Kivet

Annaliisa

Räjäytetyn
kiven väreissä
soivat miljoonien vuosien
musiikit.
Planeetat kuulevat
vain toisensa, siellä missä mitään
maan pikku hälinästä ei kuulu.
Eivät
törmää toisiinsa, niiden
välissä on kantavaa tilaa.

Talvi taittuvi

Virvon, varvon - Hyvää Pyhäinpäivää
(kuvattu tänään Tonttilan takaa)

Lahes

Annaliisa

Kävelen maisemaa jossa näkyy
ylöspäin kapeneva muotopuhdas torni.
Tämä ei voi olla Pariisi eikä vesi ole Seine.

Porvoonjoki
se kiemurtelee kuin leikkisä käärme.
Pikkueiffelit! Ollaan jo kotona Lahes!

Kissanristiäiset

ja euron kynttilät

Kissanristiäisittä elon kudelmasta
kasvaa pompöösi mantteli, taskuissa
säröiset oman kuvan spelit speltit, peilit ja epelit
Kissa pysyy pöydällä, polvella - kiehnää siinä ja kehrää
niin kauan kuin joku läsnäolijoista jaksaa
myötäkarvaan sitä silittää; Brysselin The Fifthlobbaushuoneen
salongissa nro123d, Eduskunnan suuressavaliokunnassa
Messilän kirjailijakokouksessa, Mukkulan saunassa
Poetiikka konfrensissa, Hs.fin keskutelupalstalla, kritiikin porteilla
kirjastojen auditorioissa, näppituntumilla, kansalaisopistojen
tupakkatauoilla, tmstopäällikön lähtiäisissä, kunnanvaltuustojen tyrmissä,
Teboililla, Siwassa,
turun toreilla.

Ehdotuksia kissan nimeksi

Jörökölli

Nitro

Propri

Silvio

Rainerwerner

Konstantin

Nysse

Kissan ristiäiset

Sydän, paatunut
kin liik
ahtaa, sanoo

voi k

uinka se on pieni

Onpa se vill
i, mihin me
tämän kanssa oikein
joudutaan

kaan, aii-ii

aih, aih, hihhii

Aihe

Hei
Olisikohan se Jorman vuoro keksiä viikonlopuksi runoaihe.

Ehdottaa Annaliisa

Yöllä

Pimeää ja valoisa yö.
Nukun.
Valellaan aamuun valoa.
Valellaan se suojeluksella.
Annetaan aikaa ja rakkautta.
Me olemme sillä tiellä jossa
välillä on liukasta ja
näkymät hiukan huonot.
Olemme kaikki samalla tiellä.
Välillä pitää katsoa onko valolamppu kunnossa.
Ohi vaarojen ja myllerrsysten
me kuljemme yhdessä.
Olemme turvassa toisissamme.


Annaliisa

ENKELIT JA LIIKENNE: RUNOHAASTE YÖKYÖPELEILLE

Pikainen teema yökyöpeleille.
Aamulla on enkelimielenosoitus
Onnelantiellä - otetaan kantaa
lasten turvallisuuteen - autot
ajavat holtittomasti ja kovaa
niillä kohdin ja siinä on sekä
asutusta, joissa on paljon lapsia
ja Lotilan lasten ja Tiirismaan
nuorten kulkureitti,

Asialla jälleen Dilan opiskelijat
Lassen johdolla, kansalaisaktivistit
Onnelantieltä

ja Lahden radio suorana-
Ripatin Tapani kysyi runoja,
tuli vähän viime tippaan,
mutta jos yön inspiraatio
iskee enkelit suojelemaan
lapsia liikenteessä

