Pariisin ikävä

Kävelen maisemaa jossa näkyy
ylöspäin kapeneva muotopuhdas torni
Tämä
ei voi olla Pariisi eikä vesi ole Seine

Porvoonjoki
se kiemurtelee kuin leikkisä käärme
Pikkueiffelit!
Ollaan jo kotona Lahes!

Sininen

Sinisessä purkissa on ajatuksia
se on
kannellinen peltipurkki

Taivaan sinisessä on
kahvia. Arabica.

Keraamisessa Egyptinsinisessä
on teelusikoita
toisessa samanlaisessa kuivattuja yrttejä
kolmannessa kahvipusseja

kello viiden kahvin
aikaan on Kreikan sinisen
pöydän pinta
noussut lumesta
tai sitten taivas
on osunut siihen juuri tänään

Oranssin värinen taivas/2010

Mikä olisi paikka jossa tahtoisin herätä?
?
Jos olisin siellä en haluaisi minnekään.
Joku
keksisi heti minne muualle olisi lähdettävä.
Ei
jos kuulette minun hävinneen
olen
lentänyt unissani ultramariinikentille
jossa uin värijoessa

enkä enää milloinkaan ole tunnistettava
en itsellenikään.

Pelkästä ajatuksesta illansuu alkaa sinertää
kynsilakka peittää varpaankynnet.

Eläin ulvoo uhmatakseen
- kuka sitä ajaa

Alkueläimen vaistolla
kuljen yhä
ohi
läpi

alas
ylös

minnekään en ole menossa
mitään en itse keksi.

Oranssin värinen taivas/2010/zen varis

Kaikkien mielestä aika ei ole lineaarinen
Aika
voi olla hetki
sen merkityksen huomaa siinä sekunnissa minkä
huomaaminen kestää

Olemassa voi olla
Zeniläisittäin
koossa ja läsnä ja hengittää

Valoa läpäisevän verhon takana
lentää zen varis kuusen huipulle

s.81 Kahvinjuomisen rauhasta//2006

Ja uutisia.
Jo vanhoihin kuviin revähtänyttä uutta näkemystä.
Terrori iskusta.
Ja sitä että miksi uskon mitä kuulen.

Ja että ihmiset on muotitettu. Miksi.

Kuka osasi ajatella toisin.

Täytyy todeta että ihmismassoihin vaikuttaminen
on totta.

Maapallo kuuntelee kuvia.

Herätä pitäisi.

Sen sijaan jäämme odottamaan mitä seuraavaksi tapahtuu.

Oranssin värinen taivas

Kaarinin omenapuun alla on aina ollut
oranssin taivaan väri
tuoksuu kehäkukilta
mutta väreistä kukin on mieltään
On keltaisakin mutta nämä ovat kuin Kaarin
määrittelemätön
eikä hänen naurunsakaan koskaan kuole
muita nauruja en tiedäkään

On
iltoja kun Make ja Maikki tuulessa huojuvat
vaikka niiden oksat ovat rungon paksuiset
omenat
pysyvät tiukasti kiinni

Heitä on katsottu aina rakkaasti
niin kuin tietäisivät hedelmiään viipaloitavan
maukkaiksi piirakoiksi, - yhä

vaikka tulisia talvia on ollut jo monta

kissa orava kettu ja viirupöllö
tunsivat tienoon puut ja polut
lepikot pajupensaat
he tanhuat tiesivät
ja
milloin kypsyvät omenat

Lähde

Ikuista vettä, eikö
se olekin sellaista joka virtaa maan uumenista
ja juoksee pakkasessa ja lumessa.
Lähde.
Vesi on timantin kirkasta
kun aamuaurinko siihen osuu
laitan kädet kupin muotoon ja juon.

Janoamiseen
se auttaa.

Kate

Olen joskus kovin kateellinen
kun luen kirjaa
En ymmärrä yhtään mitään
ja tiedän että joku toinen käsittää sen
Olen kateellinen kun kirjaimet menevät joskus
sellaiseen järjestykseen jota en ole itse keksinyt
ja siitä on tullut mullistavan hieno lause
On myös kadehdittuja elämäntapoja
joita en kadehdi

Muodot/6

Minulle valkeni muutama totuus hänestä, itseäni varten.
Kuinka huomaaminen helpottaakaan.
Minulla ei ole peliä jota pelata.

Kaikki pyörii silti.
Ihmiset eivät pysähdy
sisäisillä tapahtumilla ei ole tarvetta
jäädä paikoilleen
ne muuttavat muotoa ja sisältöä. Kiehtovimmat löydöt
tuntuvat siltä että pääsee tuntemattomaan.
Uuteen erään jota kukaan ei vielä ole selittänyt valmiiksi.
Mutta
joillakin on tämä kokemus.
- Niin kuin löytäisi itsensä elossa.

Muodot/8

Samaa mäkeä
eri vuodenaikoina kuljettuaan
muistaa mäen muodon

jalkapohjissa on lumen ja soran ääni

kuinka kengänpohja taipuu pakkasella
miten se lämmössä muotoutuu ihon
myötäisemmäksi

Sade uittaa pienissä puroissa hiekkaa mäen alle

Asvaltin tasaisuudesta muistan pien hajun

Punainen auringonlasku
polttaa kuusen oksien takana
kohta on kekäleen musta ilta

Puuhastelua

Nyt on ollut vaikka mitä ajateltavaa ja toimintaa
että ei ole voinut runoihin paneutua
muulla tavoin kuin tekemällä runo cd:n
Sitten olivat kirjamessut ja seuraavalla viikolla
hurjan rankat neljän päivän työkeikat
Sen jälkeen tuli tälle viikolle kaksi työkeikkaa
ja samaan aikaan sukulaisia pohojanmaalta
vierailulle tänne Lahteen
He onneksi saivat olla päivät sisaruksillani ja
illalla oli sitten miitinkejä ja keskiviikkona koko päivä
yhteistä menoa.
Sukuloimisporinoita

Kaiken jälkeen olen hiukan puolitehoinen
mutta nyt on taas vapaata, onneksi, sillä
heti tuli mieleen että kirjoitan kun toivun
tai sitten maalaan. Tai vain olen olemassa.

