27.2. maanantai

Helmikuun lopun päivä
avaa
syyspimeän

valoa on paljon 
se valuu joka suuntaan

sydän sulaa

tänään voi uskoa paremmin toimivaan maailmaan

talo avautuu

kuusissa tsirp tsirp

Lukiessa Lassi Nummia

Tuleeko sinulle heti mieleen väri, jos sanon etruskinsininen, kysyn, ja hän

kertoo minulle pitkin lausein mielensä kartasta, jossa ei ole sellaista värimäärettä, mutta

katsoessaan keittiössä vanhaan astiaan, hän saattaa ajatella etruskinsiniseksi sen mitä ei

ole aiemmin ajatellut.

Maalasin Melicianon kylässä seinään etruskinaisenpään, joku sanoi niin että se oli: naisen pää,

minulle itselleni tuli mieleen enemmän sarjakuva. 

Tiesin heti minkälainen on etruskinsininen, vaikka minun päässäni ei ole sellaista karttaa,

mutta muistissa on toinen kevät, kun kävelimme Pompejn raunioilla, ja minua hermostutti nuori

ja kiireinen matkaopas, koska mielessäni tuo kaikki aika oli niin syvällä, että olisin kaivannut

rauhoittumista himmentyneiden, rapistuneiden ääriviivojen äärellä.

Miksi minä maalasin vain pään? Täytin sinä keväänä neljäkymmentä, sinä päivänä, hetkenä, kun sekoitin kaikki sinisen sävyt seinään. Voihan olla niin, että aviovaimosta tulee vain pää yhtä lailla kuin koivuun vuosirenkaita. Puhuva pää, joka pakotetaan tietämään ja kommentoimaan. Se vain lipsahtaa niin. Hups. Ei millään pahalla. Ja aviomiehet kulkevat keväisillä kaduilla silmäilemässä päättömiä vartaloita. Niinkö se menee?


* *

Sinä kysyit kirjoitanko minä sinut? Ja jäin ajattelemaan sitä. Kirjoitanko. Mistään noin elävästä kuin sinä ei voi tehdä enää elävämpää.


* *

Jos kirjoittaisin sen nuorukaisen suloisesta etuhampaiden raosta, lukiessani kahvilassa Lassi Nummea ja syödessäni hampurilaista, jos kirjoittaisin hänen silmiesä kirkkaudesta, kun hän huudahti: loistava yhdistelmä, jos kirjoittaisin, kuinka hänen poskilleen nousi puna ja hänen kirkkautensa harhaili kirjani ylitse minuun, jos kirjoittaisin siitä, minua sanottaisiin suureksi kissaeläimeksi, joka on peto, mutta jos siitä kirjoittaisi minun ikäinen mies, ja jos suloinen hammasrako olisi ollut neitoksisen etuhampaissa, niin silloin, sanottaisiin jotain muuta.

* *

Aamukahvi puutarhassa/maalaus

Sateen jälkeen aamuenkelit levittävät puutarhaan
vaaleanpunaisia vihkiharsoseittejä
hämähäkit kutovat verkkojaan auringon kanssa kilpaa
varpaat
kastuvat
Omenapuusta pudonnut omenatorttu sinisellä haalistuneella
puutarhapöydällä
kahvipannu höyryää
Huomaan että kasteessa ovat jalkoihini löytyneet uudet
varpaat
on
siis tarkoitus kävellä laajemmalle elämään tästä paratiisista

Kangastus 1.

.

Kangastusta putoaa maahan joskus

otetaan puukuppiin säilöön

se on monessa kohti lääkkeenä hyvä,

pistoksiin ja lasten synnytyksiin

hyvin sulavaa on se kangastus.

Myös pilviä voi pudota maahan,

niitä voi etsiä ja niillä parantaa tauteja

kuten ennen käen kukkumista kerätään,

keitetään Andromedan suokanerva,

kuten luumarjojen maito

ansalankojen maalinnut

tuulipölytteinen pesäpako.

Kokonaiset metsät katoavat

myötävalossa lumenviipymälammet,

katoaa tunturiposken kaarnikkaluuta

jäävät kaukoputkeen ohuet pystypilarit

riekkojen valkoiset vatsat.

.

teksti Tiina Tanskasen valokuvateokseen. 

.

 

BENSAHANSKA

tyhjän tien yli
kipittää hiilen mustakatti
kirkonkylän viimeinen satakieli suussaan
pystyyn kuolevalla ostarilla
aaveita näyteikkunassa
ruostunut bensapumppu
naulaan ripustettu hanska
josta peukalo irtipoikki
henki elää
se lähti etelän kaupunkeihin
etsimään valaistua latua
kohti Moolokin röyhtäilevää kitaa

muovisen kullan maassa
henki oli maaton
Murphyn laki ainoana todisteena jumalasta
rock kadottaneena rollinsa
veti henkeä päänsisäisessä vallankumousliikkeessä
katovuonna haisteli bensahanskaa
tarrasi tulikuumaan Mama`n pakaraan
haskan nakit grillaantuivat
sellaista se on
juureton ei etsiydy kotisatamaan

poti pulveriponu krapulan
kuunteli hobojen juttuja
kypsän pikkubaarin nurkassa
taputteli lattiaan nelitahtia
ryypytti kaasutinta
polkaisi koneen käyntiin
jätti kaupungin reuna reservaatin

pitkin tyhjää tietä
henki meni menojaan
etsimään menneisyyden pölyjä
tulikuumien pakoputkien huulien
haistattaessa teille
bensahanskaa



Lahden kirjamessut 20.013


 

[on kirjoitettava jotain, että vielä joskun pystyy kirjoittamaan jotain]

1.

levitän kasvoille voidetta

odotan, heräisit

kuvittelenko vain

mieli voi maalata
kenen tahansa kädet
levittämään voidetta

talven karhealle iholle
sinun kätesi

kuka minussa

kaipaa voitelua

vesilintujen puhetta

2.

pakkasyönä
astuin vesilätäkköön

virtaan yhä

ANNA-LIISA JA VISA KIRJAMESSUILLA

Valokuvat: (c) Sonja Siikanen

Jorman ja Lealiisan julkkarijuhlat

Lahden kirjamessuilla 2.-3.2.2013 Sibeliustalossa. Valokuvat: Sonja Siikanen