niin antakaa näppäinten soida
ja laittakaa tänne blogiin teksti

katson tämän aamulla 6.30
pari tuntia aikaa

Vanhempi runokooste /Annaliisa

Annaliisa
Omistan


Näyttää helpolta, ei miltään.
Niin kuin yrittäisi tyhjää. Ei mitään jälkeä, ei konkreettista rakennusta, tuolia, kaappia
kangasta, vain puu jonka istutin. Ei edes puutarhaa, vain puu.
Unohdin sen ihan kokonaan kunnes yhtenä päivänä kompastuin ja aloin ihmetellä puuta.
Hevoskastanja, onhan merkillistä, yksi tuommoinen, ihan toisenlainen, vanhan kiviaidan reunassa,
tässä oli joskus polku.
Se puu oli äkkiä iso, pitkä ja tuuhea. Pidin sen lehdistä ja tuoksusta, maailmanpuuni.

Kaikki unohtuu,sekin miten tavanomaisuudet vähän kerrallaan krääntyvät niiksi päiviksi joita elettiin, meidän elämänä. Sitä ei ihan pian huomaa keränneensä tavatonta omaisuutta tavallisista arkisista päivistään, siinä missä elää, siinä missä minä jotain olen. Enkä muualla tahdo olla joku muu, minä haluan olla sama.

Kaikki joihin osuvat tämän päivän päätökset, milloin me rikkoonnumme ja alamme huutaa.
Ja moni olisi huutanutkin, mutta ei uupumukseltaan saanut ääntä enää. Ei viestiä, ei selityksiä, ei ihmiset jaksa elää.

Ei jaksa elää, ajattele, mutta älä kysy enää, nyt sinun on tiedettävä. Tänään ei ole aikaa väsyä, kaikki on suunniteltu valmiiksi, mutta missään ei kerrota milloin sinä putoat siitä suunnitelmasta. Pikku kriisi saattaa yllättää, mutta se on vain kasvamista, silloin muuttuu ja se on hyväksi.
Missään kohdassa sinulle ei ole varattu aikaa levätä, miettiä, alkaa käsittää, tuntea tuskaa niistä vääryyksistä joita sinulle on tehty, tuntea ihollaan ne loukkaukset jotka ihmiset hymyillen sinulle lausuivat.

Kuulla todeksi kaikki, kärsiä kerrankin niin kuin minulla oikeus on, niistä vääryyksistä, joita on tehty, kuule, minä en anna enää niiden mennä ohi niinkuin ne eivät olisi tapahtuneet. Kun ei jaksa niin ei sitteen. Kato, ei mun tarviikaan jaksaa, jos mua väsyttää niin, niin pistän itteni oikoselleen. Ja jos mun on paha olla, mä en hymyile, mä irvistän niin että sä näät sen.

Kato kun mä väsyn kaikista sairaista. Sellaset imee niitä joissa on jotain ravintoo sisällä, ja ne tietää sen ihan hyvin. Ne on niitä jotka on ovelia, ja niitä jotka aina keksii syyttää, aina painostaa ja tekee olon hankalaksi niille joilla ei muuten niin hankalaa olisikaan, ne tahtoo että toisella olis samanlainen olo kuin niillä itsellä.
Ja aina toinen jollain konstilla kestää sen paineen, mutta ei se sitä voi todistaa, mitään painostamista, kun se on elänyt aina ilman todisteita.

(Vanhaa jargonia on monta sivua mutta jatkuu joskus toiste jos on tarpeen.)
Annaliisa

Viisi

"Tuollaisina tuokioina kasvoin niin kuin maissi kasvaa yöllä." Thoreau

"Nyt on tämä hetki. Nyt on nyt." Hyry

"Eivät asiat sinänsä saa ihmisiä menettämään mielenrauhaansa, vaan heidän käsityksensä asioista." Epiktetos

"Nyt tiedän: oliot ovat yksinomaan sitä, miltä ne näyttävät – ja niiden takana... ei ole mitään." Sartre

"...elämäni on sujunut melko hyvin huolimatta lukuisista ristiriitasuuksista, joita en ole yrittänyt poistaa." Bunuel

Jokainen näistä on korjannut kurssia,

– alunperin sattumanvaraista –

pari piirua kohti ykseyttä, yhteyttä.

