HARJUJEN VÄLIIN VIRITETTY RAJATON JA VAPAA RUNOILEVA YHTEISÖ. RUNOUTTA VUODESTA 2009 ALKAEN.

perjantai 5. helmikuuta 2010

Verhot

Roosan väriset verhot lymysivät kuun valoa
talo natisi
vaikka tuuli vain vähän

Osaanko nähdä unta
kuka tässä vuoteessa on aiemmin nukkunut
onko tämä ollut yläkerran vieraskamari

Raotin verhoa varoen
vanhat vaahterat liikuttivat oksiaan
taivaanrannassa tumma pilvi muodostui
miekkamieheksi
Ikkunasta alas johtavat portaat pitäisi poistaa

Toivottavasti ne ovat hiiriä
jotka rapisevat ullakolla
olen
niiden kanssa tässä talossa
yli yön
Käännän oven sisäpuolelta lukkoon

4 kommenttia:

  1. KopKop,huhuu. Hyvin pysyy runon tunnelma hallinnassa.

    VastaaPoista
  2. Intensiivinen tunnelma tosiaan: ei itsekseen aukeavia ovia ja putoilevia tavaroita vaan turvallisuutta. Juuri turvallisuuden luomiseen talo-niminen keksintö on varmaan aikoinaan patentoitu. Hiiriä ne vaan on siellä ullakolla, sellasia pikkusia, pyöreäkorvaisia.

    VastaaPoista
  3. Toi miekkamies on väkevä ilmaisu, ja katkaisee hyvin, tuo tekstiin dramaattista raamatullisuutta suorastaan!

    VastaaPoista