissaa ja uskollisen koiran

vaaleansinisen kuplavolkkarin vm.-73

pokeria sanoa pomolle

"vittujako niitä varoituksia jakelet, kirjoita lopputili"

ei kirjoita

olen halpatyövoimaa jo 90-luvulla

ruskeakieli kaksoisagentti haalareissa

käärii pari markkaa paremmin tunnilta, tietenkin

sunnuntai aamuisin olohuoneen seinänaapuri

skitsofreenikkomummo

yrittää käännyttää radion aamuhartauksella B-rapun juoppoja

lauantaina alun ja lopun välissä

katselen silmät suljettuna elämän horisonttiin

juhlistan pakanuuttani kylpyammeessa Libispullon kanssa

ovi summerin rääkäistessä

A-rapun langanlaiha ja pusuhuulinen kuuma Siiri,

sylissään jälkipolvi tarrautuneena äitinsä joutsenen kaulaan

livahtaa ovenraosta sisään

supisee mimmilleni Korston palanneen

Konnunsuon konkarina vai karkurina

hiljaista ja nopeaa kuiskutusta

mimmit siirtyvät keittökomeroon

kuulen kylppärin seinän takaa kiihtynyttä säpätystä

kuivatessa vehkeitäni

mimmit ovat yhä keittökomerossa

laitan koiralle talutushihnan

ja lähdemme hännät heiluen rappukäytävään

kustuamme koivun juurelle

kipitämme A-rapun toiseen kerrokseen

puhelinkopin kokoinen korsto avaa kulahtaneen oven

tatuoitu käsivarsi ojentuu kättelemään

ovat lomalla häkkikaverin kanssa

en utele enempiä

Korstolainen ojentaa sekoittamansa kossuspriten kouraani

sitten tervehdin Alibi-miestä

joka muutaman paukun jälkeen herkistyy kertomaan miten pääsi Alibiin

tappaessaan rautakangella isänsä isänsä kanssa

Korstolainen sanoo keittiössä ollessamme kahden kesken

pitävänsä Alibi-miehen aisoissa, jos sen pelipaita lähtee päältä

nyökkään

että asia ok

G-miehet perässä ja tehtävä päällä

pinttyneen ikkunan läpäisevä kevät auringon valo viiltää

huoneessa leijuvaa häkäpilveä

radionauhurista Irwin haistattaa paskat valtiovallalla

ovikellon sanoessa taustalta ring ring

pian virkaääni kysyy

”oletteko Kai Korstolainen?”

”en vaan Mikki Hiiri”

eteisen lastulevykaappia vasten rusahtaa

sata kiloa miestä joka saa raudat ranteisiin

yks ja kaks

niks ja naks

olohuoneen oviaukossa seisoo susikoira hihnan päässä poliisi

kumpi taluttaa kumpaa

Alibi-mies ojentautuu kirjahyllyä kohti

tarttuakseen johonkin kovaan

kynttiläjalkaan vai valittujen palojen keittokirjaan

vanhempi virkaa tekevä fantom loikkaa

kuin viidakon vanha sananlasku Alibi-miehen niskaan

koirien katsoessa rauhallisena toisiaan

pidän pannasta kiinni

ja hörppään loput lasista

nuorempi fantom toteaa juhlien olevan nyt ohi

pihamaalla Korstolainen tarjoaa pako lahjusta

"kato antauduttais huomenna ihan vapaaehtoisesti"

mustanmaijan takaovi paukahtaa

näin jätämme jäähyväiset

takaisin kämpällä

kerton miten kävi

mimmini antaa nuhdelma suudelman

"pitikö sun sinne jäädä"

jätän mimmit jatkamaan loppu puintejaan

sängyllä kissat nuoleskelevat toisiaan

soittiko Siiri poliisit

vai löysivätkö läheiseltä parkkipaikalta

torimyyjän anastetun Ladan peräkärry puolillaan muikkuja

istahdan koiran kanssa parvekkeelle

sytytän tupakan ja otan huikat

sisiliskot lekottelevat kuumuudessa naapuritalon tiiliseinällä

mustalaisten taluttaessa hevosia ulos kuorma-autosta

syömään takapihan nurmikkoa

pitsimekot pyykkinarulla lepattavat tuulessa

mimmit meikkaavat

illalla lähdetään kaupunkiin

prosessiruno

(ensimmäinen versio)

Jäädä lumen pehmeyteen
vedestä kehrättyyn valkeaan villaan jäädä
sinisen koivun juurelle, katsoa oksasormien lävitse, katsoa
liikkuvaa vesihöyryä yön hopeisen lantin edessä.

Unohtaa puun haavoittuneet oksat unohtaa
painaneen poskensa puun kantoon, painaneen
lumeen kuvan kasvoistaan.