Jakkarat

Olipa muinoin mäellä, jolla ei pyhää tunnettu
suurensuuri navetta, ja siellä kolmesataa lypsävää.
Mutta koska mäki oli kovin korkea ja kalteva
tipahtelivat akat kaiken aikaa lypsyjakkaroiltaan. Ja isännät
rahdattuaan päivittäin maitotonkkia mäkeä alas Karjanlankadulle
kyllästyivät koko hommaan ja alkovat juomaan kiljua.
Niinpä karjanpidosta päätettiin luopua
ja lypsyjakkaroiden jaloista alettin tehdä lankarullia;
mistä sai alkunsa paikkakunnan virkeä puusepänteollisuus.

pink floyd-father's shout

Kirja

Annaliisa/ Kirja

Nainen istui penkillä ja tupakoi
Katseli kuinka ihmiset kulkivat kaikiin suuntiin
Hän tiesi olevansa siinä katselemassa ihmisiä
Mitä muutakaan olisi tehnyt

Päivä oli selkeä
Olisi voinut mennä penkomaan lisää kirjalaatikoita
mutta sehän nyt on sama jos
katselee ihmisiä jotka kulkevat
Jokainen on eri näköinen
Jokaisella on se tarina kuin kirjassa jonka lukisi
Kyllä hän osaisi kirjoittaa yhden tarinan


Päätellen aina siitä miltä näyttivät

Toisaalta
luettuaan kirjoja minkä ehti tiesi
että se miltä joku näytti ei ollut kuin
vaatteet kasvot ja eleet
Melkein kaikki muu oli lukollista päiväkirjaa

Annaliisa

En minä osaa

kirjasta kirjoittaa;
jos elämä hyvin pahasti keikkuu
laitapa pöydän jalan alle Sirkka Turkan RUNOT
ja anna keikulle lisää vauhtia. Jos syksyn pimeys
jo laahustaa, valaise sitä Tanizakin Varjojen ylistyksellä.
Nyt kun sato korjattu, Hamsterit luettu, ja joulu
alkaa ahistaa; laita reppuun armenialaista konjakkia
ja korkeita nietoksia odotellessasi lue Peltosen
Metsästys joulun alla. Urts,urts.
Jos yksin oot, kamu, mutt seuraa vailla, avaa,
tavaa Huomenna hän tulee. Varmasti.

NECRONOMICON

basaarien sokkeloissa
tomuttuneissa kirjastoissa
se kulkee kuiskauksena
ohi korvanjuuren
se etsijän luokseen löytää

avatessa kannen
ihmisen nahkaisen
saa skorpionin suudelman
kuulla syvyyksistä
valittavan kamalan laulun
onkaloissaan uinuvien muinaisten

kohtalon näet
silmien pimeydestä
villisti lepattavan liekin
väkijoukoissa vaeltelevan
hulluksi tulleen arabin

jo menehtyneen kirjailijan
houreko oli vain?
loppunsa kohtasi
aivan
mielisairaalan saleissa

Necronomicon



Vinku

Runoaihe viikonlopuksi/ Kirja

Kirjamessujen aikaan

Runon aiheeksi kirja, siitä
kaikilla on kokemusta, lukeminen aiheuttaa kummallisia tiloja, seikkailuja
jotka saa kuvittaa mielensä mukaan.

Annaliisa

sosiaaligrafiaa

Kun kuljin ohi palavan metsän

en minä nähnyt metsältä puuta

kun kuulin itkevät lapset

en minä nähnyt pienen tytön surua

Vaikka näin miesjoukon vihan, en taakan painoa
ymmärtänyt miehen harteilla

Vaikka puhuisin enkelten kielellä

ei minulla olisi rakkautta

IHMISET

Annaliisa/Aika

Joku vanha lanka on varmaan
jäänyt takkiini
se pitää sen päällä, ja
on lämmin.

