Tänään on hyvä päivä kuolla.
Tiedän tämän
koska on hyvä sanoa niin.
Sanoin: vuodet tulevat kuin pilvet
ja sinä kuuntelit minua.
Vuodet tulivat kuin pilvet.
Opin niiltä paljon.
Opin olemaan astumatta asfaltin rakoihin
joista muurahaiset työntävät hiekkaa
käytävistään kadun pinnalle,
opin katsomaan ikkunoiden ääreisiä heijastuksia
ja uskomaan kattoja lintujen levähdyspaikoiksi.
Opin sanomaan ei kun tarkoitin sitä
ja kyllä kun vielä vähemmän uskoin siihen.
Opin kuulta miten varjot voivat olla valtameriä
ja auringolta iltapäivän ikuisuuden
niin kauan kuin aikaa on.
Opin olemaan itseni
vaikka tahdoin olla syksy,
kausi helvetissä, tai jokin muu romantillinen.
Sillä kun aika on poissa,
löytyy ymmärrys
että jokainen siemen
(kasvin eläimen ihmisen)
on unelma.
Tänään on hyvä päivä kuolla .
Tämä oli unelmani.
Tämä on hyvä päivä. Ji-huu, tervetuloa.
VastaaPoistaNyt voin hyvillä mielen vetäytyä yöpuulle (aikainen herätys), mutta palataan asiaan. Hienoa.
Olipa hieno runo, ehkä päiväksi kuolla päivä on hieno. valintoja joutuu tekemään. Josko huomenna olisi vielä parempi päivä, mistä sen voi tietää.
VastaaPoistaRuno odottaa jatkoa...
On kannattanut odottaa. Kiitos.
VastaaPoistaSiemenessä tieto omasta kasvusta, jokaisessa siemenessä. Eikä auringonkukasta tule orvokkia. Tai päinvastoin.
Itseäni siteeraan: ymmärrys, joka avautuu katseessa, joka vain särkyneessä voi olla särkymätöntä. Ja koko maailma soi -
Roikuin runon reunalla kokonaisen aamuyön pohtien mitä minulle tulee mieleen. No aamukajossa tuli mieleen "Minä kuolen Pariisissa sateella, päivänä jonka muistan jo."(runoilija jäi jälkipolville tutuksi, jos en täysin väärässä ole, nimenomaan tämän avaussäkeen vuoksi) Ja sitä etsimään, että kuka kirjoitti ja koska ja missä. Cesar Vallejo (1893-1938), perulainen runoilija Pariisissa. Tunnetuimpia maansa edustajia, runouden uudistajia. Minulla tuo kuolen Pariisissa yhdistyi mielessäni ihan eri hemmoon, mutta näin kertoi netti.
VastaaPoistaOlisiko Ilpan runolla jokin sukulaisuus tähän, tiedä en, mutta se mieleeni tuli, eikä mielestäni ollut lainkaan hullumpi mielleyhtymä.
Vaikkakin ehkä näin, että Vallejoan runossa on kyse yhdestä ihmisestä suhteessa isompaan ryhmään, yksinäisyydestä suhteessa yhteisöön>näin tulkitsen. Ja Ilpan runo taasen on mielestäni kahden ihmisen välisestä suhteesta, jossa runon puhuja kulkee matkan toisen ihmisen kanssa, oma kuva kirkastuu kasvun ja ymmärryksen myötä.
Siinä missä Vallejo sanoo: Minä kuolen Pariisissa sateella, päivänä jonka hyvin muistan. Ilpan runon puhuja taaseen toteaa ainoastaan: Tänään on hyvä päivä kuolla - ensimmäisen lauseen jälkeen runon puhuja avaa koko tarinansa lukijalle- tuo haavansa, oivalluksensa ja unelmansa näkyviin ja matkan joka on kuljettu, kipuiltu, saavuttu oivallukseen, rauhallisesti uudelleen: tänään on hyvä päivä kuolla. Pidän runon ympyrärakenteesta.
Vallejon runon puhuja jää katkeruuden tunteeseen, uhitteluunkin, kun taasen Ilpan runon puhuja kasvaa tietoisuudessa korkeammaksi ja oivaltaa elämästä&kuolemasta&kasvusta huomattavasti enemmän: sillä kun aika on pois/löytyy ymmärrys että jokainen siemen/(kasvin eläimen ihmisen)/on unelma/
Minä ikiromantikkona tietysti haluaisin, että viimeisen kerran kun sanotaan: tänään on..., että se sanottaisiin huomenna on hyvä päivä syntyä uudelleen. Mutta koko teksti lässähtäisi. Eli kirjoittaja onkin ehkä ajatellut, että tämä lause syntyy lukijan päässä?
