HARJUJEN VÄLIIN VIRITETTY RAJATON JA VAPAA RUNOILEVA YHTEISÖ. RUNOUTTA VUODESTA 2009 ALKAEN.

tiistai 16. helmikuuta 2010

sovinisti...


( sovinisti ...

Istahti siihen viereen
minun mättäälleni
minun tuolilleni
minun reviirilleni

ei! itselleni olin vihainen
-kanto, yksi
tuulentuivertama juurakko
jonka päällä neidit hieroivat nilkkojaan


...karhu)


kun kömpelösti rakastuin
työnsin kuononi rintojen
rintakarvojen väliin
astuin jalkani ampiaispesään

pienet sielut kuolivat
pienet kallot hajosivat

kenkäni juuttuivat hunajaan

en niitä suudellut
nuollut karhunkielellä
jätin ne auringolle, kärpäsille
osoitteeksi rakastetulle

16 kommenttia:

  1. Juu, kyllä se suomalaisella miehellä tuon tyyppistä on: kun nokan saa irti, niin pyrstö tarttuu hunajaan. Mitenhän se italialaisella silviolla sujuu? Onko sen ajatustapa jotenkin yksinkertaisempi, että ei mitään turhia pohdiskeluja vaan eikun Avanti!

    VastaaPoista
  2. Jotenkin vaan naurattaa että osaa nähdä tuon kuvion nuin ikkää...

    VastaaPoista
  3. Oho, humanismi leviää, tai pikemminkin tulee näkyviin myös täällä. Hauska yhdistettynä karhuteemaan. En osaa kyllä analysoida tätä, tulee vain metsäfiilis. Kyllä tämän tekstin mukana pääsee metsään. :)

    VastaaPoista
  4. Jollakulla saattaa olla revonhäntä (en väitä et se olis se kuuluisa ketunhäntä) kainalossa, toisella taas karhun kynsi... niin missä se nyt sit olis .. tyynyn alla.
    Tämänhän on vakava kannanotto humanismi&wacipano teemaan toisaalla. toisaalta ei.
    kiitos kommentoijille.

    VastaaPoista
  5. Miten humanismi ja wacipano liittyvät toisiinsa? Ei minusta välttämättä mitenkään. Pitääkö minun nyt ryhtyä ottamaan kantaa ja seleventävään käsitteitä toisaalla. Prhana. Karhun korvat vieköön. Hitto kun piti mennä taas aukomaan päätä blogissa...!:)

    VastaaPoista
  6. Otahan nyt,Terhi, ihan iisisti. Huilaa välillä.
    Minä vaan pidän lystiä sanojen kanssa , ei sen kummempaa.

    VastaaPoista
  7. Otan otan, kuka muuten on runon humanisti? Kertoja?

    VastaaPoista
  8. Kertoja? Joo-o.
    Tää on muutes kovin iäkäs runo. Ehkä olit niihin aikohin lukiossa kun kehittelin tämän aihioita. Tämänpäiväinen otsikko loksahti siihen jotensakin....sopivasti, sorry.

    VastaaPoista
  9. Ei mitään soreja, onhan tuo aika väkevä teksti. Runo jos mikä on ikuinen!

    VastaaPoista
  10. En ymmärtänyt yhtään, mistä tuossa keskusteltiin. Toivottavasti keskustelijat käsittivät...eiköhän. Mutta runo on hyvä, käsitteli se sitten mitä hyvänsä.

    VastaaPoista
  11. En muuten minäkään ymmärtänyt missä tästä keskusteltiin! Kunhan keskusteltiin.

    VastaaPoista
  12. Sovinisti, humanisti... ?

    Miksei intohimoinen karhu riitä, pitääko se määritellä joksikin muuksi kuin on, paremmaksi tai huonommaksi?

    VastaaPoista
  13. Oukei, oukei, koska humanisti aiheutti närää, niin palautin runon ihan orginaaliin muotoonsa. thänks.

    VastaaPoista
  14. Ei runoilijan kannata närän takia ajatuksistaan luopua, eikä runoilija saa luopua. Minä vain kysyin, että miksi se pitää määritellä joksikin? Eikö se olisi lukijan heiniä, jos hän niin haluaa. Paitsi ei sitten, jos runoilija tahtoo kirjoittaa moraalisesti kantaaottavan runon?

    VastaaPoista
  15. Juu, ei kuulune tendenssikirjallisuuden heimoon.
    ei kelpaa faabeliksikaan, mitälie kansallisromantiikkaa..jippiii

    VastaaPoista
  16. mitä on tendenssikirjallisuus?
    runo kun runo. hyvä runo.

    VastaaPoista