Joku vanha tapa kun ihmiset puhuvat
keskenään ja
asiat aina selviävät, on jäänyt
mieleeni, riidat päättyvät sovintoon.

Talo jossa asutaan on tavallinen
niitä on isompia ja pienempiä.
Aina kun meni taloon
ei mikään esine
ollut väärässä paikassa.

Aina kun ihmisiä tuli vastaan
sanottiin päivää.
Kylän väki ilmoitti milloin lapset
olivat väärällä asialla.
Jokainen mahtui
sisälle kapeastakin ovesta
*
Annaliisa
*

HS.fi - Kirjat

Hesarin kulttuurisivuilla on kehittymässä mielenkiintoinen keskustelu

Blomberg Kristian - Puhekuplia - PoEsia 2009 - HS.fi - Kirjat

Hämäysmetsä

Metsän härnäävä häiriintymättömyys,

rauhassaan huuliharpun hurautukset

Käännyn katsomaan kuka tekee taikojaan

kun ei soittanut mummikaan,

ei ole mukana huuliharppuakaan

Peikkometsä taas on mystinen metsä.

Siellä lasta odottaa avaruusolioksi pukeutunut mies.


EL

Puiden sukupuolesta

Mänty on maskuliini,

suora ja selvä niin kuin suomalainen mies

ainakin ennen, isänmaallisten tahojen mielestä, oli.

Kuusi on feminiini,

hameestakin sen jo näkee.

Kuusten keskellä on turvallista

paitsi vähän rupeaa ahdistamaan,

jos niitä on kovin tiheässä.

Haapa taas on maskuliini,

sellainen rauhaton rockhemmo,

vähä niinku epävakaa tyyppi.

Lehdet väpättää koko ajan sillee hermostuneesti.

Ja koivu, se on feminiini,

visuaalisestikin ihana,

kuin pinkeä kesämekkoinen blondi.

Suotta ei koivua ja juhannusta liitetä yhteen.

Jalopuut ovat aatelisia, bättre folk.

Niitä on aika vähän, ehkä onneksi.

Sitten on vielä pienempää sälää:

katajaa, tervaleppää, kuusamaa...

Olkoon ne vaikka skidejä.

Nekin pitäisi muistaa huomioida,

muuten ne jossain vaiheessa

puukottaa selkään.

Metsä- teemaan...

Kun avaat metsän

se avaakin sinut

oksa oksalta

Metsänkuningas

Katso Otsoa kivisessä linnassaan
Kontiota hirsisessä tuvassa, Mesikämmenellä
on marjoista maja
ja hunajasta hämärä häkki

ja tuolla Karhu,

kannon alla, sinne majoittuu
siellä laihtuu ja lisääntyy

Otsolla on vihainen akka
ja Kontiolla tuima muija. Otso
juo linnassaan kirkkaan viinan,
tuvassa Kontio turpean oluen ( ja torkkuu )
Katso Mesikämmentä, poikamiestä
huulilla halu ja makea mehu

entä Karhu, pehmo saalistaja
lehmänlihaan päässyt marjastaja
runopolvillaan
konttaa sananjaloilla, vettä juo onkalosta
kirjanoppinutta mettä

kylmästä kivenkolosta

Suburban

Kirkonmenojen aikaan
pysähdyin aamukävelylllä lähiömetsän reunalle
juuri sulaneen lumen, roskan ja ruskeuden äärellle.