Moneen suuntaan puhuva runo, jota mielikseen lukee useamminkin.
Mutta laitanpa tähän Vallejonkin, että saatte höpinöistäni paremman kuvan. Tämä on siis netistä löydetty, suomentajaksi epäiltiin Rossia tai Saaritsaa, pitää tarkistaa nämä seikat kunnolla, jokin ei täsmää tai sitten se on muistini.
Cesar Vallejo:
Minä kuolen Pariisissa sateella
päivänä, jonka muistan jo.
Minä kuolen Pariisissa
torstaina kuin nyt, syksyllä.
Torstaina, koska torstaina kirjoitan
ja olkapäitä särkee ja
pahemmin kuin ennen näen
yksin tieni.
Cesar Vallejo on kuollut, kaikki
löivät häntä syyttä, kepillä
ja olan takaa ruoskalla;
siitä todistavat torstait nyt,
olkapäät ja sateet, yksinäisen tiet.
"Minä kuolen Pariisissa sateella
VastaaPoistapäivänä, jonka muistan jo."
Oi jessus että joku on taas osannut sanoa asiansa osuvasti. Kaikki on jo keksitty, ajateltu aikoja sitten..
Edelleen Cesar Vallejosta. Asia ja runo jäi vaivaamaan sen verran, että kävin kirjastossa.
VastaaPoistaJa nyt Matti Rossin 1975 kääntämästä kirjasta Musta kivi valkoisen päällää, kirjan nimiruno
Minä kuolen Pariisissa kaatosateen aikaan,
se päivä on jo kirjoitettu muistiin.
Minä kuolen Pariisissa - tiedän mistä puhun -
kun on syksy ja torstai, niinkuin tänään.
Torstai se on, sillä tänään, torstaina,
kun puhun nämä rivit, olkavarsiani särkee,
sillä koskaan niin kuin tänään en ole kääntynyt
ja nähnyt pitkää tietäni ja itseäni, yksin.
Cesar Vallejo on kuollut, kaikki löivät häntä
vaikka hän ei tehnyt heille mitään;
ne löivät häntä lujalla kepillä
ja olan takaa köydenpäällä, siitä todistavat
torstaipäivät, olkavarret, sade,
yksinäisyys, tiet...
En enää uudelleen palaa runoon suhteessa Ilpan runoon. Kirjoitin aamulla spontaanit vaikutelmat innostuneisuuden vallassa, ne olkoon niin. Vallejo ansaitsisi varmasti tulla analysoiduksi omassa kontekstissaan, mutta toisaalta ja alun alkaen oli kyse Ilpan runosta, joka innoitti etsimään tämän Vallejon runon. Runosta on vielä näiden kahden käännöksen lisäksi olemassa Anselm Hollon käännös, joka tietääkseni alkaa"Minä kuolen Pariisissa rankkasateella" on tuo kääntäminenkin vaikeaa, kaikista kolmesta alusta lähtee liikkeelle erilainen virtaus.
Juu. hieno runo edelleen. en ryhdy tarkemmin analysoimaan sitä. ei ole taitoa, syytä siihen.
VastaaPoistaLealiisa laittoi tulokkaalle ankarat Vallejon kehykset, Pariisin sateen ja Ikävän. >mutta kyllä se sen kestää , hienosti selviytyy. Jos täällä meillä löytää päivän, hyvän päivän kuolla, on Pariisi piece of cake, vai miten ne ranskalaiset sanoo.
Apua kääk. Ei ollut tarkoitus säikäyttää, eikä mitään paineita laittaa tai asetella kenellekkään. Olin niin innostunut, että Ilppa vihdoin laittoin runon.... siis tarkoitus pelkästään positiivinen :)
VastaaPoistaJuu, kiitos ystävät, kommenteista. Yllätyin kyllä itsekin mistä L tuon Vallejon tuohon tiputti, yhtä kaikki otettu olen moisesta mutta totuuden nimissä hra Vallejon saappaat lienevät kovinkin monta kokoa minua suuremmat. Kiitos kuitenkin. Jatkammme harjoituksia.
VastaaPoista(En tiedä saappaiden koosta, minulla 37.)
VastaaPoistaSe oli mielleyhtymä, intuitiivinen, ajatusten askarrus. Josta itseasiassa oli ja on edelleen itselleni iloa, koska luen Vallejota nyt-