HARJUJEN VÄLIIN VIRITETTY RAJATON JA VAPAA RUNOILEVA YHTEISÖ. RUNOUTTA VUODESTA 2009 ALKAEN.

keskiviikko 24. helmikuuta 2010

Petollinen hymiö


Illan koittaessa
niittynätkelmän lehdellä istui
surio. Sillä oli ollut
yksi otollinen päivänkajo aikaa
tavata puoliso ja jakaa perimä.
Mutta nyt, lammen pinnasta
alkoi usva jo nousta ja
takertua sen kuultaviin siipiin -

aurinkoinen puolikas
ei saapunut ajallaan.

10 kommenttia:

  1. Voihan surio ja niittynätkelmä, kiva lukea kun huomaa että hymyilee itekseen..

    VastaaPoista
  2. Kiitos, no siinä tapauksessa runo on jo täyttänyt tehtävänsä. kiva.
    Surion hahmottamisesta kuuluu kiitos myös Terhille - eilen keskusteltiin asiasta.

    VastaaPoista
  3. Kiitos Jormalle. Herkkä kuvaus. Myös Möysän ulkopuolisilla
    alueilla herkät sanayhdisteet ovat aiheuttanut hurmioituneita tunnetilojen muutoksia.

    VastaaPoista
  4. Suriossa on melankolista suuruutta. Ei siinä tarvita ketään pinnallista ja chateissä roikkuvaa hymiötä tätä ylvästä - joskin ehkä sammuvaa - perimyslinjaa sotkemaan.

    VastaaPoista
  5. Tää on kyllä riipaisevan kaunis teksti!

    VastaaPoista
  6. Todellakin, herkkä kuin surion läpikuultava siipi..

    VastaaPoista
  7. Sami Surio on suomalainen jääkeikkoilija?

    VastaaPoista
  8. Vaan hänen siskonsa, Ilona Ylämummo o.s. Surio, on pelkkää hymyä koko tyttö.

    VastaaPoista