Astuessani varovasti
aluskasvillisuudesta autioon kuusikkoon
aloin miettiä mikä se sellainen metsänpeitto oikein on
Onko se jossain täällä, olenko minä jo sen sisällä

Vaikeaa tänne on kuvitella Johanna Sinisalon Peikkoa
taikka Rautavaaran Päivänsädettä – mistähän nekin nyt tulivat mieleen

Ensin tunnen itseni kovin vanhaksi, lähes naavaiseksi
kunnes muistan kuusten iän - siinähän ne olivat olleet
parhaassa miehuusiässä jo välirauhan aikoihin -ja miksi minä nyt
nimitän kuusta miespuoliseksi ?? Vai onko se sitä; jos maa on äiti
niin puun on oltava mies.

Puiden kansa. En minä puuta ole koskaan halannut.
Koska en näe puuta metsältä?

Yhtä autio, hiljainen kuin on metsä
on myös viereisen koulun kenttä ja sen takana
sunnuntainen tyhjä päiväkoti

Niin , sunnuntai, jos olisi kesäpäivä, ja hongat olisivat harjulla
suorat ja korkeat, ja vielä havunneulasetkin tuoksuisivat niin
ajattelisin Aleksis Kiveä ja etsisin katseella männynoksalla
keinuvaa oravaista

mutta ei täällä uroslintu pesään ketään kutsu,
ei viserrä edes juopunut nainen, vaan

rimpisestä (jollei rimmisestä) hetteiköstä pilkottaa
tyhjäksi juotu vihreä valintatalon muovikassi

Metsärunot

Annaliisa

PERJANTAI

Tänään en kävellyt metsässä.
On pimeä ja tyyny pehmeä.
Katson televisiosta ei mitään.

Kirjassa lukee ei mitään.

Vaeltelen ei missään.

Kaipuukin kuollut, yhteistä
tuo minkä näen silmissään
epäusko, ettei ole muuta
että elämisen tunne pysähtyi; niin syyllinen

Hänestä sen näin, sanoin;
Sinulla on lainassa tuo katse.

Hän kävelee lampun valossa
hengittää tihkusadetta.
Märät hiukset tyynyllä.

Smoerre!

Oi Koeoepenhamina

Sun metsäis rantais avarat
sun uumais lanteis keinuvat
Auvo sun huulillais
puna aamuin silmilläis
Sunko muistais
ken unhoittanut nyt jo on !

Musta timantti

I

Kävelen kaupungissa,
jota en kovin hyvin tunne.

Hevonen vetää perässään aurinkovaunuja.

Alkuhärkä ja merikäärme ottavat mittaa toisistaan.

Naiset juovat kahvia peilisalissa
ja kuningas järjestelee tinasotilaitaan riveihin.

He makaavat hiljaisina tammiveneissään.
Hiukset on laskostettu kauniille sykeröille.

Laivat kuljettavat turisteja kanaalissa ja
turistit matkamuistojaan.

Olen matkamuisto.

II

Musta timantti sulkee kaiken valon sisäänsä.

Miten on mahdollista, että lasinen pinta heijastaa kaiken
moninkertaisesti takaisin?

Juon väkevän kahvin,
ihailen kirjaston korkeaa kattoa
ja seinien aaltoilevia muotoja.

Kuvautan itseni Kierkegaardin
ja jalustalleen kivettyneen leijonan kanssa.
Yritän olla hetken aikaa joku muu.

Hellyydenkipeä mäyräkoira
haluaa leikkiä pallolla antikvariaatissa.

Leikin vähän aikaa.

Ja taas jatkan kävelyä kaupungissa,
jota en kovin hyvin tunne.

Tänään on hyvä päivä kuolla.

Tiedän tämän

koska on hyvä sanoa niin.

Sanoin: vuodet tulevat kuin pilvet

ja sinä kuuntelit minua.

Vuodet tulivat kuin pilvet.

Opin niiltä paljon.

Opin olemaan astumatta asfaltin rakoihin

joista muurahaiset työntävät hiekkaa

käytävistään kadun pinnalle,

opin katsomaan ikkunoiden ääreisiä heijastuksia

ja uskomaan kattoja lintujen levähdyspaikoiksi.