Lauantaiaamun myyntimies

Ovikello soi
myyntimies tyrkkä käteeni kutsukortin
tilaisuuteen
sanon lukevani tekstin myöhemmin kiitos
Olen juuri noussut kuolleista ja menossa suihkuun
silmäaluksilla tv ohjelman pätkän liikuttamaa mustaa kajalia

Luen lehtisestä: "Jeesus antoi elämänsä monien puolesta"

Mainoslehtisessä piikkikruunu on muuttunut melkein seksikkääksi rastatukaksi
käsivarret selvästi bodatuiksi
ja koko ehostus
vastaa tämän päivän haasteisiin

Kysymyksiin vastataan jos menee tilaisuuteen!

Aamu

Järvestä nousee korkea kallion seinämä.
Kuinka kivi värjää itsensä?
Tekee harmaaseen ruusunpunaista raita aaltoa
ulokkeita
joille kukaan ei voi mennä.
Kataja ja sammal aitioita.

Järvellä auringossa sumu liikkuu,
seinämällä perhosia.

Olen täällä yksin yhden aamun.

Osio

Kylpyhuoneen peilissä illalla, hyvässä

valossa, riitteen alta

tulvivat iirikset.

Kadotettu sekunti raksahtaa aivoissa.

Tuoksujen, värien

huminamassan oikotie

ei johtanut minnnekään.

Seisoin katselemassa, kuinka

alku ja loppu törmäävät toisiinsa

viiveettä.

Kahvipuu

Kukkaruukun kahvipuu
sinnittelee tämänkin talven
Ei
sen tarvitse kahviksi asti kukkia
vihreistä lehdistä tiedän ettei valo ole vielä kuollut
vaikka kasvojen varjot syvenevät
eksyneet lisääntyvät
mikä
tie minnekin vie
kun enää
ei kohtaa toista
jonossa

Kaikki odottavat ulospääsyä maailman kaupasta
se myy orkidearuukkuja samalla käytävällä
sokeripullien ja yskänlääkkeen kanssa
Tarjous
kahvipakettiin mahtuu lämpöisen mantereen tuoksu
ripaus tumman sormen himmeää ihoa
hipaisu kauluksella
Valon matka niin ettei se säikähdä
meillä on nyt onneksi tämä
lumi

Onnittelut

Iloa ja valoa kantaa hän muassaan
Onnelista Terhin päivää!

Verhot

Roosan väriset verhot lymysivät kuun valoa
talo natisi
vaikka tuuli vain vähän

Osaanko nähdä unta
kuka tässä vuoteessa on aiemmin nukkunut
onko tämä ollut yläkerran vieraskamari

Raotin verhoa varoen
vanhat vaahterat liikuttivat oksiaan
taivaanrannassa tumma pilvi muodostui
miekkamieheksi
Ikkunasta alas johtavat portaat pitäisi poistaa

Toivottavasti ne ovat hiiriä
jotka rapisevat ullakolla
olen
niiden kanssa tässä talossa
yli yön
Käännän oven sisäpuolelta lukkoon

Kotiinpaluu

Lainaan kaksi kohtaa kirjasta jota juuri olen lukemassa.
Kirjan nimi on KOTIINPALUU. Alaotsikko 108 ajatusta tietoisesta läsnäolosta: Jon Kabat-Zinn , on kirjoittaja.
Sattuman kauppaa tai mitä lie mutta käsittelee hiljaisuutta.

103
Kun menettäminen synnyttää meissä suurta surua ja tuskaa ja kun vaikerrus ja kyynelvirrat ovat tyrehtyneet ja olemme lakanneet repimästä hiuksiamme, tulee hetki jolloin vaivumme hiljaisuuteen. Hiljaisuus on todellinen rukous.

105
Tietoisen läsnäolon kellot soivat jokaisessa hetkessä kutsuen meitä olemaan läsnä ja muistuttaen meitä siitä, että voimme havahtua elämäämme nyt, kun elämme sitä.

Äänet

Hämmästyttää
Aivan kuin putoaisi kuupölyä
olenko oppinut
hiljaisuuden
vai luokittelemaan
äänet

UNI 2008

On valoa on tilaa
ja ennen kaikkea täällä
kävelee joku mies
joka sieluineen
ei niin kuin särähdä
tätä taloa vasten
ja arkkitehtuuri on kuin tarkoittanut
hänet
taiteeksi joka
sopii kaikkiin näihin huoneisiin

Talon hintaa en kysynyt ennen muuttamista
koska asuin jo täällä ja serkut ovat käymässä
eivätkä ole järkyttyneitä

Hirveän pitkä elokuva jossa
meni aamuyöhön
ja piti etsiä nurkantaus jolle kyykistyä
mutta tuo
on sauna
Ja mies tulee
tietääkseen että täällä saa olla
aamulla neljältä
naurattaa
on herättävä kun kahvi
tuoksuu