Sen takia ne tietenkin oli ufoja kun laitoin just asiakaspalautetta jollekki sihteerille siitä että kirjastossa pitäis olla hiljaa, ja kritisoin aika monia muitakin asioita. Oikein kunnon valittaja. Ennen kirjastot olivat vaitiololla kunnioitettuja paikkoja, nykyään on tekeillä jotakin ufompaa.
Joo. Kirkko mullekin tuli ekana mieleen. Toiseks tuli työpaikkapaleveri, jossa joku ylempi toimihenkilö, ei siis ihan lähintä esimiestasoa, esittää joitain organisaatiomuutoksia ym. ehdotuksia ja kysyy sitten, onko kellään kommentoitavaa - niin kaikki aluksi on ihan hiljaa. Kotvasen kuluttua rohkein sanoo; joo, onhan se kyllä niinkin.
Kiitos vinkeistä, juuri nyt ei kuitenkaan ole asiaa sakastiin, noni siinä seuraava runon nimi. Tänks Terhi kutsusta hiljaiseen matalaan majaasi (asut siis kirkossa?) :)
Juu, palaveri on oli tässä yhteydessä lähinnä vitsi. Siis. Oliko aikomus lähteä etsimään hiljaisuutta ihmisten joukosta; siis ei hakeuduta yksinäisyteen mihinkään luodolle, metsään tai keskelle peltoaukeaa?? Pulmallinen tilanne. Kirkossakin ne tuppaavat alkaa laulaa. Entäs joku meditatiivinen juttu, vai sanotaaks siellä aina väliin että ummaa-ummaa. ehkei hyvä. En tiedä. on puoliyö. näyttöpäätteen edessä on hiljaista kursori vaan vilkkuu.
ps.Ystävien läsnäollessa hiljaisuus ei ahdista. Suljetussa tilassa, vieraiden ympäröimänä kylläkin.
Kirjastosta mieleen tuli: olen ilmoittanut LSP-blogin Vellamon vinkkien päijäthämäläisiin blogeihin ja siellä näkyy jo olevan - ihan omin päin. Meidän blogi on myös Jyväskylän avoimen yo:n kirjoittajaohjelman listalla: suositellaan.
Eevan kysymys missä on hiljainen paikka on mielestäni niin täkrkeä ja suuri, että siitä saisi näytelmän, runokokoelman, taidenäyttelyn - mitä tahansa.
Ja huomio siitä, että ennen kirjastot olivat hiljaisia, kunnioitettiin rauhaa, olen myös itse tuskissani usein tämän huomannut.
Kirkossa on joskus hiljaista, mutta ei läheskään aika, jormakin sen muistaa virrenveisuun.
Terhin oma kelja - kylmä ja hiljainen - mutta lämmin on sydän ja ääni syntyy ajatusten ja oivallusten risteilevistä suunnista.
Pegan kuva ääni runot ovat ehdottomasti uusinta uutta. Muista ottaa talteen kuvineen päivineen siinä oiva nykyrunous esittäytyy päivitettynä. Siis tarkoitan että ne toimisivat myös paperiversioina. Koin viimeksi hiljaisuuden kesällä pohojanmaalla. Matkaa 360 km. Istuin siskoni talon ulkorappusella tupakalla kello kaksi yöllä. Mitään ei kuulunut. Oli avaruudellinen olo. Sillä samalla retkellä vintistä rappusille alkoi kyllä sitten joku aamulintu laulaa.
Joo poistin kommentin kun se lopulta kulminoitui härnäävään negaatioon. Ja sakastihan oli vitsi. Hiljaisuuskin on vitsi. Suomessa sitä sentään esiintyy ja se on vielä jopa toivottavaa. Taidenäyttely ja hiljaisuuden retriitit vois toimia.
Puolenyön blogimonologini pisteeksi iin päälle maininta siitä etten oikeasti ole kauhea valittaja! Ja kirjaston työntekijöitä on pidettävä arvossa tänä sähköisenä aikakautena.
Hyvä Eeva! Kun en tunne sinua, ehdin jo huolestua. Ihminen hakee miljööstä ajatusta, herkkyyttä. Kohtaa älämölön, kakofonian. Kuitenkin sen aiheuttajat ovat saavuttaneet luovan tilan. Heille tilalla ja sielä olevilla kanssakulkijoilla ei merkitystä - meidän harmiksi. Elämää!
ai kauheeta, kirjastossahan pitäisi olla ihan hiljaa...tottahan iloitit virkailijalle. Nää on ilonkantajia nää sun kuvarunot!
VastaaPoistaEi se ois auttanu, ääni saattoi tulla niistä lainausautomaateista. Mutta porukka oli kyllä ufoa.
VastaaPoistaKuka kukin on? Oivaltava kuva!
VastaaPoistaSen takia ne tietenkin oli ufoja kun laitoin just asiakaspalautetta jollekki sihteerille siitä että kirjastossa pitäis olla hiljaa, ja kritisoin aika monia muitakin asioita. Oikein kunnon valittaja. Ennen kirjastot olivat vaitiololla kunnioitettuja paikkoja, nykyään on tekeillä jotakin ufompaa.