Opin sanomaan ei kun tarkoitin sitä

ja kyllä kun vielä vähemmän uskoin siihen.

Opin kuulta miten varjot voivat olla valtameriä

ja auringolta iltapäivän ikuisuuden

niin kauan kuin aikaa on.

Opin olemaan itseni

vaikka tahdoin olla syksy,

kausi helvetissä, tai jokin muu romantillinen.

Sillä kun aika on poissa,

löytyy ymmärrys

että jokainen siemen

(kasvin eläimen ihmisen)

on unelma.

Tänään on hyvä päivä kuolla .

Tämä oli unelmani.

Kerttu

Jo lehahti Talven luukusta
kutsumatta
kolahti niin kuin ilmaisjakelulehti

Toissa aamuna vielä, istui ja harmitteli
vaahteran oksalla silopääkerttu, minä sille
-Mee jo, hyvän sään aikaan
(lennä vaikka Santoriinille !)
Pyryharakka
tepasteli eilen, nauraa käkätti

Esineet

14.10.09/Annaliisa Lemmetty

TUIKUT

Kahvin juomisen aikaan
valoa hohtavat esineet

uskottelevat


missä hän oli

tässä hän oli

on tässä

Tuikkuvene, Tuikkulumme, Tuikkukatti
*
Annaliisa

Lahti

Kaupunki supistuu:
torilla
napa pyörii
itsensä
ympärillä.

JÄNIS SÖI VIHREÄN POMMIN,
MUTTA EI RÄJÄHTÄNYT.

ONNEKSI OLKOON CHR.
KIRJAPALKINTO ODOTTAA!

selvitykset kommenteissa.

Annaliisa / BLUES

Annaliisa/Blues

Blues miehellä on Blues
hattu
Blues mies menee hakemaan naistaan
bluesille
Vanha auto käy tyhjäkäyntiä
ja savuttaa
Luolakin on savuinen
vähän upoksissa koko ajan
Ulos tullessa
ilma on aika tumma
epävarmaa
on minne he päätyvät
*
Ystäväsi halusi matkalle, ilmoitti lähtevänsä
-He menevät omituisiin paikkoihin, eikö?
-Niin astronautit tekevät.

Miksi me palvoisimme täällä vain toisten seikkailuja.
Ystäväni, ajattele omia eksymisiäsi.
Muistat jos tahdot.

Silloinkin kun olet hukannut
osoitteesi
varastanut meikit
ja palaat tuntemattomana kuin uusi rotu.

Melkein oksennat
että
kaikki yhä näyttää samalta
vaikka
olit kadonneena useita päiviä.
*
Annaliisa/Blues
*

miks mä en pysty kommentoimaan? kone kyselee vaa jotain tilejä, vaikka oon kirjautunu
sisään???

t.vinku

Saattohoito

Tänään vietettiin Maailman saattohoitopäivää, Aleksis Kiven päivän ohella.
Olin Harjula-keskuksessa järjestetyssä tilaisuudessa, jossa alan ammattilaiset
kertoivat asiasta. Kuten kertoivat myös maallikot, saattohoitoyhdistyksen jäsenet.

Kaupunginsairaalan osastonlääkäri Eeva Suhonen kertoi saattohoidon toteutuksesta
kaupunginsairaalassa. Aloitti A.Kiven sanoilla:
Tuonen lehto, öinen lehto!
Siell' on hieno hietakehto,
Sinnepä lapseni saatan.

PHKS:n onkologi Paul Nyandoto kertoi syöpäsairauksien hoidosta;
parantavasta hoidosta saattohoitoon.

Kuulijoina oli terveydenhoidon ammattilaisten lisäksi joukko meitä maallikoita
joita asia on hiljattain tavalla tai toisella koskettanut.

