Vain sormiin ja arpiin
piiloutuneilla viesteillä, ja ahdistetun
härän verellä, olisi ollut
mahdollisuus kaataa aidat
jotka olin pystyttänyt aavistamilleni rajoille
Miten minä olisin voinut valita
muuttolintua tai pitkää talvea pohjoisessa
mihin minä suhteiden suhteita tarvitsen
näennäistä tai kerrottua,
tässä pienen pienessä erämaassa
mitä minä lämpimillä muistoilla saunassa teen
peileillä pimeässä tai
varjoilla kohtisuoran valon alla
mitä minä tieteistä tiedän
tai tunteista tunnen, olen väsynyt
nopeisiin suudelmiin
ainaisiin valintoihin
tässä mustan ja valkoisen maailmassa
jossa harmaat varjot
liikkuvat kuin tylpät sakset
Niin. Tässä istun, kädet niskan takana, jalat pallilla, luen runoa uudelleen ja uudelleen. Uudelleen.
VastaaPoistaÄlä ole väsynyt, tai ole, jos se on tätä, näin hedelmällistä ja hyvää väsymystä.
Hei Jorma. Itse olen ollut runoista autio ja sanoista tyhjä. Kiitos, kun tämän runon tänne kirjoitit. Minulla on väsyneet olotilat ja tuntuu hyvältä lukea runoasi yhä uudelleen. Se sanoittaa jotain mitä en itse kykene sanoittamaan. L
VastaaPoistaOnpas Ilo lukea ehjää, rehellistä tekstiä ja jokaiseen säkeeseen kätkeytyy vielä hyvin ajankohtainen viisaus. Luin sitä herkkänä keskusteltuani erään ystäväni kanssa verkostomarkkinoinnin kirouksista, tavasta, jolla yhteiskuntakin nykyisellään pelaa tai ainakin yrittää.
VastaaPoistaMinulla on muuten ehdotus säkeiden järjestämiseksi hieman toisin, mutta vain jos haluat sen kuulla.
Oletko Jorma toipunut - minullepa tuli uusi nuha.
No, laitanpa oman ehdotukseni järjestyksestä kuitenkin:
VastaaPoistaAloittaisin runon säkeellä:
Olen väsynyt nopeisiin suudelmiin...
ja ensimmäisen säkeen siirtäisin loppuun, koska siihen sisältyy jonkinlainen vastaus edellä esitettyihin kysymyksiin ja muutoksen mahdollisuus.
Kiitos teitille, kovasti paljon.
VastaaPoistaHyvä runo. Mikä auttaisi väsymykseen, itsekin sen tiedän. Toivomme että kaikki olisi jotenkin toisin. Ehkä onkin, olemme sentään ryhmäkin, lähennnymme ja opimme lisää toisiltamme, ...
VastaaPoistaKiitos Annaliisa, mutta en tunne olevani väsynyt(jos ei tätä paljon puhuttua lenssua oteta mukaan) Runon minä on väsynyt valintoihin,
VastaaPoistapikaisiin suudelmiin. Näin muistelen.
Niin. Runon minä on väsynyt ei runon kirjoittaja. TÄMÄ ON TÄRKEÄÄ. Minä lukijana olen väsynyt (en runoon siis) ja Jorman kirjoittaman runon runon minä/runon puhujasubjekti kohtaa minut lukijana. TÄMÄ ON TÄRKEÄÄ.
VastaaPoistaKiitos suuri teille kaikille näistä kommenteista, tässä oppii ihan hurjasti.:)
VastaaPoistaRunon henkilöä väsyttää, ja sen kanssa minä alan keskustella. Otan tekstin niin että se on totta siinä on ero. Eikö muille tule sellainen olo että haluaisi jotenkin osata lohduttaa, niin, sitäminätarkoitin.
VastaaPoistaAidossa tekstissä on niin todellista...
Minä koin niin päin, että runo lohduttaa minua. Tämö runo on niin itsenäinen ja omillaan. On virkistävää, että runoon voi nojautua, eikä se nojaudu lukijaan kysyen: kelpaanko minä.
VastaaPoistajoo. Ymmärrän AnnaLiisan ajatuksen kulun.- kuin myös Lealiisan.
VastaaPoistaEn osaa kuitenkaan sanoa niihin mitään, lisää. Mutta, runo,
se elää omaa elämäänsä, kerrankin, ei enää minua kaipaa.
Sormiin ja arpiin piiloutuneet viestit ymmärrän mutta , härän verta taas en, vaikkakin ahdistetulla härällä oli tietoisuus mahdollisuudesta aitojen kaatamiseen.
VastaaPoistaTuosta pidän: miten olisin voinut valita
muuttolintua tai pitkää talvea pohjoisessa
ja tuosta että: mihin minä suhteiden suhteita tarvitsen
Sekä: mitä minä lämpimillä muistoilla saunassa peileillä pimeässä....
mitä minä tieteistä tiedän tai tunteista tunnen,..
ainaisiin valintoihin...
...liikkuvat kuin tylpät sakset
Nuo kohdat erityisesti...
Ai kun on hyvä ajatus tuo, että lukija voi nojata runoon. Ja joskus runo/teksti voi suorastaan tuupata.
VastaaPoistaJormalle haluan kertoa: tämä on runo johon jälleen palaan. Ja se paranee lukemisesta.
VastaaPoista