Pidellä kädessään pakkasen muistia, pidellä

1-2) puhdasta kirkkautta / sydämessä puhdasta surua;  ilman unen kutomia kuvia. ////
3) puhdasta kirkkautta, surua ilman unen kutomia kuvia.

Juuri nyt

lämpöpattereiden hohkaessa, räntäsateen
taas kerran uhatessa, on sopiva hetki muistella
viime kesän 30 asteen  hellettä Tampereella.

II

Nähnyt tänään ketään
nähnyt mitään sitten
lähtösi



lausu se, mitä kirjoitit
uni on pettänyt eilisen, kaatanut pellon,
kätellyt rakoilevat kurjet



täysikuu sataa sinusta
välttelevän, varjoon,
uppoudu pariin, se on sinun

Laita syrjään

Laita syrjään se mitä olit juuri kirjoittamassa,
Mielitieto sanoi minulle, - mene pellolle
jossa kurjet syksyllä ruokailivat,
josta peurat äsken pakenivat.
Lumi on juuri kattanut pellon, peittänyt eilisen
                                            kätkenyt tämänaamuisen

Katso kuinka täysi kuu saa sinusta,
sinustakin, aikaan hopeisen , välkehtivän varjon.
Unohda paperisi, opinkappaleesi. Siellä on sinun
otollisen hetken jumaluutesi.

On

.

Ikkunassa syys, ei talvi
metsästäjien punaiset hahmot etenevät
eläimet,
aamun unet
piiloon alle, sängyn alle.
Jotakuta tulevaksi
odotan koputusta
luotia
Pitääkö sitten kokeilla
onko lattia kylmä?

Talossa ei syys ei talvi
hiiret, ne tulevat.
Tiskipöydällä
ammuttu sydän
muovikassissa.

Metsän talvi
luiset tienviitat.
Ikkunassa näyttäytyvät
hirvien haamut.
Pieninä paloina
söin koko lihaksen.
Lattia on.

.

Mun himoja

Mun on pakko saada
tulppaaneja
syön ne, ahmin, aaltoileva maljakko - Olen.

On pakko saada
korkokenkiä
aurinkolaseja vahvuuksilla
naisia, miehiä,
tylliä helman piilossa
frakin helmat pyöreän pyllyn päälle.

Ihan heti. 
Pakko. Saada.

Elämän sulo, suola, ynnä mineraalit

Voi'han,

Humiitti

Ilvaiitti,  ihan rutiili

Brookiitti, vertaa bronkiitti,

                                   sowhat

Vielä römeriitti

ja poeetti ja lyijymönjä - ainoat

näistä jotka olen tavannut - nyttemmin

arveluttuvia, vaarallisia

paikoin kiellettyjäkin

Ei ole kummallisempi kukaan toinen. Paitsi runoilija:
Kotona omassa maisemassaan, silti  ikävä
kaiken aikaa kääntää lauseiden kylkiä
muistelee silmien välimerkkejä, käsien ajatusviivoja.

[Yksi sana ja kaikki on toisin]

Matala ahdas huone kätkee varjoja sisälleen.
Avaimenreikä on valon piste.

Kaipaan kirkasta katsettasi
kuin tuulta joka kannattelee -

Tällainen tammikuu.
Kahvi on laimeaa, jäähtynyttä
käsillä jotka pitävät mukia
ikävä kaiken aikaa. 

Millainen maisema.
Sama. Puut ovat samat, naapuritalon tiiliaita.
Portin narahdus tuulessa; lokakuun ääni

 [on runoilijan kuolema.]

Niin kuin huone, tuoli, pöytä, matto
samanlaiset -  katsot niitä pimeässä, tai sytytät valot.

Silti kummallista

outoa:
omenapuun ruskeiden lehtien alta
tunkeutuu lemmikkien kevät.

Ikävän kehittyminen

Pyhättömän viikon muruja

vahakankaalta yli

kämmenselän huitaisu

kehittyy pippurin ikävä

paistinmaksan maku

hirsien rakoon helmi

kylkiluun syntymämerkki

Kajo

Ikävä itää  ikkunalaudalla 

kahden lasin välissä

Jääkaapissa

            kyynelöi ranskalaisen

pienen tytön juusto

Paistinpannulla

                     odotus

keveän  valon kajo

Posliinikuoressa

            sipulin sydän

Ilon rouva  -

Kitkeryys.ohoi! Mene matkoihisi,

                                           Miss

Karvasmantelisilmä

Runoilijat koskella

Nk. Runoilijoiden koski on paljastunut.
Nuori koivikko, pajukko hakattu.
Tuhoja tarkastelemassa Chr. ja Jorma

INSPIROIVAA RUNOVUOTTA 2012

Toivoopi: CHR, Jorma ja Lealiisa