Minulla oli taskuun viikattuna mukana tämä

Nimeni on Alzheimer, muistaakseni

siis Möysä-blogista lainattuna, arvelin , jos tilaisuus tulee, jokin tyhjä hetki, ja minulla rohkeutta piisaa ,niin esitän tämän. Mutta
ei sellaista tilaisuutta tullut, ei sitä rohkeutta riittänyt.

Olkoon se päivän johdosta, ainakin jonkin aikaa, esillä. Kait se on minulle edelleen jotain
terapiaa, surutyötä

PERJANTAI-ILLAN HUUMAA

bingo! dää dää-dätdätdät-dää
ja tänä perjantaina kaikille
LSP-jäsenille ja faneille
kiperä, kinkkinen, kovanluokan
kyssäri eli arvoitus eli lauseenselitys
PELI - ELI LEIKKI ELI VISAILU

mitä tarkoittaa:

JÄNIS SÖI VIHREÄN POMMIN,
MUTTA EI RÄJÄHTÄNYT !

Kaikkien vastanneiden
kesken arvotaan kirjapalkinto,
arvonnan ja vastausten arvioinnin
suoritan ihan itse!

uskallatko osallistua : )

t. the L

Näen unta

Näen unta, valoa
vastasyntynyttä

otan unesta kiinni
pidän runosta kiinni.


Olet totta

Vain sormiin

Vain sormiin ja arpiin
piiloutuneilla viesteillä, ja ahdistetun
härän verellä, olisi ollut
mahdollisuus kaataa aidat
jotka olin pystyttänyt aavistamilleni rajoille


Miten minä olisin voinut valita
muuttolintua tai pitkää talvea pohjoisessa

mihin minä suhteiden suhteita tarvitsen
näennäistä tai kerrottua,
tässä pienen pienessä erämaassa

mitä minä lämpimillä muistoilla saunassa teen
peileillä pimeässä tai
varjoilla kohtisuoran valon alla
mitä minä tieteistä tiedän
tai tunteista tunnen, olen väsynyt

nopeisiin suudelmiin
ainaisiin valintoihin
tässä mustan ja valkoisen maailmassa
jossa harmaat varjot
liikkuvat kuin tylpät sakset

DIESELREKI TUONELAAN

dieselreki tuonelaan
jokainen siinä joskus matkustaa

dieselreki tuonelaan
kiitää ohi koirien hautuumaan
sinne tahtoisin lepoon vaan

dieselreki tuonelaan
vanhukset aamukirkkoon kuljettaa
sielut yövuorossa matkustaa

dieselreki tuonelaan
pimeän tien päästä valona kajastaa



visakuha -vm.1991

Veikko im memoriam

Taivas leimusi ja kyti. Miehen hahmo mäellä oli
sysimusta.
Lähti tuosta lasketumaan kuin maan sisään.
Jalat katosivat, jo upposi ukko vyötäisiä myöten,
ja kohta enää pää heilahteli palokankaan laella,
mutta ei kauan.

(Veikko Huovinen Havukka-ahon ajattelija
-viimeiset rivit )

Pegasoksen pätkiä

Ben Furman,

Tony Dunderfelt,

Tommy Hellsten...

lehdet ovat heidän viisauksiaan pullollaan.

Mutta jos terapeutin nimi olisi,

sanotaanpa nyt vaikka, Reino Lötjönen

ja hän puhuisi yhtä viisaita

ja viisaampiakin,

niin yksikään ei kiinnostuisi.

Tunnisteet: happamia-sanoi-kettu

Maanantai.

Tv on auki ja

sieltä tulee joku sarja,

pöyheistä kampauksista päätellen

Pieni talo preerialla.

Tunnisteet: melankolian huone

Sateinen sunnuntai.

Vaihdan kanavan vitoselle.

Jo ennen kuin kuva ilmestyy näkyviin

hirvittävä tietoisuus lävistää aivoni:

tähän aikaan tulee Strömsö.

