Illan koittaessa
niittynätkelmän lehdellä istui
surio. Sillä oli ollut
yksi otollinen päivänkajo aikaa
tavata puoliso ja jakaa perimä.
Mutta nyt, lammen pinnasta
alkoi usva jo nousta ja
takertua sen kuultaviin siipiin -
aurinkoinen puolikas
ei saapunut ajallaan.
Voihan surio ja niittynätkelmä, kiva lukea kun huomaa että hymyilee itekseen..
VastaaPoistaKiitos, no siinä tapauksessa runo on jo täyttänyt tehtävänsä. kiva.
VastaaPoistaSurion hahmottamisesta kuuluu kiitos myös Terhille - eilen keskusteltiin asiasta.
Kiitos Jormalle. Herkkä kuvaus. Myös Möysän ulkopuolisilla
VastaaPoistaalueilla herkät sanayhdisteet ovat aiheuttanut hurmioituneita tunnetilojen muutoksia.
Suriossa on melankolista suuruutta. Ei siinä tarvita ketään pinnallista ja chateissä roikkuvaa hymiötä tätä ylvästä - joskin ehkä sammuvaa - perimyslinjaa sotkemaan.
VastaaPoistaTää on kyllä riipaisevan kaunis teksti!
VastaaPoistaTodellakin, herkkä kuin surion läpikuultava siipi..
VastaaPoistaSurio olisi hyvä sukunimi.
VastaaPoistaSuomalaisempi kuin Hymiö.
VastaaPoistaSami Surio on suomalainen jääkeikkoilija?
VastaaPoistaVaan hänen siskonsa, Ilona Ylämummo o.s. Surio, on pelkkää hymyä koko tyttö.
VastaaPoista