HARJUJEN VÄLIIN VIRITETTY RAJATON JA VAPAA RUNOILEVA YHTEISÖ. RUNOUTTA VUODESTA 2009 ALKAEN.

tiistai 16. helmikuuta 2010

Ikijää

Lumi sulaa auringossa.
Räystäältä virtaa pikkuinen puro.
Syntymäkuu.
Jos
olisin syntynyt lämpimällä seudulla
ihmettelisin kuvia lumesta.
Tuntisin hiekan paremmin.
Väistelisin käärmeitä ja tsetsekärpäsiä.
Olisin tietoinen hiekkamyrskyjen aiheuttamista tuhoista.

Hiekasta kaivetaan muinaisia kaupunkeja
ehkä löydämmme vielä papyryskääröjä
joissa on ohjeita viisaaksi elämiseksi
säilyäksemme edes muutamia satoja
vuosia.

Vai löytyykö talletettuja
lain tauluja
ikijään hitaasti sulaessa.

9 kommenttia:

  1. Kuoman kuononi aavistelee että sinulle tekeillä jotain laajempaakin arkeologiaan/egyptiin/ papyruksiin, ynnämuihihn kaivannaisiin, jotten sanoisi kampakeramiikkaan liittyvää. Odotellaan. Ote tässäkin runossa on lupaa hyvää jatkoa.

    VastaaPoista
  2. Niin, en tiedä miksi luen niin mielelläni kirjoja jossa kahlataan hiekassa, ollaan tekemässä kaivauksia, joissa on löytynyt ja löytymättä kokonaisia kaupunkeja, niin..

    VastaaPoista
  3. Tää on tosi raamatullinen myös. Hyvä fiilis.

    VastaaPoista
  4. Mikä tekee tästä raamatulllisen..?

    VastaaPoista
  5. Runon sijainti/paikka tekee minusta tästä raamatullisen. Ainakin alkaen runosta "Hiekasta kaivetaan..." Minulle riittäisi muuten runoksi siitä säkeestä loppuun saakka.

    VastaaPoista
  6. Lain taulut. Mooseksen taulut. Käskyt.

    VastaaPoista
  7. Kyllä kaupungit ja papyrukset ovat voineet hautautua hiekkaan jo paljon ennen Moosesta, Herodesta ja kumppaneita - kas, kun elämää, moraalia ja lakeja on myös runsaasti Raamatun piirin ulkopuolella.

    VastaaPoista
  8. Yleisesti! Erikseen, on kummallista kun mennään tonkimaan toisten hautakuoppia. Kun se kuoppa niin pyhäasia on.
    Varoituksen sanat sulle oi neito Annaliisa. Arvaamattomana aamuna karautan korskean ratsuni kera kotiuksellsi. Tempaan sut hermeelliseen laukkaan. Luo omenapuulehtojen ohjastan orheni. Arfroditen sek Adokniksen kattamaan ilojen pitoihin. Huumava viini
    kuljettakoon meidät ikuiseen uneen, lailla Sinuhen ja Neferneferfern.
    Meniköhän tuo naisen nimi... sinne päin kuiteski. Mika oli taas
    poltellu jotain karviaispensaan lehtiä kastemaljan ääressä.

    VastaaPoista
  9. Ja myös sen piirin sisäpuolella, ottamatta kantaa niiden sisältöön. Minulle tämä avautui näin ja pidän tulkinnastani kiinni kuin rapu aamiaismustekalastaan.

    VastaaPoista