VastaaPoistaTietääkö kukaan paikkaa, jossa olisi ihmisiä ja jossa ihmiset osaisivat pitää leipäläpensä ummessa? Menen heti sinne vastaanottamaan ufotaajuuksia.
VastaaPoistaVoit tulla meille kylään. Täällä on hiljasta, mutta myöskin aika vilakkaa. Myös kirkko on hyvä paikka. :
VastaaPoistaJoo. Kirkko mullekin tuli ekana mieleen. Toiseks tuli työpaikkapaleveri, jossa joku ylempi toimihenkilö, ei siis ihan lähintä esimiestasoa, esittää joitain organisaatiomuutoksia ym. ehdotuksia ja kysyy sitten, onko kellään kommentoitavaa - niin kaikki aluksi on ihan hiljaa. Kotvasen kuluttua rohkein sanoo; joo, onhan se kyllä niinkin.
VastaaPoistaKiitos vinkeistä, juuri nyt ei kuitenkaan ole asiaa sakastiin, noni siinä seuraava runon nimi. Tänks Terhi kutsusta hiljaiseen matalaan majaasi (asut siis kirkossa?) :)
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaJuu, palaveri on oli tässä yhteydessä lähinnä vitsi.
VastaaPoistaSiis. Oliko aikomus lähteä etsimään hiljaisuutta ihmisten joukosta; siis ei hakeuduta yksinäisyteen mihinkään luodolle, metsään tai keskelle peltoaukeaa?? Pulmallinen tilanne.
Kirkossakin ne tuppaavat alkaa laulaa. Entäs joku meditatiivinen juttu, vai sanotaaks siellä aina väliin että ummaa-ummaa. ehkei hyvä.
En tiedä. on puoliyö. näyttöpäätteen edessä on hiljaista kursori vaan vilkkuu.
ps.Ystävien läsnäollessa hiljaisuus ei ahdista. Suljetussa tilassa, vieraiden ympäröimänä kylläkin.
no,nyt sä ehdit poistaa jotakin, jota mä ehkä kommentoin... no haitaneeko tuo mittään.
VastaaPoistaKirjastosta mieleen tuli: olen ilmoittanut LSP-blogin Vellamon vinkkien päijäthämäläisiin blogeihin ja siellä näkyy jo olevan - ihan omin päin. Meidän blogi on myös Jyväskylän avoimen yo:n kirjoittajaohjelman listalla: suositellaan.
VastaaPoistaEevan kysymys missä on hiljainen paikka on mielestäni niin täkrkeä ja suuri, että siitä saisi näytelmän, runokokoelman, taidenäyttelyn - mitä tahansa.
Ja huomio siitä, että ennen kirjastot olivat hiljaisia, kunnioitettiin rauhaa, olen myös itse tuskissani usein tämän huomannut.
Kirkossa on joskus hiljaista, mutta ei läheskään aika, jormakin sen muistaa virrenveisuun.
Terhin oma kelja - kylmä ja hiljainen - mutta lämmin on sydän ja ääni syntyy ajatusten ja oivallusten risteilevistä suunnista.
Pegan kuva ääni runot ovat ehdottomasti uusinta uutta. Muista ottaa talteen kuvineen päivineen siinä oiva nykyrunous esittäytyy päivitettynä.
VastaaPoistaSiis tarkoitan että ne toimisivat myös paperiversioina.
Koin viimeksi hiljaisuuden kesällä pohojanmaalla. Matkaa 360 km. Istuin siskoni talon ulkorappusella tupakalla kello kaksi yöllä. Mitään ei kuulunut. Oli avaruudellinen olo. Sillä samalla retkellä vintistä rappusille alkoi kyllä sitten joku aamulintu laulaa.
Sama juttu Petalaxissa ruotsinkielisellä Pohjanmaalla, missä minulla on kesäpaikka. Siellä ei ole katuvaloja, joten linnunratakin näkyy.
VastaaPoistaJoo poistin kommentin kun se lopulta kulminoitui härnäävään negaatioon. Ja sakastihan oli vitsi. Hiljaisuuskin on vitsi. Suomessa sitä sentään esiintyy ja se on vielä jopa toivottavaa. Taidenäyttely ja hiljaisuuden retriitit vois toimia.
VastaaPoistaPuolenyön blogimonologini pisteeksi iin päälle maininta siitä etten oikeasti ole kauhea valittaja! Ja kirjaston työntekijöitä on pidettävä arvossa tänä sähköisenä aikakautena.
VastaaPoistaHyvä Eeva! Kun en tunne sinua, ehdin jo huolestua.
VastaaPoistaIhminen hakee miljööstä ajatusta, herkkyyttä.
Kohtaa älämölön, kakofonian. Kuitenkin sen aiheuttajat ovat saavuttaneet luovan tilan. Heille tilalla ja sielä olevilla kanssakulkijoilla ei merkitystä
- meidän harmiksi. Elämää!