Annaliisa
PERJANTAI
Tänään en kävellyt metsässä.
On pimeä ja tyyny pehmeä.
Katson televisiosta ei mitään.
Kirjassa lukee ei mitään.
Vaeltelen ei missään.
Kaipuukin kuollut, yhteistä
tuo minkä näen silmissään
epäusko, ettei ole muuta
että elämisen tunne pysähtyi; niin syyllinen
Hänestä sen näin, sanoin;
Sinulla on lainassa tuo katse.
Hän kävelee lampun valossa
hengittää tihkusadetta.
Märät hiukset tyynyllä.
Pysähtynyt tunnelma, joka itselle myös usein on tuttu- Erityisesti pidän kahdesta viimeisestä säkeistöstä. Alkaen: Hänestä sen näin... ja loppuun. Siinä jo runoa kyllin.
VastaaPoistaSamma här! On ihmeellistä miten runo kehittyy loppua kohden kirjoittaessa valmiimmaksi.
VastaaPoista