Tunnisteet: bättre folk

Remu

Kissa lähti matkalle
sitä
tulee ikävä

Kehräsi se kun
auton ovi meni kiinni

Se jäi tänne

harmaa takki
päällään
se laulaa
kissojen ikuisuutta

Annaliisa

ILO

on

olo

ovi

lovi

kilo

kolo

karkaava

kaasu

ilmatiiviissä

hississä

von nahkhiirmees

Kieli

AL

Keitä varten on olemassa se kieli
joka ei tyhjene puhumalla
harvoin
näet toisessa yliluonnollisen
joka saa kyyneleet sanojen sisällä loistamaan
ja
tiedät että sielu on ruvella kaiken aikaa
kuka
omistaa toisenlaisen olemassaolon
he
asuvat kaukana täältä
joskus onnellisuus tuo hetkeksi yhden tielleni

samanlaiseksi ei voi sanoa
kun ei ole kaavaa
johon hän sopisi

Ilosta

ja rakkaudesta
'Bleu' finale

NYT SILKASTA ILOSTA RUNOILEMAAN!

Moi,


Runottaa niin vimmaisasti!


Ja Runoraati oli eilen torstaina 1.10. klo 18-20.Radio Suomen suorassa lähetyksessä
ja teemana oli ilo.

Meillä blogissa tämä inspiraatio lähtee niin sujuvasti liikkeelle toistemme runoista, että Lealiisan kanssa tuumittiin, että mitäpä jos mekin kirjoittaimme tulevan viikonvaihteen aikana tuosta samasta teemasta. Siis haastanpa nyt Teidät kaikki runoilemaan ilosta.

Voisimmehan myös muita teemoja ottaa aina silloin tällöin käsittelyyn?

Runoraatiohjelman sivustoilla lisää runoja ilosta.

http://tv1.yle.fi/ohjelmat/kulttuuri/runoraati

t. Terhi

Varvastossut

AL

Varvastossut, punaiset, ovat
metsäjalkineita. Tuotapa en tiennyt aiemmin.
Punaiset kuin puolukka, vilpoiset kuin pohjoinen ulottuvuus.
Hirvimiesten päällä
varmaan maastopuku ja kalliit saappaat.
Josko hirvipaistia olisi liiennyt
noille thai naisille
pelkät puolukat voivat olla viluista ruokaa.

Kissat

Semmonen kissa kun meillä oli yhteinen naapurin kanssa
semmonen oli Cassius Clay
Silloin kun se lähti retkilleen eikä
sitä moneen päivään näkynyt
kummassakaan talossa niin kun
se palasi
näki ottelun merkit
Sillä oli karvattomia läikkiä siellä täällä
Joku kohta oli veren punainen ja
niinkuin olisi melkein jäänyt toiseksi
mutta
ei ihan. Aina se oli voittanut
ne ottelut
koska se oli hengissä.
Mutta sitten se nukkui rauhallisesti monta päivää.
Ensin heillä ja sitten meillä.

Annaliisa

DOKATTUA POLITIIKKAA

tänään tässä
ahneet ja tyhmät
nyt
muistihäiriöinen suomineito
räkäposkella dokattuaan politiikkaa
Kataisenkansan olkapäiden takaa
tähyilee kapinen karhu
päidensä yllä räpistellen vinkkaa silmää
sulkasatoinen valkopäämerikotka
ennen
west-endin kristalliyötä
lsd-isku eduskunnassa
hullut koirat ulvovat
tästä ei yöt kuin
pitenee ja pimenee

kissojen ikuinen inho
suljettuja ovia
näkevät unia
niiden takana


visakuha

Toinen

Ikivanhaan puistoon saavuin
vierasta tietä ja paljain käsin
Lävitseni lensivät tummat
äänettömät linnut
Veivät puheen huulilta
lämpimät sormet hiuksilta

Lehdet varsivat ja maa
niitä ahneesti hengitti

Istuin penkin tyhjälle paikalle
enkä minä sitä täyttänyt