Istahti siihen viereen
minun mättäälleni
minun tuolilleni
minun reviirilleni
ei! itselleni olin vihainen
-kanto, yksi
tuulentuivertama juurakkojonka päällä neidit hieroivat nilkkojaan
...karhu)
kun kömpelösti rakastuin
työnsin kuononi rintojen
rintakarvojen väliin
astuin jalkani ampiaispesään
pienet sielut kuolivat
pienet kallot hajosivat
kenkäni juuttuivat hunajaan
en niitä suudellut
nuollut karhunkielellä
jätin ne auringolle, kärpäsille
jätin ne auringolle, kärpäsille
osoitteeksi rakastetulle
Juu, kyllä se suomalaisella miehellä tuon tyyppistä on: kun nokan saa irti, niin pyrstö tarttuu hunajaan. Mitenhän se italialaisella silviolla sujuu? Onko sen ajatustapa jotenkin yksinkertaisempi, että ei mitään turhia pohdiskeluja vaan eikun Avanti!
VastaaPoistaJotenkin vaan naurattaa että osaa nähdä tuon kuvion nuin ikkää...
VastaaPoistaOho, humanismi leviää, tai pikemminkin tulee näkyviin myös täällä. Hauska yhdistettynä karhuteemaan. En osaa kyllä analysoida tätä, tulee vain metsäfiilis. Kyllä tämän tekstin mukana pääsee metsään. :)
VastaaPoistaJollakulla saattaa olla revonhäntä (en väitä et se olis se kuuluisa ketunhäntä) kainalossa, toisella taas karhun kynsi... niin missä se nyt sit olis .. tyynyn alla.
VastaaPoistaTämänhän on vakava kannanotto humanismi&wacipano teemaan toisaalla. toisaalta ei.
kiitos kommentoijille.
Miten humanismi ja wacipano liittyvät toisiinsa? Ei minusta välttämättä mitenkään. Pitääkö minun nyt ryhtyä ottamaan kantaa ja seleventävään käsitteitä toisaalla. Prhana. Karhun korvat vieköön. Hitto kun piti mennä taas aukomaan päätä blogissa...!:)
VastaaPoistaOtahan nyt,Terhi, ihan iisisti. Huilaa välillä.
VastaaPoistaMinä vaan pidän lystiä sanojen kanssa , ei sen kummempaa.
Otan otan, kuka muuten on runon humanisti? Kertoja?
VastaaPoistaKertoja? Joo-o.
VastaaPoistaTää on muutes kovin iäkäs runo. Ehkä olit niihin aikohin lukiossa kun kehittelin tämän aihioita. Tämänpäiväinen otsikko loksahti siihen jotensakin....sopivasti, sorry.
Ei mitään soreja, onhan tuo aika väkevä teksti. Runo jos mikä on ikuinen!
VastaaPoistaEn ymmärtänyt yhtään, mistä tuossa keskusteltiin. Toivottavasti keskustelijat käsittivät...eiköhän. Mutta runo on hyvä, käsitteli se sitten mitä hyvänsä.
VastaaPoistaEn muuten minäkään ymmärtänyt missä tästä keskusteltiin! Kunhan keskusteltiin.
VastaaPoistaSovinisti, humanisti... ?
VastaaPoistaMiksei intohimoinen karhu riitä, pitääko se määritellä joksikin muuksi kuin on, paremmaksi tai huonommaksi?
Oukei, oukei, koska humanisti aiheutti närää, niin palautin runon ihan orginaaliin muotoonsa. thänks.
VastaaPoistaEi runoilijan kannata närän takia ajatuksistaan luopua, eikä runoilija saa luopua. Minä vain kysyin, että miksi se pitää määritellä joksikin? Eikö se olisi lukijan heiniä, jos hän niin haluaa. Paitsi ei sitten, jos runoilija tahtoo kirjoittaa moraalisesti kantaaottavan runon?
VastaaPoistaJuu, ei kuulune tendenssikirjallisuuden heimoon.
VastaaPoistaei kelpaa faabeliksikaan, mitälie kansallisromantiikkaa..jippiii
mitä on tendenssikirjallisuus?
VastaaPoistaruno kun runo. hyvä runo.