Taivas leimusi ja kyti. Miehen hahmo mäellä oli
sysimusta.
Lähti tuosta lasketumaan kuin maan sisään.
Jalat katosivat, jo upposi ukko vyötäisiä myöten,
ja kohta enää pää heilahteli palokankaan laella,
mutta ei kauan.
(Veikko Huovinen Havukka-ahon ajattelija
-viimeiset rivit )
Kirjailijoita on siirtynyt tuonilmaisiin. Myös Anu Kaipaisen poismenosta uutisoitiin viime viikolla. Tuntuu oudolta, sillä hahmot tuntuivat lapsuudessa ja nuoruudessa olevan ikuisia. Tavallaan sitä ovatkin.
VastaaPoistaTuonilmaisiin. jep
VastaaPoista-ei oppi ojaan kaada, vaan luja usko kukaties, sanoi yli-äetsäläinen Artturi Perttulinpoika ajettuaan kirkkoreellä allikkoon.
(Muistuma: Eilen Terhi, kahdella sanalla yllytin hyödyntämään tietopohjaa luovassa(kin) työskentelyssä. Ajatukseni torppasit.)
Liekö semanttista melua, mutta kävin kuitenkin pohtimaan, voiko toisuskossa olevien tai peräti ateistien poismenosta käyttää ilmaisua 'tuonilmaisiin. Varmaankin korkeat kirkonisät ovat tätä tutkineet, niin, nojoo. (ps. Huovisen ja Kaipaisen vakaumuksiin en nyt viittaa tai ota kantaa.)
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKaipaisesta ja varsinkin Huovisesta tuli mieleen kolmas vanha jäärä, Antti Hyry, joka nähtävästi on edelleen täysissä luomisvoimissa. 50 vuotta sitten ilmestynyt Junamatkan kuvaus oli kaikessa zeniläisyydessään yksi voimakkaimpia lukuelämyksiä lukioaikoina. Hyryn yhteydessä muistettiin aina mainita, että hän on varsinaiselta koulutukseltaan heikkovirtainsinööri. Mahtoiko koskaan ehtiä työskentelemään sen heikon virran parissa? Hyvää vointia Antti boylle!
VastaaPoistaLuin aikoinaan Huovisen kirjan-"Veitikka" ja kyllä oli hervotonta kerrontaa eräästä epäonnistuneesta taiteliasta. Kiitos hänelle hienoista kirjoista, missä sitten onkaan.
VastaaPoista