"Tuollaisina tuokioina kasvoin niin kuin maissi kasvaa yöllä." Thoreau
"Nyt on tämä hetki. Nyt on nyt." Hyry
"Eivät asiat sinänsä saa ihmisiä menettämään mielenrauhaansa, vaan heidän käsityksensä asioista." Epiktetos
"Nyt tiedän: oliot ovat yksinomaan sitä, miltä ne näyttävät – ja niiden takana... ei ole mitään." Sartre
"...elämäni on sujunut melko hyvin huolimatta lukuisista ristiriitasuuksista, joita en ole yrittänyt poistaa." Bunuel
Jokainen näistä on korjannut kurssia,
– alunperin sattumanvaraista –
pari piirua kohti ykseyttä, yhteyttä.
Sartren lausumaa esim. pitää heti totuutena, että niin se on.
VastaaPoistaKuitenkin, mietii myös toisenlaista ajatusten kulkua.
...
On kirjat ja kirjoitukset ihania, ihmeellisiä - rikkauksia. Kun alkaa tutkailla niin kuin P, mitkä ovat vieneet itseä kohti tai tuupanneet eteenpäin - "pari piirua kohti ykseyttä, yhteyttä."
VastaaPoistaJa vielä piti sanomani, että tuossa Epiktetosin ajatuksessa on mielestäni henkisen kasvun siemen ja sitä oppien vierähtää useampi elämä kohti mielenrauhaa.
VastaaPoistaEri ovela tapa koostaa runo, liittyä yhdeksi omin ajatuksin. Silti myös kaikissa valinnoissa tekijä itsekin on läsnä.
VastaaPoistaPöljä pyhättömältä tajusi vasta nyt, hyvä Terhi - tämän voi todella lukea myös noin. Intertekstuaalisuus.
VastaaPoistaMetro... intertekst... örh!
VastaaPoistaMetrolla Pyhättömältä keskustaan?
VastaaPoistaEi vaan. Intertekstuaalisuus tarkoittaa tekstien välistä yhteyttä, yhdistymistä, suhdetta toisiin teksteihin. Kirjalijat käyttävät sitä paljon - teksti on suhteessa jonkin toisen kirjailijan tekstiin, on inspiroitunut siitä - tekstien välinen keskusteluyhteys, vuorovaikutus.
Usein se merkitään vain hiukan toisella tavalla kuin sinä tässä. Tämä on hyvä tällaisenaan. Mutta voisi olla myös pohja pidemmälle intertekstuaaliselle runolle, jossa tekstit kohtaavat, ajatukset, sisäkkäin limittäin. On myös kohteliasta, tallaisen "uusiorummmuutuksen" jälkeen kirjata ne kirjailijat, joiden kanssa itse vuoropuhelee, ne voivat olla joko sisällä tekstissä tai erikseen mainittuna.
Vielä, esimerkiksi runoistani Kirje Hannalle 1 se on intertekstuaalinen, käytän siinä läpeensä Sirolan Sisustus-novellikokoelmaa, eri novelleja ja yhdistän ne omaan lukukokemukseeni. Minulla on muutamia muitakin tällaisia lukukokemusrunoja, ainakin Joel Haahtelan romaanista Elena, mutta en löytänyt sitä mistään. liuskat lentelee bittiavaruudessa.
VastaaPoistaEhkä tuota runoani, jossa olen inspiroitunut Pauliina Haasjoen kirjasta voi pitää myös intertekstuaalisena, sekin on lukukokemusruno.
Pohdin intertekstuaalisuutta plajon muutamia vuosia sitten ja minun oli vaikea hahmottaa sitä, mutta nyt se on alitajunnassani kiteytynyt tällaiseksi.
Ehkä joku kirjallisuustieteilijä naputtaisi käsityksestäni...
Ja tavallaan onhan nämä blogirunotkin jollainlailla intertekstuaalisia keskenään kommunikoivia teoksia, limittyvät, lomittuvat ideat ja ajatukset.
Kiitos, Pegasos ymmärsi. Vähän sama juttu kuin Heinrich Schützin musiikissa: kuusi eri ääntä punoutuu eriaikaiseksi kudokseksi ja kohtaa muodostaen jumalaisia sointuja. Bach-kuoron kanssa ei mennyt ihan putkeen vielä.
VastaaPoistaMuuten tuosta tuli mieleen, että ainakin kaksi arvostettua nykylyyrikkoamme ovat alunperin/myös muusikoita: Lauri Otonkoski ja Maritta Lintunen. Erityisesti ensimmäisen tekstit ovat niin musiikillisa, etten välttämättä aina itse pääse asteikoille mukaan, sinä varmaankin pääsisit.
VastaaPoistaTäytyypä tutustua, nämä molemmat ovat jääneet pimentoon tähän mennessä;)
VastaaPoista