kauneinta musiikkia

basson
sahaava jyrinä
outsider-moottoripyörälauma

piano
leijaileva pakkaslumi järvenjäällä
kissan kävely koskettimilla

HYVÄ VAIHE

Kevät 2012 kohti seuraavaa julkaisua / Lealiisa

Sunnuntai iltapäivä

Pakkanen irrottaa otteensa, osa siitä tulee sisään taloon
polttopuut ovat loppu
hellanpesään uutisia ja kauppakuitteja
kakluuniin kaatokoloja,
uunin päällä maitohampaat laulavat kuin posliinimurut
korkea kellonlyömä vuosikymmenien tomussa,
vaikka vasta istuin tähän (lakanoiden vaihto on aina kesken).

Kuningashaapa kulkee hitaasti, mutta sitä en näe vielä
yksityiskohtana näen sinut ikkunasta
kuvittelen miten ympäripuhun korvaasi koko yön
ryppyisen, ahavoitununeen kaulasi
kuljet kurvini umpikujat yhä uudelleen.

Haarukat ja veitset
sammalta vastaan on turha taistella, se pitää piimästä
ja menestyy hyvin ruokapöydän alla
metsäseinäkerroskarhu,
leikkaan leivän rintaa vasten
raavin sinulle rakkaudella kalanrasvat kaikki
sunnuntaiperunat tarjotaan kypsiksi keitettyinä.

Moi! Tällaista touhuilua tulossa
Runorokin aikoihin...

Luonnos Suurten Sanojen Rakkausrunoksi

Vuoksesi aloittaisin vallankumouksen

vuoksesi erottaisin kirkosta valtion,

valtiosta kirkon. Erottaisin piispan,

palkkaisin haluamasi kappalaisen, suntion

Korkeimman Oikeuden Presidentin

En muuttaisi maapallon pyörimissuuntaa, mutta joka yö

kuun kutsuisin lähelle ja nousuveden korkealle.

Vuoksesi kääntäisin Siperian suurten jokien virtaamissuunnan

Saharan etelänpuoleisen Afrikan tuulien reitin

Vuoksesi syöttäisin tyrannit pulleiksi,

laihat lapset vahvoiksi, kauniit ihmiset kivuttomiksi

Nimelläsi nimittäisin timanttikaivoksen, pääkaupungin bulevardin

maapallon seitsemännen mantereen

Vuoksesi hankkisin makkarasoppaan yli yhden

euron maksavaa lenkkimakkaraa, selleriäkin ostaisin

ja persiljaa, jotta saisit rautaa ja jaksaisit

Saisit joka aamu haluamaasi jälkiuunileipää

kurkkua sen päälle, ja joskus, viikonloppuisin, tomaattiakin

Aamuisin suudelmin sinut herättäisin, lumet lapioisin

tien auki tekisin , Sinun töihin ajoissa ehtiä.

Luonnos erään paluun kuvaukseksi

Billnäsin Ruukin kohdalla mustavalkoinen kissa
kirmaisi hurjaa vauhtia automme keulan editse.
Ehdittyään lumipenkan päälle se suhisi
” Skriik, skräääm !
Hui, hemskt, hur de skör”, 
suomenruotsalaisten kissojen kielellä, jotta en osaa tässä nyt litteroida.

Karjaan rautatieaseman yläpuolella
kuu oli suuri - kasvava pilkku, sanoi kuljettajani joka
tietää huomattavasti enemmän tähtitaivaan  kirjoitusmerkeistä kuin minä.

Pasilan taivaalla kuu oli siirtynyt jo yhden kaarisekunnin murto-luvun verran,
mutta sitä en osaa kirjoittaa millään matemaattisella kielellä.
Junaa odotellessa soitin tyttärelleni. Hän sanoi hyvin selkeästi:
-Egyptissä on paljon hiekkaa, ja tuuli on kylmä.
Sanoin että hyvä on.

Zzzzzzzz-junassa Hennalaan palaavat varusmiehet puhuivat
armeijan kielellä tulevasta metsäkeikasta ja
nuorten kielellä viikonlopusta ja tytöistä,
mutta kaikkein eniten heitä puhututti kännyköiden
pikselit, käyttöjärjestelmä ja aivan erityisesti kosketusnäyttöjen tuumakoko
ja tuumakoon taskuun mahtuminen.

Vastakkaisella penkillä istui jopa minua vanhempi mies.
Junan lähtöhetkellä hän puhui puhelimeen ja kiitteli herrasmiehen kielellä
naisystäväänsä mukavasta viikonlopusta.
Matkan aikana  hän aika-ajoin havahtui unestaan,
unelmastaan, tuijotti mustaan maisemaan ja tiesi valon
tuikkivan silmissään.

Perinteet velvoittavat jo 1950 ja jotain Lahdessa järjestettiin runoiltoja